Viikon parhaat: Muistiinpanoja kiireiseltä ja raihnaiselta viikolta
Huh hah hei. Olipa viikko. Viikko ennen hiihtolomaa on aina kiireinen – maailma pitää saada valmiiksi ja työpöytä putsattua. Alkuviikon olin toimittajantöissä ja loppuviikon opettajantöissä. Molemmissa päivät kuluivat nopeasti eikä tekemisestä ollut puutetta. Hyvä niin, vaikka viikon viimeiset päivät olivatkin puoli kahdeksasta neljään täyttä törinää. Kokosin tämän viikon parhaat päiväkohtaisina muistiinpanoina.
Maanantai
Toimittajanhommia. Haastateltavien rekrytointia ja taustoitustyötä. Yhtäkkiä kello oli neljä ja päivä pulkassa. Yhteinen kokkailu, lapsen harrastuskuljetus ja oma puolentoista tunnin kävelylenkki ystävän kanssa palauttivat kummasti päivän touhuista. Maanantait ovat yhä edelleen viikonpäivien top ykköskamaa.
Tiistai
Haastatteluhommia, kirjoitushommia ja lopuksi vielä kommentin kirjoitus. Nautin joka hetkestä, eikä päivä tuntunut yhtään liian kiireiseltä. Iltapäivällä tein lenkin ja sen perään kotitreenin. Siivoilin hiukan huushollia, ja miehen kanssa keskityttiin Pasilan myrkky – Mannin maanantaina julkaistuun uuteen jaksoon. Suosittelen tätä sarjaa.
Keskiviikko
Minä tunnen, kuinka vauhti kiihtyy… Siirtymä toimittajantyöstä opettajantyöhön (ja toisinpäin) vaatii aina hetkellisen pysähdyksen – mitä pitikään tehdä ja missä prioriteettijärjestyksessä? Aloitin työpäivän seitsemältä sähköposteista, ohjasin neljää opinnäytetyötä tekevää opiskelijaa, tarkastin ja arvioin yhden opintojakson kirjallisia tehtäviä ja suunnittelin seuraavan opintokerran kulkua.
Lisäksi fiksasin ja viimeistelin yhden hankehakemuksen. Päivitin opetusmateriaalit uuden tiedon mukaisesti ja korvasin lounaan leivällä, porkkanalla ja kahvilla. Sellaista se on toisinaan. Päivän paras juttu taisi olla se, että sain kävellä töihin ja takaisin. Oli kivan talvinen tunnelma. Niin, ja käydä ystävänpäiväkahvilla ystävän kanssa illalla!
Torstai
Selkä huutaa hoosiannaa. Kuukausi sitten luulin, että se on äitynyt liukkaalla kävelystä, jumppasin, treenasin ja tein kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet ja sainkin vaivan ainakin osittain pois. Mutta. Nyt on tosi kyseessä: jokin prolapsi tai stenoosi on iskenyt alaselkään. Burana vie kauheimman kärjen muttei yhtään enempää. Hermokipu levittäytyy pakaroiden päälle ja jalkaan. Jumppasin, liikuttelin, veivasin ja vääntelin. Ei apua. Työpäivän aikana on hanka seistä tai istua pitkään paikallaan, liikkuessakin selkää vihloo ja särkee. Etukumarassa menee paremmin.
Perjantai
Selkä on edelleen aivan seis. Katsoin Youtubesta ohjeita alaselän liikkuvuustreeniin ja mahdollisen prolapsin hoitoon ja tein ohjeen mukaisia liikkeitä oman kuminauhatreenin lisäksi. Helpotti hiukan. Töissä oli kiireinen päivä, ja jouduin vielä illansuussa viimeistelemään yhden arvioinnin, koska hiihtoloman aion olla tekemättä opettajantyötä. Toimittajana teen torstaina ja perjantaina työpäivät.
Lauantai
Heräsin ennen seitsemää jäätävään selkäkipuun, joka säteili jalkaan. Mikään ei auttanut, eivät edes lääkkeet. Peruin maanantain työterveyslääkärin ja varasin ajan ortopedille Terveystaloon. Vastassa oli erinomainen lääkäri, joka tutki ja tuumasi ja tiesi diagnoosinkin nopeasti: prolapsi tai spinaalistenoosi. Sain pitkäaikaista tulehduskipulääkettä lihasinjektiona ja jatkoon suun kautta otettavana kuurina. Lisäksi sain lähetteen magneettitutkimukseen ja fysioterapiaan. Onneksi nämä usein parantuvat ajan kanssa ja kunnon kivunhoidolla. Kaularangan prolapsit olivat kauheita, ja toivonkin, että tämä tilanne menisi ”itsekseen” ohi ja äkkiä!
Viikon ja ehkä kuukauden, jopa koko vuoden (hah) ihanin juttu oli, kun lääkäri totesi tutkittuaan minut ja kuultuaan elintavoistani ja liikkumismuodoistani, että ”rouva, te näytätte ihan urheilijalta”. Päivä oli pelastettu. Lääkäri ohjasi jatkamaan liikuntaa ja ottamaan yhteyttä työterveysfysioterapeuttiin. Sen teen heti maanantaina, vaikka lomalla olenkin. Onneksi lauantaina sain tehdä sarin ihanan aamuherättelyn, se teki selälle hyvää. Ja onneksi illalla tuli Putous ja sain nähdä Matti McConaugheyn. Ja onneksi oli karkkipäivä.
Sunnuntai
Kipu oli heti aamusta poissa! Poissa! Se on iloinen asia. Peruslääke ja kunnon liike auttavat. Nautiskelin pitkään aamukahvista. Siivoilin kodinhoitohuoneen pyykkikasaa (hyvin vähänlaisesti), kuuntelin ja luin kirjaa, kirjoittelin blogia, tein sellaista ruokaa, josta saamme nauttia vielä alkuviikosta ja kävin ystävän kanssa kävelylenkillä. Sunnuntait ovat kaiken kaikkiaan mukavia päiviä.
Tähän on tultu.
Minna
