Ruusufinni hallintaan oikeilla ihonhoitotuotteilla

Minulta kysytään melko usein ihosta ja ruusufinnin hoidon nykytilasta. Kiitos kysymästä, nyt näyttää hyvältä. Koronarokotteesta puhjennut ruusufinni oli itselleni hyvin turhauttava, ikävä ja pitkäkestoinenkin vaiva erityisesti siksi, että juuri ihoni on aina ollut erinomaisen hyvä. Monia konsteja ja lääkehoitoa ja -salvoja kokeiltiin, mutta sitten, kaikkien lääkärikäyntien ja toimimattomien lääkeratkaisujen jälkeen oikeilla kosmetologisilla hoidoilla ja Bionin tuotteilla sain ruusufinnin täysin hallintaan.

Bionin tuotteita

Kun puhun ihonhoidosta, en ajattele vain ulkonäköjuttuja vaan myös sitä, että iho voisi mahdollisimman hyvin. Nautin toki siitä tunteesta, kun iho on puhdas, pehmeä ja hyvinvoiva. On suorastaan ihanaa, kun kasvojen pesun jälkeen iho ensin tuntuu kiristävältä ja kuivalta, sitten saan käyttää luottotuotteita ja lopulta iho tuntuu taas mukavan pehmeältä.

Bionin ihonhoitotuotteet ovat olleet itselleni ihonhoidon ratkaisu, joka toimii erinomaisesti arjessa. Minusta onkin tullut niiden vannoutunut käyttäjä. Vaikka tuotteilla on jonkin verran hintaa, tuoteputelit kestävät pitkään ja tekevät sen, mihin ne on tarkoitettu ja mitä purkin kyljessä on luvattu – ne (ja vain ne, kaikenlaista olen kokeillut) pitävät ihoni kunnossa.

Tällä hetkellä käytän päivittäin kasvojen puhdistusaineena Antibacterial Cleanser -puhdistusgeeliä, kasvovetenä syväkosteuttavaa Refreshing Toneria, kasvoveden lisäksi otin hetkeksi käyttöön Purifying Mist + Face & Body – rauhoittavan hypokloorihapposuihkeen, joka rauhoittaa ihoa kivasti. Päivävoiteena käytän Moisture Complex -kosteusvoidetta (ihanin tuote ikinä!). Yöksi laitan Bio-Essence Calcium Complex -päivä- ja yövoiteen, joka on ravitseva ja kosteuttava. Se on kehitetty rauhoittamaan ja torjumaan erityisesti herkän ihon yleisimpiä tunnusmerkkejä, kuten ärsytystä, punoitusta, kiristyksen tunnetta ja ihon luontaisen suojakerroksen heikentymistä.

Näillä tuotteilla iho pysyy kunnossa, ja kun ihonhoito tulee osaksi päivittäistä rutiinia, sen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat nopeastikin. Puhdistus ja kasvovesi aamulla herättää ihon ja valmistaa sen päivän haasteisiin, hellävarainen pesu illalla poistaa päivän epäpuhtaudet ja stressin jäljet, ja rauhoittava suihke sekä yövoide tekevät ihosta pehmeän yön ajaksi. Ajoittain käytössä olevat tehohoidot ja seerumit antavat iholle ravinteita, kosteutta ja suojaa. Kosteusvoide tekee ihosta pehmeän ja joustavan, ja sen SPF toimii kivasti ihon suojana.

Bionin tuotteita

Olen nopeiden toimintojen nainen enkä halua liiemmin käyttää aikaa ihonhoitotoimiin tai meikkaamiseen. Siksi on tärkeää, että ihonhoitorutiinit eivät vaadi tuntikausia, mutta ne ajavat kuitenkin asiansa. Hyvä ihonhoito ei onneksi vaadi monimutkaisia temppuja: säännöllinen puhdistus ja kosteutus tekevät melkein ihmeitä.

Bionin tuotteiden vahvuus on yksinkertaisuudessa ja hellävaraisuudessa. Ne eivät ärsytä herkkää ihoa, ja niiden koostumus tukee ihon luonnollista hyvinvointia. Tehoaineet ja kosteusvoiteet antavat iholle sen tarvitseman ravinteen ja kosteuden, eikä vaikutus ole pinnallinen: iho tuntuu ja näyttää paremmalta.

Ruusufinnin hallinta vaatii kärsivällisyyttä ja säännöllistä hoitoa. Bionin tuotteiden avulla olen onnistunut rauhoittamaan ihon pitkällä aikavälillä. Bionin tuotteet ovat osoittautuneet luotettaviksi: ne ovat hellävaraisia, pitkäikäisiä ja toimivat siinä, missä luvataan. Ruusufinnin kanssa tämä on ollut ratkaisevaa – pieni arjen rutiini, joka todella toimii.

Tähän on tultu.

Minna

Hyvinvointi Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Muistoja vuodelta 2016

Somessa on valloillaan trendi, jossa jengi julkaisee kuvia itsestään ja elämästään vuonna 2016. Olen ollut murheen murtama, sillä kännykän kuvissa ei ole ollut yhtään kuvaa tuolta vuodelta ja niinpä olen ajatellut, etten voi osallistua kyseiseen somejuttuun. Mutta sitten sen tajusin: Facebookistahan löytyi kuvia vaikka kuinka paljon vuodelta 2016!

Selailin niitä. Minua hymyilytti ja itketti melkein yhtä aikaa. Tietenkin, olenhan ääripäiden ihminen, mustavalkoinen, kutenkin varsin värikäs, optimisti vailla vertaa, mutta kuitenkin tietyissä asioissa synkkyyteen taipuva. Täysillä mukana kaikessa tai sitten ei nappaa lainkaan. Saitte ehkä kiinni. Käytin melkoisesti aikaa vanhojen kuvien katseluun. Tallensin kännykän kameraan tärkeimmät ja päätin, että vaikka olen auttamatta hieman myöhässä tästä trendistä, haluan silti vielä koota oman kymmenen vuotta sitten -juttuni. Teen sen sekä bogissa että somessa, blogini ig-tilillä.

Muistoja vuodelta 2016

Kuvakooste vuodelta 2016

Vuonna 2016 olin 39-vuotias, olin opiskellut opettajan pedagogiset opinnot valmiiksi, lapseni täyttivät 17, 15 ja 5. Olimme olleet mieheni kanssa naimisissa 16 vuotta. Tein väitöskirjaani, työskentelin asiantuntijatehtävässä ja erään yhdistyksen projektissa, loppuvuodesta hain projektipäällikön paikkaa, jonka sitten seuraavan vuoden alussa sainkin. Vuonna 2016 pukeuduin mieluusti mustaan, valkoiseen ja tummanharmaaseen ja kokeilin hetken rakennekynsiä. Ne eivät lopulta koskaan olleet minun juttuni. Kävimme luvattoman usein kahvilla jokirannan Manuelassa, jossa nykyään 14-vuotias otti aina saman jäätelön.

Kuvakollaasi vuodelta 2016

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2016, vietettiin keskimmäisen poikamme rippijuhlia (nämä kuvat saavat minut kyyneliin joka kerta, kun niitä katson). Kesä 2016 oli mopoautokesä, kaverikesä, saarimökkikesä ja kalastuskesä. Ainakin yhdelle tuolloin 15-vuotiaalle. Tämä oli oikeastaan aikaa, jolloin olimme monesti koko perhe yhdessä. Tämän jälkeen esikoinen aikuistui, ja keskimmäisestäkin tuli iso, ja hiljalleen he jäivät mökkimatkoilta ja kaikenlaisista menoista pois. Vuonna 2016 pojan jääkiekkojoukkue matkasi Prahaan ja voitti hopeaa.

Keväällä 2016 matkustimme Madeiralle ystäväperheemme kanssa. Säät eivät suosineet, mutta kohteena Madeira oli ihan hieno. Joulukuun alussa piipahdimme aikuisten lomalla Wienissä, kiertelimme joulumarkkinat ja nautimme hyvästä kahvista.

Kuvakollaasi vuodelta 2016

Vuosi 2016 oli viimeisiä kuopuksen päiväkotivuosia. Olimme onnekkaita, kun hän sai viettää päiväkotielämää Päiväkoti Vilskeessä. Ja vielä eskarivuodenkin päiväkotivuosiensa jälkeen. Uskallan väittää, että lapsi on saanut mielettömät kasvatukselliset lähtökohdat elämälleen. Enkä puhu (vain) itsestäni ja miehestäni… Kymmenen vuotta sitten kotileikit olivat luovia ja lastenhuoneen valtasivat kaikenlaiset pikkuotukset. Niistä 14-vuotias ei ole luopunut vieläkään. Ne oleilevat erilaisissa laatikoissa hänen huoneensa hyllyillä. Teimme retkiä kotiympäristössä ja haahuilimme milloin missäkin. Vaikka en itse kymmenenkään vuotta sitten ole ollut saarimökki-ihmisiä, mukaan lähdin aina, sillä puolison ja lapsen onnellisuus mökin rannassa ja kallioilla teki minutkin iloiseksi.

Kuvakollaasi vuodelta 2016

Kymmenen vuotta sitten äitini jäi eläkkeelle ja neljätoistavuotias oppi kirjoittamaan. Ihan itse. Kirjoituksissa oli paljon virheitä, mutta ymmärrettäviä ne olivat silti. Liikuttavimpana esittelen hänen vuoden 2016 joulukortteihin päätyneen itse keksimänsä runon, joka on kuvakollaasissa punaisella kirjoitettu. Vuoden aikana mielessä ovat olleet myös perÄmiÄs, nokipoika ja Afrika. Jouluksi lapsi taiteili tontun somistamaan olohuonetta. Tonttu on edelleen tallessa. Vuonna 2016 minä päätin olla hyvä äiti ja vaimo ja pilkkoa päivän kasvikset ja hedelmät valmiiksi rasioihin jääkaappiin. Vissitotuus meni niin, että nämä hupenivat yhtä nopeasti kuin irtokarkit tai keksit valmiiksi rasioituina.

Neljätoistavuotias pyysi, että voisimme palauttaa tämän hienon terveellisiä elintapoja edistävän kikan rutiineihimme. Ja minä lupasin.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään