Koska blogihaasteet ovat kivoja, tartuin yhteen haasteeseen, joka on pitkään odottanut julkaisua. En edes muista, mistä ja keneltä tämän aikoinaan nappasin. Itseäni parhaiten kuvaavat asiat -haasteessa vastaan siis minua koskeviin kysymyksiin, jotka koskevat itseäni kuvaavia asioita, persoonaani ja kaikenlaisia elämänarvojani.

Itseäni parhaiten kuvaavat asiat

1.Mikä adjektiivi kuvaa sinua parhaiten?

Sanoisin, että eloisa. Olen pääasiassa ja usein virkeä, energinen, iloinen ja innostunut ihminen, jolla on positiivinen ja aktiivinen asenne. Eloisana olen ulospäinsuuntautunut toiminnan nainen. Nämä kuin niputtaa yhdeksi adjektiiviksi, tulokseksi tuli eloisa.

2. Mikä taito sinulla on, jonka haluaisit muidenkin oppivan?

Minulla on hämmästyttävän hyvä muisti. Ja sen myötä opin helposti monimutkaisiakin asioita. Muistini on pääasiassa visuaalinen, ja sen varassa opin, teen ja toimin arjessani. Muistan suuria kokonaisuuksia ja pieniä yksityiskohtia pitkään, jopa vuosia. Olen pärjännyt aina hyvin tietynlaisissa tehtävissä ja tenteissä vain vilaisemalla materiaalia.

Muistan hyvin myös puhutun. Tehostan oppimistani usein piirtelemällä ja kirjoittelemalla – ihan oikealla kynällä ihan oikealle paperille. Näin saan kuulomuistin kaveriksi näkömuistielementtejä. Vain harvoin minua voi huiputtaa, sillä se en ole minä, joka en muista asioita…

3. Jos saisit valita yhden supervoiman, mikä se olisi ja mihin sitä käyttäisit?

Parantamisen taito. Haluaisin kyvyn parantaa fyysisiä ja henkisiä sairauksia. Sen avulla voisin poistaa kipua ja kärsimystä. Kun niitä saataisiin lievennettyä, yksilön ja vähitellen koko yhteiskunnan hyvinvointi lisääntyisi ja toimintakapasiteetti kasvaisi, tehokkuus työelämässä lisääntyisi, lapset, nuoret ja perheet voisivat hyvin, päihde- ja mielenterveysongelmista päästäisiin ja sote-palvelujen kuormitus vähenisi. Se olisi sellainen supervoima.

4. Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?

En ole koskaan ollut ihminen, joka tykkää neuvoista. Mutta. Parhaat neuvot ovat peräisin varmasti äidiltäni. Yksi niistä on ollut: ”Älä koskaan oleta…” Jatkoksi sopii esimerkiksi ”liikoja”, ”toisten ihmisten toimivan, kuten itse toimit”, ”asioiden menevän ideaalisti” ja niin edelleen.

Joskus ajattelin, että mikähän se tämä tällainenkin neuvo on, sittemmin olen ymmärtänyt, että se on neuvo, joka ennen kaikkea suojelee minua itseäni pettymyksiltä. En putoa kovin korkealta, kun en olet tai odota mitään – tai no, mitään ja mitään, mutta liikoja.

Toiseksi parhaan neuvon olen saanut Helsingin Sanomien tuottajalta. Se menee näin: ”Tiivistä”.

5. Mikä lapsuuden muisto saa sinut aina hymyilemään?

Ensimmäinen selkeä muisto lapsuudestani on, kun kolmevuotiaana tiskaan kotimme keittiössä tuolilla tummanvihreä poolopaita päälläni ja tummanruskeat paksut sukkahousut jalassani. Muistan tilanteen, jossa käännyin äitiäni ja hänen kameraansa kohdin ja irvistin. Tämä ei ehkä kuitenkaan ole the muisto.

The muistoksi valitsen isovanhempieni pihakeinun, jossa istuimme mummoni kanssa vierekkäin. Nappasimme heinän, jolla kutittelimme toisiamme kasvojen eri kohtiin samalla hiljaa mielessämme toistimme kussakin kohdassa jonkin sanan tai asian tai ajatuksen. Sen, jota kutitettiin, piti kertoa, mikä kohta kutitti eniten. Sitten kutittaja paljasti, mitä siinä kohtaa ajatteli. Tämä hetki on pinttynyt muistoihini sellaisena, että se sekä hymyilyttää että liikuttaa.

6. Jos saisit kuvata elämääsi yhdellä värillä, mikä se olisi?

Keltainen! Ehdottomasti keltainen. Olen myös DISC-testin mukaan keltainen ihminen. Siksi en toki väriä valinnut, vaan siksi, että keltainen kuvaa eloisaa ihmistä (katso kysymys numero 1.), joka rakastaa aurinkoa, valoa ja kesää. Keltainen on mielestäni positiivinen väri, joka välittää avoimuutta ja iloa.

7. Mikä motto tai lause ohjaa elämääsi eniten?

Näitä on kaksi: 1) Kaikki lähtee ihmisistä aina ja 2) Ei saa luovuttaa. Ykkösmottoni korostaa ihmisten keskeistä roolia ja merkitystä kaikessa toiminnassa. Siis kaikessa. Se viittaa siihen, että minkä tahansa asian, tai toiminnan onnistuminen perustuu ihmisiin, heidän osaamiseensa, yhteistyötaitoihinsa ja motivaatioonsa. Se myös osin pitää sisällään ajatuksen siitä, että yksilöllinen ja yhteisöllinen hyvinvointi on kaiken tekemisen perusta. Siksi ihmisten tarpeet, tunteet ja kyvyt pitää huomioida kaikessa suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kakkosmotto on helppo: se heijastaa sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja päättäväisyyttä. Se kannustaa jatkamaan eteenpäin vaikeuksista huolimatta ja kohtaamaan haasteet rohkeasti, vaikka tilanne tuntuisi hankalalta – tai mahdottomalta. Lauri Tähkän laulukin sen kertoo, ja se laulu on yksi suosikeistani. Motto korostaa positiivista asennetta ja muistuttaa siitä, että epäonnistumiset ja takaiskut ovat (tärkeä) osa matkaa, mutta ne eivät saa estää yrittämästä uudelleen.

8. Mitkä kolme asiaa tekevät sinut juuri sinuksi?

Hammasväli, nauru ja positiivisuus. En perustele, selittele enkä jaarittele tästä sen enempää.

9. Jos voisit antaa itsellesi yhden lahjan, mikä se olisi?

En ole materialisti, mutta tähän vastaan nyt materialistin tavoin: Marimekon Urna-maljakon. Olen haaveillut siitä niin kauan kuin muistan. En kuitenkaan koskaan ole hankkinut astiaa itselleni. Minulla on vuosien varrella ollut monia lahjakortteja, joilla olisin voinut päätyä tähän hankintaan, ja monesti minulta on kysytty lahjaa tasavuosipäivinä, tohtoriksi valmistumishetkenä ja niin edelleen. Mutta tässä sitä ollaan. Edelleen ihan ilman Urna-maljakkoa.

10. Mikä olisi elämäsi soundtrackin ensimmäinen kappale?

Aloin heti miettiä koko soundtrackia (ja päätin kirjoittaa sellaisen postauksen myöhemmin) ja listata kaikenlaisia elämäni biisejä mielessäni. Mutta nyt pitikin valita se kappale, joka aloittaa listan. Kolme ehdokasta pääsi kärkikahinoihin: 4 non Blondesin What´s up?, The Banglesin Eternal Flame sekä Yön Vie mut minne vaan.

Kun oikein analysoin tätä trioa, päädyin valitsemaan ensimmäiseksi biisiksi Eternal Flamen. Se on täynnä tunteita, muistoja ja toivoa. Ikuinen liekki. Se se on.

Tähän on tultu.

Minna