Tähän on tultu

1.5.2026 minnis

Iloisia asioita

Koska huhtikuu on vihdoin vaihtunut toukokuuksi ja edessä on kesäkausi, on aika listata iloisia asioita. Minulle iloa tuottavat hyvin pienet jutut, arkiset touhut, pienet luonnon yksityiskohdat, kauneus, taide sen monissa muodoissaan, kekseliäät sanat ja kirjoitukset, ohikulkijan hymy sekä isommista asioista tietenkin tärkeät ihmiset, perhe ja ystävät.

Iloisia asioita

Kirsikkapuut ovat kukassa. Vihdoin. Kirsikkapuu on yksi kauneimmista puista etenkin kevätasussaan. Turkulaiset vaeltavat kuvaamaan Aurajokirannan kirsikkapuita sankoin joukoin joka kevät. Minä mukaan lukien.

Hyvänmielen kirjat. Ne koukuttavat. Kun työssä on ruuhkahuippu ja kodin remontin valmistumista saa vielä odottaa, on ihana lukea ja kuunnella hyvän mielen kirjoja. Arkisia hahmoja, hyväntuulista meininkiä ja onnellisia loppuja. Ah.

Kummityttö on alkanut jutella kaikenlaista. Virallisia suomenkielisiä sanoja ja epävirallisia taaperokielisiä sanoja. Hän on valloittava.

Ohikulkija hymyilee ja tervehtii. Emme tunne mistään emmekä ole kohdanneet aiemmin missään. Tulen hyvälle tuulelle. Maailma tarvitsee ohikiitäviä hymyjä.

Vappubrunssi oli maittava ja ilma aurinkoinen. En ole lainkaan vappuihmisiä, mutta jonkun toisen kattama pöytä on aina ihan jees. Enemmänkin.

Linnut laulavat kevätsointujaan. Tulee ihan kesäfiilis. Olen lähettänyt toiveen ”jonnekin”, että kesä olisi lämmin. Niin lämmin, että Suomessa tarkenee kesävaatteilla. Mittari näyttää silloin selkeästi yli 20 (22) astetta.

Kesälomaan on puolitoista kuukautta. Sitten kesälomaa (vapaajaksoa)on liki kaksi kuukautta. Opettajan työn herkkuhetkiä. Syksyllä taas jaksaa pakertaa.

Popcornin makuiset puffit. Riisikakuntapaisia puffeja voisin syödä välipalaksi joka päivä. Kuka onkaan keksinyt nämä ihanat popcornin makuiset höttöset? Margariinia päälle ja avot.

Kodin remontti etenee. Se on kaikkinensa ihan yli-iloinen asia!

Edessä on varsinainen juhlakevät: toukokuussa vietän 30-vuotisylioppilasjuhlia ja 26-vuotishääpäivää. Aikamoista ja kaikenlaista.

Bulgarialainen (askel)kyykky menee ihan pohjaan saakka (siis niin pohjaan kuin on tarkoitus). Siitä ei enää tule paikat kipeäksi. Sen sijaan mieli tulee iloiseksi.

Tähän on tultu.

Minna

Avainsanat: arki, ilmiöt, ruuhkavuodet

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään

Pysäyttäviä yksityiskohtia hautausmaalta

Olen erityisen viehtynyt hautakivillä istuvista, makaavista ja seisovista enkelipatsaista. Tämä on yksi suosikeistani. Enkelipatsaat eivät vartioi kuolemaa, vaan muistuttavat rakkaudesta, joka jäi.

Tuuli kuljettaa hiljaisia terveisiä niiden välillä, jotka jäivät ja niiden, jotka lähtivät. Enkeli kivellä ei itke – se kuuntelee.

Hautakivet seisovat hiljaa, mutta kantavat sisällään kokonaisia elämiä. Jokainen nimi kivessä on tarina, joka ei koskaan täysin katoa.

Kiven kylmyydessä asuu lämmin muisto. Enkelin siivet eivät kanna pois vaan jäävät suojelemaan.

Suru muuttaa muotoaan, aivan kuten vuodenajat hautausmaalla. Kauneinta täällä on se, mikä ei näy.

Hautausmaalla on myös ihania hautakiviä ja niiden yksityiskohtia. Tämä pysäytti minut. Jokainen valonsäde on pieni lupaus siitä, ettei tärkein unohdu.

Hautakivillä on lintuja, ja vaikka en ole lintujen ylin ystävä, hautausmaalla pidän niistä. Lintu hautakiven reunalla muistuttaa, että elämä jatkuu eri muodossa.

Hautausmaa on paikka, jossa aika ja ikuisuus koskettavat toisiaan.

Linnut laulavat sielläkin, missä sanat ovat loppuneet. Jokainen askel kertoo kunnioituksesta niitä kohtaan, jotka kulkivat täällä ennen.

Linnut tuovat mukanaan hetken keveyttä hiljaisuuden keskelle. Jokainen käynti on uusi tapa muistaa sama ihminen.

Täällä ei tarvitse ymmärtää kaikkea. Linnut eivät tunne jäähyväisiä.

Tähän on tultu.

Minna