Nyt on heti ensimmäisellä rivillä todettava, että onneksi tämä viikko on ohi. Olen henkeen ja vereen arki-ihminen ja pidän siitä, että jokaisella on omat juttunsa, menonsa ja tekemisensä osan aikaa päivästä. Kun lähihuudeilla ei ole kaksitoistavuotiaalle yhtään kaveria ja kelit ovat kurjat, on selvää, että minun tulee pitää jonkinnäköistä ohjelmatoimistoa pystyssä ja pyrittävä tekemään lapselle (ja itselleni) mahdollisimman kiva talviloma.

Ja kyllä, tiedän, ei tietenkään pidä olla ohjelmatoimisto, ja tylsyys on hyvästä. Mutta.

Maanantaina kahlasin kaikki mahdolliset Turku-aktiviteetit verkosta. Sitten pohdimme lapsen kanssa, mitä tekisimme ja mihin osallistuisimme. Maanantaina olimme pääosin kotosalla, kävimme metsä- ja merenrantalenkillä, pelasimme lautapelejä ja suuntasimme Skanssiin korjaamaan nahkalaukkuni olkahihnan. Meni se päivä niinkin.

Tiistaina päädyimme Hirvensalon alpeille laskettelemaan molemmat. Minua hieman jännitti, mutta ensimmäisen laskun jälkeen tunne hälveni. Ehdimme olla hieman yli tunnin rinteessä, kun kaksitoistavuotias alkoi valittaa otsa- ja päänsärkyä.

Tiesin heti, mistä on kyse: poskiontelontulehdus. Hänellä oli ollut tuolloin yli 10 päivää flunssaa, mikä on ennennäkemätöntä, sillä hänen nuhansa kestävät usein kahdesta kolmeen päivään. Korona ja Influenssa mukaan lukien. Nyt ääni oli nasaali, niistäminen jatkuvaa.

Lähdimme rinteiltä kotiin, teimme lounasta ja suuntasimme lääkärille Mehiläiseen. Diagnoosi oli heti selvä. Korvat ja keuhkot terveet, mutta molemmissa poskionteloissa huomattava nestekaiku. Lapsi sai siis elämänsä toisen antibioottikuurin. Hänellä ei ole ollut elämänsä aikana kuin yksi korvatulehdus kaksivuotiaana.

Haimme antibiootin, kävimme kahvilla ja palasimme kotiin. Tiistaina oli kaksitoistavuotiaan ruoanlaittovuoro, söimme hänen listaltaan nakkipastaa. Ensin ajattelin, että voi itku, nakit eivät ole yhtään minun juttuni. Mutta ruoka oli lopulta ihan hyvää. Ja mikä parasta, jonkun toisen valmistamaa alusta loppuun.

Keskiviikkona minä olin toimittajantöissä ja lapsi pääsi aamupäiväksi touhuamaan mummon kanssa. Satoi vettä, oli liukasta ja tuuli niin, että tukka meinasi lähteä päästä. Iltalenkillä mietin, että onpa harmaata, ankeaa ja tylsää. Keskiviikon parhautta oli sisustussuunnittelijan käynti. Uudistamme työhuonettani. Siitä lisää tuonnempana.

Torstain ja perjantain olin myös töissä – nautin siitä. Erityisen vapauttavaa tästä teki se, että lomaileva lapsi pääsi mummolaan yökylään, leffaan, isoisovanhemmille käymään ja Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan lomaohjelman pariin. Me kävimme puolison kanssa heti töiden jälkeen syömässä kahdestaan. Nautin myös siitä.

Viikonloppu oli tämän viikon käänteentekevä juttu: treenit kulkivat, ystävälenkeillä oli mukavaa, tein yhtä freelancer-lehtijuttua, hidastelin aamu- ja iltapäiväkahvilla, kirjoittelin blogeja ja siivoilin laiskasti. Lapsen kaverit ovat palanneet lomiltaan, ja lauantaina me päätimme vihdoin ruokapöydän tuolit, joita olemme vatuloineet melkoisen pitkään.

Tähän on tultu.

Minna