Viikko on ollut rauhallinen. Se on ollut rauhallinen erityisesti siksi, että olen ollut sairauslomalla kaularangan operaation vuoksi. Ensimmäinen sairauslomaviikko on siis lusittu! Olin melkoisen toipilas ensimmäiset päivät, mutta viikon lähestyttyä loppuaan, olotila oli selkeästi virkeämpi.

Päivät kuluivat ihan mukavasti, vaikka mitään kamalan kummallista ei olisikaan tehnyt. Päiviä rytmittivät kaksi lenkkiä raikkaassa kevätsäässä, olkapäiden, hauisten ja hartioiden jumppaliikkeet, hartianseudun kylmähoidot ja ruoanlaittopuuhat. Välillä keittelin kahvia ja istuskelin K-tuolissa. Iltaisin katsoimme kaikki yhdessä Anna, A lopussa -sarjaa.

Tätä olisi edessä vielä kolme viikkoa. On hankala pysyä poissa työasioista, ja mieleni teki välillä kurkistaa edes sähköposteihin.

Olen näissä hetkissä tarttunut äkkiä äänikirjaan, lukenut lehtiä tai lähtenyt ulkoilemaan. Arki soljuu siis ihan mukavasti. Niin mukavasti ja omissa oloissa, että välillä on vaikea muistaa, mitä ihmettä sitä eilen tekikään… Kokosinkin tällä kertaa viikon parhaat muistijälkinä.

1 Soitin Täti Monicaa pianolla yhdeksänvuotiaan opastuksella

Siinä vasen käsi soittaa hieman erikoisesti, ja vasemman osuminen oikean käden tahtiin oli työlästä. Olimme kuitenkin molemmat – minä ja yhdeksänvuotias – tyytyväisiä soittooni. ”Me voidaan, äiti, jatkaa sit tästä huomenna!” Aivan.

2 Kastelin ja katselin kodin kukkia

Kotilenkkini reitti kulkee makuuhuoneesta olohuoneeseen ja ruokailutilaan, ruokalutilasta keittiöön ja keittiöstä takaisin makuuhuoneeseen. Minun teki mieli kuvata kukkia joka päivä, mutta maltoin mieleni.

3 Luin Ruokaboksin reseptikirjaa pitkään ja hartaasti

Valitsin ruokien järjestystä yhtä hartaasti. Kysyin perheeltä mielipidettä asiaan, ja kun lopulta saimme lukittua viikon ruokalistan, olimme kaikki tyytyväisiä valintaamme siitä, että lohi tehtiin ensimmäisenä – se oli erinomaisen maukasta!

Ruokarintamalla oli pääsiäisenä kaiken kaikkiaan melko vilkasta, ja sunnuntaina pyöräytin suussa sulavan sitruunarahkajuustotortun  perheen iloksi.

4 Jouduin vähentämään ruutuaikaani (katselu- ja näppäilyaikaa)

Koska kaularanka ja kaularangan asento. Tästä on seurannut paljon hyvää: äänikirjailua, ystävien kanssa jutustelua, piirtelyä, maisemaikkunalla istuskelua, ulkoilua, lapsen kanssa olemista, pianon soittoa.

5 Olen lukenut tällä viikolla jo kaksi äänikirjaa

Ikigai – pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain -ja Suvi Ratisen Hyvä tarjous -teokset. Molemmat sykähdyttivät, ja tuli tunne hyvistä valinnoista. Kahden hengen kirjakerhomme ei juuri koskaan ole jäänyt sormi suuhun kirjavalintatilanteissa. Seuraava valintamme osui Hanna Bortheruksen Ainoa kotini -kirjaan.

6 Pitkäperjantaina kaularanka, hartiarengas ja olkapäät tuntuivat ensikertaa viikkoon omilta

Ei enää huokailuttanut, kuten aiemmin viikolla. Voiton puolella, ajattelin.

7 Yhdeksänvuotias selviää koulutehtävistä ja kokeista ilman, että hän liiemmin niihin panostaa tai että minun pitäisi patistaa panostamiseen

Jo poikien ajoilta tuttu ”Se selviää sittenkin” -ajatus hiipi mieleeni. Pikkuisen takki auki ja hymynkare suunpielessään tyttö suorittaa sekä englannin että ympäristöopin kokeensa. ”Ympässä sai käyttää muistilappua!” Kiva. Tulkoon mitä vaan.

8 Matruusipoika muisti tekstiviesteillään, esikoinen kävi pääsiäisruoalla ja auttoi pikkusiskon harrastekuljetuksissa

Niin rakkaat. Niin tärkeät. Koko ajan mielessä.

9 Istuskelin terassilla Näkymätön Ninni -muki toisessa ja Pätkis toisessa kädessä

Katselin merelle ja mietin kesää. Metsikkö tuoksui keväälle. Joku laski veneensä, joku toinen ulkoilutti koiraansa. Lokit parveilivat venerannassa. Kärpänen lämmitteli terassin kaiteella. Ja kaukana horisontissa siinsi kalastaja. Pilkki on vaihdettu uistimeen.

10 Pohdin olennaisia ja tärkeitä asioita

Autonrenkaat pitäisi vaihtaa. Auto pitäisi katsastaa.   Auto pitäisi siivota. Talvitamineet pitäisi siivota. Työpöytä, roskiskaappi ja maustekaappi pitäisi siivota.

Viikon kruunasi hyvin arkinen ja pieni asia: uusi tiskirätti. Uusi tiskirätti on aina uusi tiskirätti.

Hyväntuntuinen käteen.

Tähän on tultu.

Minna