Olen aiemmin kirjoittanut uskostani, vastannut lähinnä yhdeksänvuotiaan kysymykseen siitä, uskonko minä Jumalaan. Pidin tuon kirjoituksen melko tiukasti aiheessa enkä tuonut esiin esimerkiksi sitä, mihin kaikkeen muuhun saatan uskoa. Esimerkiksi astrologiaan. Ja tarot-kortteihin. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jokaisella meillä on meitä itseämme kuvaava voimaeläin, jossa yhdistyvät vahvuutemme, heikkoutemme, arvopohjamme ja tahtomme. Minulla ainakin on.

Vain harvoin puhun edellä mainituista ääneen. Lähinnä siksi, että tällaisen opettajan, projektipäällikön ja tutkijan tulisi uskoa vain tutkittuun toteen ja tieteelliseen näyttöön, ei olla lainkaan kallellaan mihinkään epätavalliseen, luonnottomaan höpöhöpöön. Hihhulitouhua.

Mutta. Astrologiakin on tiede, ja ihmisellä pitää olla työlleen ja kaikelle vakavalle jokin vastapaino. Itselleni se on tätä aiemmin mainittua höpöhöpöä, ja ystävän kanssa puhummekin usein ”korteista” – mitä kortit sanoivatkaan asiasta? Korteilla tarkoitamme Tarot-kortteja.

Järjellä tiedämme, että ne ovat vain Tarot-kortit, mutta jokin höpöhöpö-sisimpämme haluaa uskoa, että niissä on sanoma. Ne ohjaavat, kannustavat ja lohduttavat.

Tyypillisin nostamani kortti on Tähti. Heti seuraavana tulee Kuolema. Kummatkin ”hyviä” kortteja. Ne tietävät uusista aluista, tavoitteista ja eteenpäin menosta. Ne kertovat toivosta ja hyvästä huomisesta. Syntymästä, ilosta ja innostuksesta, jopa tasapainoisuudesta.

Olen horoskoopiltanikin tasapainoon tähtäävä vaaka, lokakuun neljän teen vaaka, joka tuumii, tuntee, taiteilee ja toimii. Tyypillinen vaaka, joka pohtii ratkaisujaan, jahkailee, ihmettelee ja ennen kaikkea nauttii matkasta. Unelmoi ja suunnittelee. Syvintä vaakamaisuuttani on luovuus: kirjoitan, piirrän, kehitän ja suunnittelen päivät pääksytysten. Nouseva merkkini jousimies on hyväntuulinen ja avoin ja  pistää tuulemaan, on opettanut kriittiseksi oman tiensä kulkijaksi, jota ei vertaispaine juurikaan huojuta.

Kuumerkkini vesimies rauhoittaa, kehottaa pohtimaan ja päättelee järjellä. Naurattaa. Tekee minusta sosiaalisesti eläväisen sekä muita huomioivan ja kunnioittavan persoonan.

Kun tein (Tarot-ystävän kanssa yli 20 vuotta sitten yövuorossa) oman astrologisen syntymäkarttani, en voinut kuin nyökkäillä – miten se osuikin niin hyvin kohdalleen? Monessa kohdassa mietin, että voiko tämä edes olla höpöhöpöä. Sekään ei minusta ole höpöhöpöä, että vaakana sitä tulee toimeen aivan tiettyjen horoskooppien edustajien kanssa. Kalat, neitsyt, toinen vaaka, vesimies ja kaksonen ovat kuuminta mätsäyskärkeä.

Sen sijaan sarvekkaat härkä, oinas ja kauris tai saksekas rapu eivät suoraan sovi vaakanaisen säännölliseen seuraan, ellei nouseva merkki ole joko sama kuin itsellä tai jokin mätsäyskärjen merkeistä. Eikö olekin jännittävää?

Ehkä hulluinta on, että osaan usein intuitiolla kertoa ihmisestä, mikä tämä on horoskoopiltaan. Tai ainakin arvella sinne päin… Noin viisi kertaa on osunut ihan nappiin!

Ihan nappiin menee myös voimaeläimeni muurahainen. Älkää naurako. Mieheni kysyi todella hämmästyneeseen äänensävyyn kerran asiasta keskustellessamme, olenko tosissani. ”Onko muurahainen edes eläin?” Hänestä minun voimaeläimeni pitäisi olla kissaeläin, vahva leijona, vaaniva tiikeri, nopea mustapantteri tai edes ilves. Näin on ajatellut myös joukko ystäviäni. Ja lapseni.

Mutta minun voimaeläimeni on muurahainen: ahkera, voimakas, pieni ja aitososiaalinen eläin. Sopeutuva hyönteinen, joka on enemmän hyödyllinen kuin haitallinen. Tiesittekö, että muurahaiset osaavat laatia sotasuunnitelmia? Ne ovat tavoitehakuisia ja pesäänsä puolustavia otuksia, jotka hyökkäävät tarpeen tullen. Muurahainen on voimaeläimeni – vaviskaa tiikerit, puumat ja pantterit!

Voimaeläimestä päästäänkin mukavasti toteemipaaluun. Uskon nimittäin siihen, että kun rakennamme oman toteemipaalumme, selviämme vastoinkäymisistä, löydämme ilon ja kehittelemme uusia selviytymiskeinoja erilaisiin elämäntilanteisiin. Mitä se sitten tarkoittaa? Toteemipaalussa alimpana ovat arvomme, jotka muodostavat vankan, tukevan ”jalan” toteemille. Toteemin keskivaiheilla sijaitsevat kiitollisuusseikat – mistä kaikesta olenkaan kiitollinen – sitten tulevat unelmat, tavoitteet ja tahtotila.

Ja kaiken kruunaa toteemin korkeimmalla kohdalla istuva muurahainen.

Tähän on tultu.

Minna