Viisi pientä asiaa, jotka helpottavat arkea

Päätin näin vuoden alun kunniaksi koota asioita, jotka helpottavat arkea tai suorastaan parantavat sitä. Arkea ei yleensä kaada yksi iso asia vaan kasa pieniä. Ja toisin päin: arkea ei useimmiten helpota suuret elämänmuutokset vaan yllättävän arkiset ja pienet valinnat, jotka tekevät päivistä hieman kevyempiä. Väljyyttä kalenterissa, jotakin odotettavaa, lista joka selkeyttää tekemistä, viiden minuutin siivous ja ilta ilman jatkuvaa ilmoitustulvaa eivät kuulosta ihmeellisiltä. Silti ne ovat juuri niitä juttuja, joiden huomaan vaikuttavan omaan jaksamiseen, mieleen ja arjen sujuvuuteen kaikkein eniten.

Lumiukko pakkassäässä

Viisi pientä asiaa, jotka helpottavat arkea

1 Pidä kalenterissa tyhjää tilaa ajatuksille ja yllättäville menoille. Liian täysi kalenteri tappaa innostuksen, luovuuden ja motivaation. Koska se kuormittaa eikä anna tilaa jouheville siirtymille. Tämä koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Jos kalenteri on koko ajan piukassa jotakin, sinne ei mahdu yllätyksiä, pieniä menoja tai kahvikekkereitä, jotka ovat hyvinvoinnin kannalta kuitenkin merkittäviä juttuja. Olen jo viime vuonna ottanut tavaksi merkitä työkalenteriin siirtymät ja ottaa tietoisesti aikaa sille, että hengitän eri työtehtävien ja -menojen välissä. Näin ehdin myös perehtymään seuraavaan asiaan edes jollakin tasolla. Vapaa-aikana olen ratkaissut tämän niin, että viikonloppuisin on väljyyttä, myös tiettyinä arki-iltoina löytyy aikaa ex tempore -jutuille.

2 Pienet kivat suunnitelmat. Se, että on jotakin odotettavaa, kannattelee. Aina ja ikuisesti. Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ja isoa, sillä ihan pienetkin suunnitelmat ovat mieltä virkistäviä. Perusarki sujuu ja rullaa hyvin, kun sinne ripottelee ystävätapaamisia, retkiä ja reissuja, harrastuksia, uusia sarjoja, leffoja ja kaikenlaista.

3 Listat. Olen listaihminen henkeen ja vereen. Listat helpottavat arkea monin tavoin: työtehtävät tulee hoidettua ajallaan, kotityöt tulee hoidettua ajallaan, pienet kunnostustyöt sujuvat, kun ne on listannut ensin ylös, kauppalistat, kesälomalistat, bucket listat, liikuntalistat ja niin edelleen.

4 Viiden minuutin siivouspuuskat. En pidä siivoamisesta enkä ole pikkutarkka ja hirmu siisti ihminen. Mutta arki (ja samalla pää) rullaa ja pysyy hallittuna, kun ympäristö on edes jollakin tavalla siisti. Siksi olenkin päätynyt ratkaisuun, jossa siivoilen sieltä täältä viisi minuuttia päivässä, joskus kahdestikin päivässä. Onneksi meillä käy säännöllisesti hyvä siivooja…

5 Puhelin pois iltaisin. Laitan puhelimen äänettömälle seitsemän aikaan illalla. Katson sitä toki välillä, mutta kun se ei kilkuta enkä katso näytöllä olevia ilmoituksia, ilta rauhoittuu ja aikaa jää kaikelle muulle. Kännykkäni on myös aina näyttö pöytään päin, kun olen kotona. Myös päivisin ja aamuisin. Yritän tartuttaa tätä tapaa muillekin perheenjäsenille. Ja kyllä kyllä, en ole yli-ihminen, tästäkin arkea helpottavasta asiasta joskus tingin, jos tuntuu siltä tai jos on ”pakko”.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Havaintoja tammikuun viimeiseltä viikolta

On helmikuu. Se on ihan uskomatonta. Tammikuu on ollut nopein ikinä. Tähän viikkoon on mahtunut töiden lisäksi mukavia harrasteita, ystäväkohtaamisia, kummitytön tapaaminen ja neljätoistavuotiaan piirimestaruuskisan pituushyppyvoitto. Hän voitti omalla ennätyshypyllään ja oli yltiöiloinen. Kuten me vanhemmatkin tietenkin. Tammikuun viimeinen viikko on ollut ihanan talvinen, siitä olen nauttinut joka päivä. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa havaintoina.

Havaintoja tammikuun viimeiseltä viikolta

Tammikuu on mennyt nopeasti. Tiedän, toistan itseäni. Tuntuu, että aika on vain kulkenut eteenpäin ilman, että on ehtinyt ”kissa” sanoa. Sama tunne on ollut tällä viikolla: työt, harrasteet ja kaikenlainen mukava välitekeminen ovat saaneet ajan kulumaan nopeasti.

Nautin pakkasesta. Olen kunnon kuumien kesien ja kunnon kylmien lumitalvien ylin ystävä. Parasta on, kun auringon noustessa näyttää siniseltä, olohuoneen maisemaikkunasta näkyy pilkkijöitä ja saan lähteä vielä vähän hämärällä työmatkalenkkeillen työpaikalle. Pienet on ilot.

Ystävät ovat elämän suola. Se on tosi kliseinen tosi, mutta mitä sitä kieltämään. Olen tällä viikolla tavannut ystäviä, jutellut pitkiä puheluita heidän kanssaan ja viestitellyt kaikenlaisesta hassun hauskasta. Sunnuntaina pääsimme koko perheen voimin kummityttösen luokse kylään. Veimme pitsat mennessämme, ja meillä kaikilla oli mukavaa.

Työssä parasta on se, että työtehtävänsä voi sumplia itse. Niinä päivinä ja viikkoina, kun näin on, olen ehkä parhaimmillani. Voin vaikuttaa työhön ja tekemiseen, silloin työ on antoisinta ja myös tehokkainta/tuottavinta. Tällä viikolla tuntuu, että sain nopeasti aikaan vaikka mitä, kaikki sujui kuin rasvattu ja mieli pysyi virkeänä.

Olen tajunnut (jo ajat sitten, mutta…), että olen ihminen joka tarvitsee paljon oikeaa tutkittua tietoa ennen kuin esimerkiksi teen hyvinvointini liittyviä päätöksiä. Aiemmin kerroin, että biologisen lääkkeen aloitus pelottaa etenkin saamani heikon potilasohjauksen vuoksi. Tällä viikolla erikoislääkäri soitti, ja kävimme läpi vahvan tutkimusnäytön. Sen seurauksena vakuutuin ja aloitin lääkkeen seuraavana päivänä.

Valo on lisääntynyt, sekin on pelkästään mukava havainto. Iltapäivät tuntuvat jo pidemmillä. Kesää kohti!

Tähän on tultu.
Minna

Puheenaiheet Oma elämä