Viikko suosikkimekoissani

Seuraa toivepostaus. Minulta pyydettiin alkukeväästä, että esittelisin omat lempimekkoni ja -hameeni blogissani. Kartoitin tämän jälkeen some-seuraajieni näkemyksiä siitä, kiinnostaisiko tämänkaltainen kirjoitus. Lukisivatko he lemppariasuistani? Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että mekkopostaus olisi kiva. Yksi kirjoitti: ”Mekkopostaus on saatava!”

Hyödynsimme yhdeksänvuotiaan kanssa muutamia aurinkoisia hetkiä mekko- ja hamekuvauksille. Lapsi toimi kuvaajana, minä mallina. Meillä oli mukavaa! Tämän viikon parhaat koottu siis mekkoina, hameina ja hymyinä.

Kevään (ja miksei kesänkin) suosikkiasuni:

Maanantai maksimekossa

Sairauslomalta työhön paluu oli mukava. Etätyöt jatkuvat, ja se vaatii Teams- ja ZOOM-kokoustajalta, ja -opettajalta hiusten harjaamisen, ripsiväriä, huulikiiltoa ja siistit vaatteet. Korvakorut kruunaavat kaikenlaiset teamsit ja zoomit.

Tänään pukeuduin maksimekkoon, jota rakastan. Olen vaalinut tätä ja pitänyt vain sopivissa, tärkeissä hetkissä. Nyt, kun tällaisia sopivia, tärkeitä hetkiä (menoja) on varsin niukasti, päätin pukeutua tähän ensimmäisenä sairausloman jälkeisenä päivänäni.

Rakastan mekon mustikan siniviolettia sävyä ja sen kepeyttä. Sopii kevääseen, kesään ja syksyyn, arkeen ja juhlaan ja on yhdistettävissä erilaisiin kenkiin. Minä vietin maanantain paljain varpain. Mies kysyi aamulla, mihin olen menossa ja olenko käynyt kampaajalla. Olin menossa Teamsiin ja pessyt hiukseni.

Tiistai toi kesän

Tiistain mekoksi valitsin uusimman hankintani, mainonnan uhri -mekon, jonka hankin Reserved-verkkokaupasta. En usein käytä vihreää tai jos käytän, sen pitää olla aivan tietynlainen vihreänsävy kellertävälle, oliivinsävyiselle iholleni.

Tässä mekossa yhdistyvät heleä vihreä, kesäinen kukkakuosi ja sen sopivuus arkisiin tilanteisiin. Tähän voisi yhdistää kesällä tennarit tai kesäsandaalit, syksyllä sukkahousut ja saapikkaat. Kotioloissa minä viihdyin paljain säärin, avojaloin. Korvakoruiksi valitsin Iltasatu Designin Sateet-korut. Raikas kokonaisuus, sanoisin. Ja siksi pukeuduin tähän myös vappuna.

Keskiviikkoon kepeyttä

Keskiviikkona pukeuduin viime kesän ykköshankintaan, mustaan kietaisuhameen tyyppiseen hameeseen ja perus printti-teepaitaan. Valitsin paidaksi Lauri Tähkä -paidan hieman naiivisti. Minusta se tekee asusta kiinnostavan. Herättää kysymyksiä ja saa hymyilemään. Liki 44-vuotias nainen Tähkän printtipaidassa ja juhlatilaisuuksiinkin sopivassa mustassa hameessa…

Korviin mustaa ja huuliin vadelmanpunaista huulikiiltoa, kädet rennosti taskuihin – siinä se! Yksi ehdottomista lemppariasuistani. Peeäs. Lapset eivät arvostaneet tätä asua.

Torstai taskuhameessa

Torstaipäivän valinta osui myös mustaan hameeseen. Hame on muutaman vuoden takaisen Keski-Euroopan pidennetyn viikonlopun saalis, josta on tullut yksi vaatekaappini lempituotteista. Se on nahkaa ja ihana. Se sopii vielä kevääseen, kesällä se on liian kuuma. Syksyllä otan sen taas käyttöön. Keväällä pidän hameen kanssa kevyttä neuletta tai paitapuseroa, syksyllä ja talvella paksumpaa neuletta, paksuja sukkahousuja ja saapikkaita. Taskut kruunaavat tämänkin hameen. Hame on myös miehen suosikki.

Perjantai ja uusi paitamekko

Noomin – niin, tämä ei ollutkaan Marimekkoa, kuten luulin nähdessäni mekon THL:n asiantuntijan päällä televisiossa –  paitamekko on jollakin tavalla ihanan virallinen. Samalla kuitenkin rento ja monikäyttöinen arkivaate.

Ostopäätöstä tehdessäni pohdin pitkään kuosia, en ollut varma, tykkäsinkö siitä. Hetken jahkailtuani päädyin kuitenkin mekon hankintaan – onneksi! Olen rakastunut mekkoon. Se on juuri minnamaisella tavalla tyylikäs ja persoonallinen. Sen sijaan lapset eivät ihastuneet mekkoon eivätkä juurikaan arvosta asuvalintaani.

Lauantai ja sunnuntai tummissa sävyissä

Viikonlopun hengailin rennossa, hieman syksyisessä mekossa. Se sopii tähän ajankohtaan juuri ja juuri, toukokuun puolella se päätyy vaatekaappiin odottamaan elokuuta. Tämä on heräteostos, jota olen käyttänyt ehkä kaikkein eniten kaikista mekoistani viime talven ja alkukevään aikana.

Tämä on helppo: mustat sukkahousut (tai kotioloissa legginsit ja villasukat) ja nilkkurit tai saapikkaat jalkaan, mustat korvikset korviin ja menoksi! Mekko ei rypisty, siinä ei näy lika eikä se purista, kiristä tai ahdista mistään.

Se oli sellainen asuviikko. Kesämekkopostaus sitten tuonnempana!

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Päivän tyyli

Elämää yhdeksänvuotiaan kanssa

Korona-arki on melko yksitoikkoista: arjen kuviot alkavat toistaa itseään, tekemiset ja menemiset ovat vähissä. En muista, kuka lähi- tai ystäväpiiristäni totesi osuvasti, että tässä ajassa on onnekas, jos kotona on lapsia.

Asian tiimoilta käytin sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua, ja minä nyökyttelin. On onni saada seurata omaa yhdeksänvuotiasta ja hänen elämäniloaan ja -nälkäänsä sivusta. Etenkin, kun Esikoinen on jo omillaan ja Matruusipoika suurimman osan ajasta armeijan leivissä. Onneksi on tämä maailman ihanin, mielikuvituksellisin ja iloluontoisin tytär pitämässä elämää yllä!

Kun olin tästä onnestani vakuuttunut, pohdin arkeamme – millaista elämä yhdeksänvuotiaan kanssa oikeastaan onkaan?

Se on aktiivista ja täynnä oivalluksia. …ja huumorintajua! Alakouluikäisen energia tuntuu välillä loppumattomalta. Puheen pulputus ja tarttuva nauru täyttävät kodin.

Tyttö on saanut minut mukaan moniin leikkeihinsä ja hullutuksiinsa – hermoja lepuuttavaa ja parasta ikinä!

Se on leikkiä, luovuutta ja näyttelemistä. Päiviin mahtuu leikkejä laidasta laitaan, piirtämistä, laulamista, esiintymistä. Elämä on ihanaa, kun se on suurimmilta osin edessäpäin: puheessa vilahtelevat unelmat, toiveet, lempivärit, -musiikki ja -kirjat sekä melko usein vaihtuvat haaveammatit.

Se on vahvaa tahtoa ja temperamenttia. Se on erimielisyyksiä siivoamisesta, läksyistä, päivällisruoasta, ulkovaatteista ja nukkumaanmenoajoista. Se on ovien paukkumista ja suuttumispuuskia, anteeksipyyntöjä ja katumusta. Yhdeksänvuotias elää tunteella ja tietää, mitä tahtoo.

Se on aurinkoista.  Se on hyvätahtoista ja pääasiassa seesteistä. Joskus mietin, miten me olemmekaan saaneet näin ihanan tytön. Elämä hänen kanssaan on pääsääntöisesti varsin mukavaa, rentoa ja iloista.

Se on pianomusiikkia, Facetime-puheluita ja TikTok-videoita. Tyttö käy kerran viikossa pianotunneilla ja harjoittelee laiskasti, mutta silti soittoläksykappaleista selvitään kunnialla.

Pianon soiton lisäksi lapsi soittaa kavereilleen Facetime-puheluita ja tanssii TikTok-tansseja. Kuten kuulemma ihan kaikki muutkin.

Se on ettiä, muttia ja jossia. Mutku…. aina on olemassa jokin mutta, ja Mitä jos? -keskusteluista ei tahdo tulla loppua. Äitiinsä tullut.

Se on mukavuudenhaluista. Joskus myös motivoitunutta. Mukavuudenhaluinen lapsi tekee niitä asioita, joista hän pitää ja joista hän selviytyy nopeasti. Mukavuudenhaluisuus näkyy esimerkiksi huoneen siivouksessa: riittää, kun siivoaa vaatekasat keskeltä lattiaa syrjemmälle, pehmolelut sängyn päälle ja piirustustarvikkeet pöydän alle. Valmista!

Ennen kaikkea elämä yhdeksänvuotiaan kanssa on tavallista. Arkeen (tai viikonloppuihin) ei ole koskaan tarvittu sirkushuveja eikä ohjelmatoimistoja.

Perusoleminen ja -tekeminen on toistaiseksi riittänyt.

Iltaisin katsomme yhdessä – minä, mieheni ja yhdeksänvuotias – Anna, a lopussa -sarjaa. Siitä on tullut mukava rauhoittumishetki kaikille.

Kolmasluokkalaisen opettaja totesi yhteiskeskustelussamme taannoin, että tyttärestämme välittyy aivan erityinen huolettomuus. Se on kauneinta ja koskettavinta, mitä olen kuullut. Äitiyden huonojen omatuntojen keskellä se vakuuttaa minut siitä, että lapsella on ollut hyvä olla, kasvaa ja kehittyä aivan tavallisessa, rakastavassa arjessa. Hän on saanut aina olla oma itsensä, ja hänet on aina nähty.

Sellaista se on, elämä yhdeksänvuotiaan kanssa.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Voit lukea aiemmin kirjoittamani kirjeen tyttärelleni tästä. 

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe