Minä olen niitä ruuhkavuosinaisia tai naisia ylipäätään, jotka nauttivat omasta, yksinäisestä ajasta. Olen myös niitä naisia, jotka suorastaan vaativat itselleen edes pienen yksinäisen hengityshetken päivittäin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa hiljaisuutta, olla möllöttämistä ja sitä, että saan olla itsekseni kaiken arjen keskellä. Jos liikunta on erinomainen keino saada mieli hyväksi, pää tyhjäksi ja keho vetreäksi, yksin vietetty tovi ei kovin paljoa sille häviä.

Liitän omaan aikaan myös ajan puolison kanssa, sen, ettei meillä ole minkäänlaisia velvollisuuksia suhteessa lapsiin, jotka ovat mummolassa, kaverin luona, harrasteissa tai ihan missä tahansa turvallisessa paikassa. Säilössä, kuten äitini asian joskus ilmaisi. En erityisemmin pidä ilmaisusta, mutta menköön. Säilössä pitää sisällään sen, ettei meillä vanhemmilla ole huolta siitä, missä lapsi menee, mitä hänelle kuuluu, selviääkö hän, pärjääkö hän, saako ruokaa ja niin edelleen. Joku muu huolehtii hetken tästä kaikesta.

Sen lisäksi, että pidän perusarjesta (jos oikein pohdin asiaa, suorastaan rakastan sitä) ja perheen parissa vietetystä ajasta, pidän siitä, että minulla on jotain, johon ei liity kukaan muu – ei perheenjäsenet, ei ystävät, ei työtoverit. Vain minä itse. Kun saa haahuilla ja suunnitella vain itselleen, tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa ja käyttää aikaansa siihen, mihin haluaa. Sellainen on minusta aina silloin tällöin, mieluusti säännöllisesti, erityisen mukavaa.

Totuus on kuitenkin se, että perhearki ja perusarki mahdollistavat kovin vähän oikeasti yksinäistä ja -ei-kenellekään-tilivelvollista aikaa. Ruuhkavuodet vievät mennessään, ja yöuniaika on usein se ainoa hiljainen ja yksinäinen hetki.

Vinkkaankin tässä viisi hyvää keinoa saada riittävästi omaa aikaa kaiken kiireen keskellä:

1 Kun lapsi harrastaa, tee itse jotain mukavaa. Tässä on yleensä tunnista kolmeen tuntiin hyvää aikaa vaikka mille mukavalle! Liiku, kahvittele, tapaa ystäviä. Haahuile, huilaa, pohdiskele, vietä parisuhdeaikaa. Älä siivoa – ellei se ole intohimosi.

2 Pidä kiinni rutiineista ja siitä, että lapsi/lapset menevät nukkumaan ajoissa. Saat itse hetken hengähtää, olla puolisosi kanssa, syödä iltapalaa rauhassa, katsella sarjoja tai lukea ennen yöpuulle menoa.

3 Ota vastaan kaikki apu, jota tarjotaan! Kun isovanhemmat, kummit, naapurit, ystävät ja tuttavat haluavat viedä lapsesi luistelemaan, hiihtämään, leffaan, mökille, uimaan tai ihan mihin tahansa, pidä huoli, että sinä olet iloinen asiasta ja avoin tarjoukselle. Mummolan yökylä on usein varsinainen win-win-win. Siihen kannattaa tarttua aina.

4 Perusarjessa pienet tauot työpäivässä ja koti-iltapäivissä tekevät ihmeitä. Kävelylenkit, äänikirjahetket, liikuntatuokiot tai mikä tahansa säännöllinen oma harrastus auttaa jaksamaan. Pienikin hetki voi olla käänteentekevä.

5 Muista pyhittää lepopäivä. Kun viikot ovat kiireisiä, viikonloppuisin ja lomilla on mukava hengähtää. Jotta saat myös pienen hetken ihan itsellesi, kannattaa erityisesti lapsille tähdentää, että ”tämä on minunkin vapaapäiväni / lomani”.  Kun tätä hokee riittävästi, he alkavat oppia.

Bonuksena vielä vinkkikutonen: yhteisesti vietetty aika ja yhdessä aktiivinen tekeminen vapaapäivisin ja lomilla tuovat ihmeesti omaa aikaa aikuiselle. Lapsen huomiokiintiö on täyttynyt, ja itsenäinen tekeminen alkaa kiinnostaa. Tämä toimii myös arjessa!

Tähän on tultu.

Minna