Huhtikuisen viikon parhaat kuvina

Kevät on täällä. Näin ajattelin muutaman kerran viikon aikana, kun lämpötila nousi yli kymmeneen asteeseen ja maisemaikkunasta siintävä meri olikin yhtäkkiä auki. Pahin vaihe keväästä alkaa taittua juurikin huhtikuun puolivälin tietämissä, kun valoon on ehtinyt tottua, puihin alkaa muodostua silmuja, huoltoyhtiö on lakaissut sepelit pihasta ja kroppa on tottunut hiljalleen kesäaikaan. Kyllä se siitä. Kesää kohti! Kokosin huhtikuisen viikon parhaat tällä kertaa kuvina.

Auringonvalo talon seinässä jokirannassa

Kevätvalo on kirkas, mutta siihen tottuu noin kuukaudessa. Päivät pitenevät, ja kesäaika ottaa valtaansa. Lapsen ollessa yleisurheilutreeneissään, minä lenkkeilen usein ystävän kanssa jokirannassa puolitoista tuntia. Alkuviikosta aurinko paistoi vielä kuudelta ja sain napattua silmiä hivelevän kuvan jokirannan rakennuksesta. Ihan kuin olisi jo kesä.

Eräänä iltana kaksitoistavuotiaan harjoitusten jälkeen saimme ikuistettua komean auringonlaskun terassiltamme. Molemmat omilla luureillaan.

Lapsi terassilla kuvaamassa auringonlaskua

Iltapäiväteetarjotin Victor-cafessa Turussa

Torstaina olin sopinut ystäväni kanssa päiväkahvit Turun taidemuseon Victor-kahvilaan. Olimme varanneet Afternoon tea -tarjottimen, jota totisesti voin suositella. Kahvihetki oli oiva lepohetki kesken kiireisen työpäivän.

Työviikko päätyössäni oli työntäyteinen, ja oli ihanaa ja helpottavaa, kun olin ”tehnyt tunnit sisälle” perjantain osalta ja pääsimme suuntaamaan toimittajakeikalle ulkosaaristoon. Minä toimittajakeikalle, mies venekuskiksi. Jäät olivat sulaneet, ja ilma oli kuin morsian. Pääsin tutustumaan saaristoelämään ja katselemaan ja syöttämään pullosta vastasyntyneitä karitsoja.

Jäimme samalla reissulla yöksi mökkisaareen. Idyllistä, sanoisin, vaikka saari-ihmisiä en olekaan. Perjantai oli lämmin ja keväinen päivä, lauantaina heräsimme merisumuun. Ilma tuntui kolealta. Yhden jälkeen, merisumun hälvettyä, pääsimme lähtemään takaisin Turkuun.

Aurinkoinen saaristo ja meri

Kaksi pientä karitsaa

Sumuinen merimaisema

Viikonloppukimppu

Olipa palauttava reissu! Lapsi oli perjantaina koulun kanssa Korppoossa ja pääsi sieltä mummolaan yökylään. Meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Rekrytoin keskimmäisen poikamme hakemaan minulle viikonloppukimpun, ja iloitsin tästä, sillä kimppu oli poikkeuksellinen ihana.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Mitä kuuluu Elmo- ja Selma-lemmikkisiileille?

Kuten olen aiemmin kertonut, meillä on kaksi lemmikkisiiliä, Elmo ja Selma. Elmo tuli taloon noin puolitoistavuotta sitten, Selma vasta viime vuoden lopulla. Pikkusiilejä meillä ei vielä ole, sillä Elmolla on ollut enemmän tahtoa kuin taitoa näissä hommissa.

Sen sijaan yritys on kova ja vinkuminen – vonkaaminen –  jatkuvaa. Kun siilit otetaan iltaisin lattialle hetkeksi, alkaa Elmo piirittää Selmaa. Selma ei ole ollut Elmosta kovinkaan innostunut, mutta nykyään se jo etsii Elmoa, jos otamme Selman ensin lattialle. Ja kun Elmo saapuu lattialle, alkaa vinkuminen ja tuhahtelu. Käyttäytymistapa on siileille tyypillinen. Soidinmenoissa uros vinkuu ja naaras tuhahtelee eikä ole alkuun juurikaan uroksesta kiinnostunut. Palaan soidinmenoihin ja vauvajuttuihin jutun lopussa.

Elmo ja Selma nenät kiinni toisissaan
Selma (vas.) ja Elmo ovat suloinen siilikaksikko.

Elmo ja Selma –  ihan erilaiset pikkusiilit

Nämä kaksi lemmikkisiiliä ovat kaksi aivan erilaista persoonaa: Elmo on varovainen ja rauhallinen pikkuherra, joka tykkää mönkiä erilaisissa piilopaikoissa, huiveissa, pipoissa ja puunrungossaan. Hän on kuitenkin saanut aivan uutta virtaa ja kerännyt rohkeutta tyttösiilin saavuttua taloon. Elmo kakkaa ja pissaa ”minne sattuu”, usein juoksupyöräänsä, ja hänen hiekkakylpynsä ovat nopeita pyrähdyksiä, lähinnä kaksi käännähdystä puolelta toiselle. Elmoa on saanut alusta asti pitää sylissä, eikä hän siitä pyristele pakoon.

Selma sen sijaan on touhukas, rohkea ja utelias tyttö. Hän mennä viipottaa omassa terraariossaan ja lattialla, mönkii heinissä ja kiipeilee esimerkiksi oman mökkinsä katolle. Hän touhuaa öisin niin kovasti, että usein aamulla ruoka- ja vesikuppi ovat vinksallaan ja hiekkalaatikko täynnä haketta ja heinää. Selma viihtyy sylissä, ja häntä saa koskettaa ja paijata, mutta usein hänellä on kiire siitä pois, tutkimaan ympäristöä.

Selma-neiti on siisti: hän kakkaa ja pissaa pääasiassa hiekkalaatikolleen, jossa hän myös peseytyy perusteellisesti. Ensin siili peseytyy, sitten se tekee tarpeensa. Kun Selma peseytyy, hän möyrii, pyörii, kierii ja huiskii tassuillaan hiekassa pitkän tovin.

Selma painaa n. 450 grammaa ja on siten yli 150 grammaa painavampi kuin Elmo. Kokonsa vuoksi Selma pääsee ketterästi ylittämään erilaisia esteitä, kun taas Elmo jää usein rannalle ruikuttamaan, sillä ei pääse (tai ei uskalla edes kokeilla) esteiden ylittämistä.

Selma ja Elmo lattialla
Pikkusiilit lattialla iltasella. Elmo kosiskelee Selmaa.

Elmo ja Selma ovat viettäneet lemmenyön…

Lemmikkisiiliemme yhteiselo on selkeästi raamitettua, eivätkä he elele samassa terraariossa. Siihen on muutamiakin syitä: siilit tarvitsevat paljon omaa tilaa eivätkä ole lauma- tai seuraeläimiä, poikasiili on jatkuvasti tytön kimpussa, eikä poikastehtailu ole järkevää eikä suunnitelmissamme.

Selkeä yhteiselämän raamitus tarkoittaa sitä, että joka ilta siilit otetaan lattialle temmeltämään noin 45 minuutiksi. Me olemme silloin heidän kanssaan, samalla siivoamme terraarioita, vaihdamme juomavedet ja täytämme ruoka-astiat. Tämän yhteisajan jälkeen molemmat palaavat omiin koteihinsa.

Rajatun yhteiselon aikana Elmo ei ole saanut astuttua Selmaa. Olemme tarkkailleet heitä. Yritys on kova, ja Selma on usein puolen tunnin kohdalla hiukan lämmennyt Elmon vinkumiselle ja tuhtaamiselle. Lopulta hän on turhautunut ja pyrkinyt pakoon.

Siilikaukalo lattialla
Mies koksi siileille kaukalon, jossa he voivat ”ulkoilla” ja viettää lemmenyötä. Kaukaloon sisutettiin kaikki tarpeellinen siileille ennen yhteistä yötä.
Siilit hiekkalaatikossa
Elmo ja SElma kaukaloon asetetussa Selman hiekkalaatikossa. Sinnekin piti päästä kaksin.

Emme ole uskaltaneet jättää siilejä kahden yöksi, mutta nyt pääsiäispyhien jälkeen mies viritteli kuormalavoista korkealaitaisen kaukalon. Minä ja kaksitoistavuotias sisustimme kaukalon, ja vihdoin siilit pääsivät viettämään ensimmäistä lemmenyötään.

Nyt jännitämme, tuottaako lemmenyö vihdoin tulosta…Jos Elmo olisi päässyt tekemään miehen työn, olisi Selman laskettuaika 8.5., jolloin 35 vuorokautta raskautta olisi täynnä. Siilit kantavat n. 34-38 vuorokautta.

Elmo ja Selma ovat varsin hauska siilipariskunta! Jos kiinnostuit lemmikkisiileistä, meillä saattaa kohta olla myytävänä sinulle sellainen.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Lemmikkisiilejämme voit seurata Instagramissa @elmo_lemmikkisiili

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe