Laura Malmivaaran Iltatähti: Rohkea, intiimi ja kerronnaltaan taidokas

Laura Malmivaaran Iltatähti (Otava, 2024) jatkaa siitä, mihin kirjailijan aiempi Vaiti-teos (Otava, 2021) jäi. Kirjan päähenkilö on juuri esikoiskirjansa julkaissut keski-ikäinen nainen, joka on kutsuttu pitämään puhe kirjatapahtumaan. Hän ottaa päivän reissulle mukaansa alle vuoden ikäisen Armas-poikansa ja täysi-ikäisen esikoisensa Ellan. Ella toimii Armaksen vahtina äidin esiintymisen aikana.

Teos on autofiktiivinen. Se on omasta elämästä rakennettu kokonaisuus, mutta sen ydin on kirjailijan kokemuksessa. Autofiktio koukuttaa ääriuteliaan ihmisen nanosekunnissa – se herättää kiinnostuksen siitä, mikä lopulta on totta ja mikä ei.

Iltatähti-kirjan kansi

Iltatähden äiti on uudenlaisessa elämänvaiheessa, jossa hänellä on puoliso, pieni lapsi, oma teini-ikäinen, puolison teini-ikäinen ja oma jo omillaan asuva esikoinen. Laura Malmivaara on onnistunut käsittelemään äitiyteen ja naiseuteen liittyviä tuntoja romaanissaan. Pidän siitä, että asioita ei ole selitetty täysin auki, vaan lukijalle ja hänen ajatuksilleen jätetään tilaa.

Romaanissa vuorottelevat kolmannen persoonan kertoja ja lapselleen puhuva minäkertoja. Tämä on mielestäni erityisen onnistunut ratkaisu, sillä Malmivaara osaa dramaturgian ja kohtausten kirjoittamisen. Dialogi on taitavaa ja tulee lähelle.  Kirjailija kuvaa henkilöhahmojen tunnetiloja ainutlaatuisesti ja erityisen taidokkaasti.

Teksti soljuu luonnikkaasti eteenpäin, kerronta on herkkää, avointa ja rohkeaa. Tarina tulee lähelle lukijaa tai kuuntelijaa, ja kirjaa kuunnellessa tulee helposti tunne, että olisi istunut samassa autossa äidin, tyttären ja iltatähden kanssa. Kirjailija on onnistunut luomaan hahmoja, joiden tunteet ja ajatukset ovat uskottavia ja aitoja.

Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä yksi jäsen kirjoitti, että Iltatähdessä on niin kauniita lauseita ja ajatuksia, että niitä olisi tehnyt mieli alleviivata – nyökkäilen. lltatähti käsittelee ennen kaikkea ihmisten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Se tarjoaa lukijalle samaistumispinnan.

Malmivaara käsittelee teoksessaan suoraan tarinan keskeistä ristiriitaa tai jännitettä ilman kiertelyä. Juuri siksi hänen kutomansa kerronta toimii – lukija ei jää hetkeksikään kertomuksen ulkopuolelle.

Iltatähti on yhtä aikaa intiimi ja pohdiskeleva, mutta myös elämänmakuisesti juurtunut konkreettisiin tapahtumiin ja kohtaamisiin. Teos on emotionaalisesti voimakas ja herkkä, ja uskon, että se onnistuu puhuttelemaan lukijaa henkilökohtaisella tasolla.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Otava

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

3 x kuukauden kuva – syyskuun kuvat

Nadine Via Per Aspera ad Astra -blogista haastoi jo viime vuonna minut mukaan 3 x kuukauden kuva -blogihaasteeseen. Tarkoituksena on kerran kuussa, vuoden 2024 jokaisena kuukautena, julkaista kolme eri kuvaa seuraavista kategorioista:

  1. Arkikuva
  2. Kuukauden huippuhetki
  3. Ei mennyt kuin Strömsössä

Kokosin tähän postaukseen syyskuun kuvani.

Arkikuva

Keittokuppi kädessä

Syyskuun arki on ollut varsin mukiinmenevää (kirjaimellisesti): työpäivät ovat olleet sellaisia, että kunnon tauoille on ollut tilaa, kotiarki on sujunut pääpiirteittäin ilman sen kummempia kotkotuksia ja kupruja, harrastusarki pyörinyt omalla painollaan. Perusarkea kuvaa jonkinlainen otos ruoasta. Nyt haluan nostaa esiin jonkun toisen äidin keittämän tomaattikeiton, joka vie kielen mennessään. Se valmistuu – tai lämpenee siis – mikrossa kahdessa minuutissa, ja sen voi syödä suoraan törpästä, mukista, mikroastiasta, jos ei halua tuottaa tiskiä tai on muuten vain laiska, kuten minä.

Lapsi totesi synttäripostauksessaan, että valmisruokia voisi vähentää, niin varmasti voisi, mutta ne kyllä kiireisimmät arkipäivät mukavasti pelastavat. Meillä viikoittainen valmisruokamäärä on keskimäärin kaksi. Että kyllä minä itsekin ruokaa laitan…

Kuukauden huippuhetki

Kahvipöytä katettuna

Esikoisen ja kuopuksen synttärit ovat syyskuussa. Niihin liittyen nostan kuukauden huippuhetkeksi kuvan kahvipöydästä. Kutsuimme pitkästä aikaa iäkkäät isovanhempani ja ei-niin-iäkkäät vanhempani meille synttärikahveille. Leivoimme kolmetoistavuotiaan kanssa mutakakun ja juustopiirakan, lisäksi tarjolla oli kaikenlaista pientä hyvää, keksiä, karkkia ja sen sellaista. Katoin pöydän isoäidiltäni saamillani kahviastiastolla, sillä arvelin hänen ilahtuvan ne nähdessään. Ja niin kävi. Esikoinen ei flunssan vuoksi päässyt mukaan kesteihin, muuten olimme koko perhe koossa.

Ei mennyt kuin Strömsössä

Lintu paperipinon päällä

Tähän kuvakategoriaan oli kaksi ehdokasta: kuva jaloistani ja tulehtuneesta varpaastani sekä kuva sisälle lentäneestä linnusta ja sen pyydystämisestä. Koska olen meuhkannut koronan jälkeisestä niveltulehduksesta jo kahdessa postauksessa, valitsin tähän juttuun lintustoorin. Samaisena sunnuntaina, kun meillä oli kuukauden huippuhetki -kekkerit, tuuletin leipomishajuja ja -höyryjä (olen vannoutunut tuulettajaihminen) avaamalla olohuoneen oven terassille. Ja kuinkas sitten kävikään?

Pikkulintu lensi sisään ja lenteli hätääntyneenä ympäriinsä. Kun havaitsin sen, hain oitis lakanoita ja peittelin sohvan, mattoa ja olohuoneen pöytää. Onneksi, sillä lintu kakki muutaman kerran ympäriinsä… Luulimme saaneemme sen takaisin ulos, mutta niin ei käynytkään. Kun minä olin lenkillä ja hakemassa viikonloppukukkia, löysi mies linnun alakerrasta työhuoneen rytökärppänurkastaan. Siitä alkoi metsästys, joka onneksi päättyi onnellisesti. Uima-altaan haavi liittyy tapaukseen.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään