Helmikuisen viikon parhaat kuvakoosteena

Viikko on kulunut nopeasti. Arki ja arjen pienet mukavat hetket ovat siivittäneet tätäkin viikkoa. Viikonloppuna touhusimme kaikenlaista sellaista, joka vie kiireentunnun ja työstressin mennessään. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa kuvakoosteena.

Tulppanit ruokapöydällä

Maanantai

Viikon ensimmäisenä päivänä olin yhtä hymyä: sain mieheni työpäivän jälkeen lenkille Aurajokirantaan ja Turun mäkiä kiertämään sillä aikaa, kun yksitoistavuotias oli yleisurheiluharjoituksissaan. Luksusta. Viideltä, kun starttasimme Kupittaan hallin pihasta, oli vielä valoisaa. Kesää kohti!

Luostarinmäen portaat Turussa

Tiistai

Peruspäivä. Työjuttujen jälkeen pyöräytimme lihapullat ja teimme samettisen perunamuusin niiden kylkeen. Yksitoistavuotiaasta on ihan oikeasti jo apua ruoanlaitossa – nyt hän sekoitti lihapulla-ainekset ja pyöritti pullat pellille. Illalla kotitreeniä kuulalla ja Netflixistä The Blacklistia.

Lapsi tekee lihapullia

Keskiviikko

Ilmat ovat olleet upeita, ja olen yrittänyt nauttia niistä ulkoilemalla paljon. Keskiviikko oli opetuspäivä kampuksella, joten tein kävelyn sinne ja takaisin, ja illalla yksitoistavuotiaan treenien aikaan vielä pitkä lenkki Kupittaalta jokirantaan, förille ja Martinmäen kautta takaisin Kupittaalle. Päivän tomut saa mukavasti tuuletettua ulkoilulla ja urheilulla!

Turun jokiranta iltavalossa

Torstai

Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Hioin hankehakemuksia, ohjasin opinnäytetyön tekijöitä ja kirjasin meneillään olevan hankkeen työpajasisältöjä. Iltapäivän pyhitin ulkoilulle, äänikirjalle ja alustavalle kodin siivoukselle. Siivoilimme yksitoistavuotiaan kanssa myös Elmon terraariota. Pieni lemmikkisiili on niin ihastuttava, että halkean ilosta melkein joka päivä, kun olemme hänen kanssaan.

Elmo-lemmikkisiili pyyhkeen alla

Perjantai

Työtiimin kehittämispäivä, jossa ehdin olla mukana vain aamun, sillä minulla oli tutkimusmetodiikan opetusta iltapäivällä. Sen jälkeen siivoilin torstailta jääneet kohdat, lenkkeilin ja tein kotitreenin. Olin tyytyväinen, kun edellisenä yönä oli satanut lunta.

Lauantai

Yleisurheilukisapäivä ja toimitsijavuoro. Yksitoistavuotias kisasi 60 m aidoissa, 60 m juoksussa ja pituushypyssä. Aidoissa ylittyi komeasti tämän uuden sarjan ennätys, muutkin lajit sujuivat hänelle tyypilliseen tahtiin ja mittatuloksiin.  Olimme hallilla aamusta iltapäivään, ja jalkani olivat muusina, kun palasimme kotiin – seisoin koko tämän ajan, jos kymmenen minuutin kahvitaukoa ei lasketa. Kotona tein chili con carnen meille, jonka jälkeen lojuin sohvalla ja kuuntelin kirjaa kaksi tuntia. Oli ihanaa.

Kupittaan urheiluhalli sisältä

Sunnuntai

Ei mitään erityistä ohjelmaa. Lapsi pääsi mummon kanssa aamulla uimaan, minä kirjoittelin blogijuttuja, luin muiden tekstejä, kävin lenkillä ja tein myöhemmin päivällä kotitreenin kuulalla ja kumppareilla.

Kaiken kaikkiaan oli varsin mukava viikko.

Tähän on tultu.

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Ette tiedä mitä sota on – Jeva Skaletskan päiväkirja pysäyttää

Viisikko-kirjakerhomme helmikuun kirjagenre oli nuorten kirja. Valitsimme lukemistoomme Jeva Skalteskan Ette tiedä, mitä sota on -päiväkirjateoksen. Ennakkoajatukseni kirjasta olivat seuraavanlaisia: kirja on surullinen, kirja on järkyttävä, kirja sisältää sodan kauhukokemuksia, kirjassa eletään sodan keskellä, kirja on lohduton kuvaus siitä, mitä sota todella on.

Skaletskan kirjan kansikuvaAjatukseni pohjaavat pitkälti lukemaani ja kuulemaani. Skaletskan teosta on ylistetty eri medioissa, ja sen on kerrottu tuovan kyyneleet silmiin ja vievän jalat alta.

Olin noteerannut kirjan jo ennen kirjakerhomme valintaa – sen kansi on hieno, kuin taideteos. Lisäksi yksitoistavuotias tuli eräänä päivänä kotiin ja kertoi, että he olivat koulussa katsoneet Lasten uutiset, jossa esiintyi 12-vuotias Jeva Skaletska, joka oli kirjoittanut päiväkirjaa sodasta. Hän haluaisi lukea sen. Minä emmin.

Iltateen äärellä aloin googlettaa kirjailijaa ja hänen teostaan. Kiinnostuin siitä heti! Helmikuun ensimmäisenä päivänä, Annolan teoksesta irti päästettyäni, aloin kuunnella Ette tiedä mitä sota on -kirjaa.

Skaletskan teos on pysäyttävä. Kirjailija kuvaa päiväkirjassaan mumminsa kanssa tehtyä pakomatkaa Harkovasta nykyiseen kotimaahansa Irlantiin koskettavasti ja autenttisesti. Venäjän hyökkäys muutti juuri 12 vuotta täyttäneen ukrainalaistytön arjen. Hänen piti paeta kotoaan ja viettää öitään pommisuojissa. Ystävät, koulu ja pianoharrastus oli jätettävä ja tykkitulta paettava. Yhdessä hetkessä arjen täyttivät ulkonaliikkumiskiellot, paniikki ja pelko.

Koskettavinta on, kun sodan kauhu tavoittaa lapset ja elämä mullistuu. Pommitukset särkivät turvallisen lapsuuden hetkessä. Yhtäkkiä ”on vain yksi päämäärä – pysyä elossa”.

Teos on rakennettu oivasti: Skaletskan päiväkirjamaisten tekstien lukujen alkuun on koottu sotaan liittyviä otsikoita maailman lehdistä, mikä on hyvä tapa antaa lukijalle kuva sodan etenemisestä. Kirja sisältää myös lasten keskinäistä viestittelyä. Tämäkin on erinomainen ja konkreettinen keino herätellä lukijaa ymmärtämään, miten läheltä lapset sotaa todella seuraavat.

Päiväkirjan loppuun on koottu kirjailijan ystävien kirjoituksia kokemuksistaan sodan keskellä. Nämä ystävien kertomukset tuovat syvyyttä muuten hieman keskeneräisen tuntuiseksi jäävään päiväkirjaan.

Yllätyin teoksen lyhyydestä ja lopulta myös siitä, ettei vakavassa teoksessa minusta menty pintaraapaisua pidemmälle. Vaikka Skaletska kuvaa sotaa autenttisesti ja lukijaa paikoin ravistellen, tuntuu, että jokin jää uupumaan. Ehkä tämä johtuu muun muassa siitä, että kirjailija on sodan kokenut lapsi enkä minä kuulu kirjan pääkohderyhmään.

Kun pääsin teoksen loppuun, olen kuitenkin samaa mieltä Jeva Skaletskan kanssa, emme oikeasti tiedä, mitä sota on.

Tähän on tultu.

Minna

Lue aiempia kirjavinkkejäni ja -arvioitani:

Ainoa kotini – niin väkevä, rehellinen, koskettava

Hildur on nokkela ja tiivistunnelmainen esikoisdekkari

Äänikirjasuosikkeja

18 kirjaa kesälomalla – elän tarinoista!

Kunnes kukkivat puut on henkeäsalpaavan taidokas teos

 

Kuva: Otava

Puheenaiheet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään