Eräänä loma-aamun aamiaisella luin uutisia ja selasin somea. Yksi ystäväni oli postannut upean kuvan sekä tekstin, jossa hän kertoi, että kuvan maisema oli hänen sielunmaisemansa. Hetkeä myöhemmin pysäytin selailuni toisen kauniin kuvan äärellä. Sen postaaja kirjoitti merimaiseman laitureineen kuvaavan erityisen hyvin hänen sielunmaisemaansa mutta myös mielenmaisemaansa.

Siivoillessani keittiötä jäin pohtimaan näitä kahta postausta – mikähän olisi minun sielunmaisemani, entä mielenmaisemani? Keskustelin asiasta myös puolisoni ja yksitoistavuotiaan kanssa. Toinen heistä kysyi, miksi ihmeessä pohdin tällaista, ja toinen totesi, että tällaiset riippuvat varmasti ajasta, elämäntilanteesta ja ”yleisestä meiningistä”. Nyökkäilin. Näin se varmasti on.

Sielunmaisemissani on onnellinen kesä

Itse ajattelen sielunmaiseman olevan sellainen paikka, maisema tai hetki, jossa tunnen tulleeni kotiin. Sellainen kohta, jossa minun on erityisen hyvä ja seesteinen olla. Sellainen, jossa sielu (kliseisesti) lepää. Mielenmaisema taas on paikka, jonne voi mennä mielikuvissaan. Se voi olla luontokohde, kaupunkiympäristö, mielikuvituspaikka tai yksittäinen hetki.

Olen aamuihminen, mutta rakastan ilta-aurinkoa männynrungossa. Tämä näkymä vie minut metsään tai kalliolle, jota metsä reunustaa. Kun katson kalliolta alas, näen merta. Kesäilta on kaunis ja lämmin, tarkenen. Istun kalliolla ja katselen merelle. Merenpinta on tyyni, tuuli humisee vain sekametsän haavanlehdissä ja saa ne värisemään.  Kun nousen kalliolta, pysähdyn lukuisia kertoja polunvarteen. Ihailen ilta-aurinkoa männynrungoissa. Valo on lämmin ja rauhallinen, ja katson sitä pitkään ja joka kulmasta. Voin kuvata valoa loputtomasti.

Rakastan myös Turun Aurajokirantaa. Etenkin kesällä se lumoaa. Yksi sielunmaisemistani on kohta, josta lenkkeilen usein ja josta näkee Tuomiokirkolle saakka. Toiselta puolelta jokea pääsee näkymään, joka hivelee silmiäni: kolme korkeaa kohoaa taivaalle. Telakkanosturit, Suomen Joutsenen mastot ja Turku Energian piippu asettuvat sopivasti jonoon saaden mielessäni aikaan täydellisen – tai ainakin jonkinlaisen – symmetrian. Taivas on kirkkaansininen. Jokiranta saa minut tuntemaan ihan tietynlaista rauhaa ja se kuvastaa minulle jatkuvuutta. Siellä tunnen itseni onnelliseksi.

Mielenmaisemani ovat usein valoisia

Mielenmaiseman voi löytää, kun miettii, mikä on se paikka tai hetki, josta saa esimerkiksi voimaa kiireisen arjen keskellä. Minne mieli vaeltaa, kun haluaa tuntea olonsa onnelliseksi ja rauhalliseksi? Mielenmaisema on siis ajatuksia, tunteita, muistoja ja mielikuvia. Se on mielen liikettä.

Asuntomme olohuonettamme kehystävät on suuret, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Yhden ikkunoista, sen, josta näkee merelle, olen nimennyt maisemaikkunaksi. Tämä ikkuna on yksi mielenmaisemistani – sen edessä voi istua tai seisoskella pitkiäkin aikoja kyllästymättä, siinä mieli lepää. Ikkunasta tulvii valoa, näkymä on avara ja maisema vaihtuu vuodenaikojen ja ilmojen mukaan. Toisinaan on kirkasta, valoisaa ja vehreää, toisinaan taas synkkää ja pimeää. Sellaista se on. Elämä.

Toinen mielenmaisemani on ehdoton mielenmaisemien ykkönen, ja se voisi aivan yhtä hyvin olla sielunmaisema. Olen kesäihminen, rakastan aurinkoa ja lämpöä. Välimerenmaiden ilmasto on kuin tehty minua varten. Rakastan Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa sekä Adrianmeren rannan Kroatiaa ja Pyreneiden niemimaan Portugalia.

Sieluni ja mieleni lepäävät katsellessani vanhoja rakennuksia ja liki turkoosia merta. Kun avaan aamulla ikkunaverhot, aurinko paistaa. Aamu on hidas, puen pellavaisen kesämekon ylleni ja suuntaan lähikahvilaan. Istun kahvilan terassilla ja nautin: käännän kasvoni auringolle, nuuhkin lähileipomon tuoksuja, ihailen maisemassa kohoavia vuoria ja kuuntelen viereisten pöytien iloista puheensorinaa. Kuuma kahvi on tuoretta ja ihmiset hyväntuulisia. Tämä on minun paikkani.

Mielenmaisemani ovat omanlaisessa, jatkuvassa liikkeessä ja niihin voi vaikuttaa. Mieliala, stressitaso ja esimerkiksi ruuhkavuosikiireet vaikuttavat siihen, millaiseksi mielenmaisema milloinkin muotoutuu.

Tähän on tultu.

Minna