Joulukortit yksinäisille vanhuksille ja muut viikon parhaat

Tämän viikon parhaisiin lukeutuivat monet arkiset touhut ja toiminnot, torstain hentoinen lumisade, kaksi isohkoa hankesaavutusta ja talvikauden ensimmäiset luistelut Kupittaan madolla. Joulukalenterikauden alkua ei sovi myöskään unohtaa viikon parhaita listatessa – itselläni on kolme sähköistä kalenteria, jotka saavat hymyn huulille aamukahvin lomassa.

Viikon ehdottomasti parhain ja liikuttavin tapaus liittyy kuitenkin hyväntekeväisyyteen: osallistuimme sekä Joulupuukeräykseen että Siskot ja Simot -joulukortti yksinäisille vanhuksille -tempaukseen. Molemmat saivat hyvälle mielelle ja pohtimaan joulun syvintä tarkoitusta ja olemusta. Kaiken kruunasi se, kun yhdeksänvuotias halusi kirjoittaa kortit. Vanhukset tulevat ilahtumaan, se on varma!

Auttaminen on ihmeellinen asia, sillä se tuottaa kahdensuuntaista hyvää mieltä, avun antajalle ja sen saajalle. Asiasta on tehty jopa tutkimuksia, ja tiedetään, että toiselle ilon tuottaminen tuottaa monenlaisia myönteisiä tunteita auttajassa tai esimerkiksi lahjan antajassa. Sama koskee sosiaalista tukea; ainut hyötyjä ei olekaan tuen saaja. Tutkimustulosten kohdalla on helppo nyökkäillä, omakohtaisestikin tämä pitää varsin hyvin paikkansa.

Yhdeksänvuotias pitää antamisesta ja kaikenlaisesta näpertelystä. Oman perheen joulukorttien askartelun lisäksi hän halusi kirjoittaa joulukortit yksinäisille vanhuksille. Keskustelimme puuhan lomassa aiheesta. Me hankimme kortit, kirjoitimme niihin lyhyet, omakeksimät joulurunot ja veimme palautuslaatikkoon.

Ilahduin kurkistaessani pahviseen keräyslaatikkoon, sillä se oli jo melkein täynnä kortteja. Moni ikääntynyt vastaanottaisi kivan jouluyllätyksen.

Ylioppilaskokelas sen sijaan vastaanotti joulukorttien kirjoittamisen aikoihin valmistautumiskirjeen Puolustusvoimilta – tammikuussa se olisi menoa. Pala nousi kurkkuuni ja koitin nieleskellä sitä alaspäin. Pikkusisko sanoi ääneen sen, minkä minä nielin: Ylioppilaskokelasta tulisi ikävä. Niin kova ikävä, että nyt jo itketti. Iltatoimista ei tahtonut tulla mitään. Rauhoittelin lasta, että isoveli on menossa Upinniemen remonttihommien vuoksi Pansioon ja on siten lähellä meitä. Ja jos nykykäytänteet jatkuvat, hän on lomilla niin pitkiä aikoja kerrallaan, että kolmasluokkalainen ehtii kyllästyä.

Minä alan olla kyllästynyt jatkuvaan pimeyteen. Ystäväni onneksi muistutti, että joulun jälkeen alkavat päivät jälleen pidentyä. Se herätti minussa hitusen toivoa. Yritin viikolla tauottaa kiireistä arkiviikkoa valoisan ajan lenkeillä ja onnistuinkin siinä hyvin. Illalla oli jollakin tavalla reippaampi olo, ja kynttilöillä sai (olevinaan) ihmeitä aikaan.

Viikonloppua kohden  reipastuin. Perjantaina siivosin, tein treenin ja kaiken tämän päätteeksi ehdotin villisti kuopukselle, että lähtisimme Kupittaan madolle luistelemaan. Se taisi yltää viikon parhaaksi päätökseksi!

Lauantaina viivyttelin aamukahvilla ja keskityin kahden hengen kirjakerhomme uusimpaan kirjavalintaan. Nappiin meni, tiesin sen jo ensiriveiltä.

Sunnuntai oli virallinen joulunaloitus perheessämme: haimme kuusen! Kuusi on pienenpieni ja kaunis, ja yhdeksänvuotias halusi heti koristella sen kaikenlaisilla jouluhärpäkkeillä. Samalla asensimme jouluvaloköynnöksen terassin kaiteeseen ja keitimme glögit. Pienikin kuusi tuo kivasti valoa pimeisiin aamuihin, iltapäiviin ja iltoihin. Tunnelma on taattu.

Jouluun on enää 16 yötä.

Tähän on tultu.

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Herkullista – viiden kohdan herkkulista!

Noora ja Noora -yhteisössä kartoitettiin taannoin seuraajien herkkuvalintoja – mitä syödään silloin, kun halutaan herkutella? Mitä päätyy viikonlopun ostoskoriin, entä olisiko jollakulla suositella jotain uutta hyvää tuotetta makean- tai pikkusuolaisennälkään? Jäin seuraamaan uteliaana viestiketjua. Mietin samalla, mitä minä voisin kirjoittaa kommenttikenttään.

Olen tunnetusti karkkipäiväihminen. Se tarkoittaa sitä, että herkuttelen pääsääntöisesti vain yhtenä päivänä viikossa, eikä se ole minulle edes vaikeaa. Kaikkeen tottuu, ja karkkipäivästäkin saa helposti tehtyä rutiinin. Jota poikkeukset toki joskus vahvistavat. Tavallisesti karkkipäiväni on lauantai, joskus se osuu perjantaille tai sunnuntaille. Joka tapauksessa se ei sijoitu arkiviikkoon.

Loppuviikosta on ihanaa ikään kuin palkita itsensä ja tiivis työtahti jollakin hyvällä.

Vaikka ravitsemustieteilijät varmasti myhäilisivät tässä kohtaa tyytyväisinä, saattaisi joku psykologi pitää tällaista palkitsemisjärjestelmää arveluttavana ja jonkin asteisena pakkomielteenä. Kompensoin tätä kerran viikossa -herkkupolitiikkaani sillä, että syön aina (siis aina) kahvin kanssa pienen suklaan. Yksi pala riittää. Mutta sen tarvitsen.

Kun herkuttelen, valitsen usein mieluiten jonkin suolaisen herkun. En myöskään tarvitse makeannälkääni iso kasaa karkkia, keksiä tai pullaa, minulle riittää pienen ihmisen kourallinen. Oikeastaan olen joskus todennut, että tarvitsen kuusi karkkia tyydyttääkseni makeannälkäni. Se on totta! Kuudella karkilla selviää vallan mainiosti. Kokeilkaa vaikka.

Kokeilkaa ihmeessä myös omaa herkkulistaani. Nämä viisi päätyvät kaikkein useimmin viikonlopun mässylistalle:

1. Corners – Popcorn Crips. Ihan ehdoton ykkönen! Tämä tuote ehdottomasti sinisessä pussissa, jossa makuna on merisuola. Tosin muita en ole koskaan uskaltanut edes maistaa… Nämä ovat ihania, suutuntuma on kiva, eivätkä kolmionmalliset sipsit murusta. Olen innostanut perheenkin diggaamaan näistä.

2. Irtokarkit. Erityisesti lakumadot, lakritsi-vadelma-autot, Englannin lakritsit, Rollot mustina ja punaisina, suklaalakritsipallot ja valkoiset toffeepallot.  Ja lumipantterit! Korona-aikana olen toppuutellut itseäni irtokarkkien osalta ja joutunut päätymään omaan sekoitukseen erilaisista valmiista karkkipusseista. Ei ole niin hyvää kuin itse valitut karkkikatukarkit.

3. Jyväshyvän Hyväset-kauratäytekeksit vaniljatäytteellä. Jos jotain keksiä, niin näitä. Muutama kahvin kanssa on varsin riittävä setti. Hämmästyin taannoin kaupassa, kun näitä ei ollutkaan hyllyssä. Eihän näiden tuotantoa vain ole lopetettu?

4. Pätkis. Pätkis on aina Pätkis. Se toimii kahvisuklaana, ja normaalipätkiksestä (ei siis siitä isosta, se ei ole edes yhtä hyvää kuin tavallinen!) riittää kahdelle kahville. Karkkipäivänä en hanki Pätkistä.

5. Nachot. Nachopelti. Kaikenlaista täytettä ja juustoa paljon. Ja sörsseleitä: guacamolea, ranskankermaa, juustokastiketta.

Näiden lisäksi hairahdun joskus pakastepitsoihin, joita tuunaamme koko perheen voimin, ananas- tai smurffilimppariin sekä paistopisteiden korvapuusteihin tai voisilmäpulliin.

Kun käyn kahvilassa, herkkuni on aina latte ja pieni suklaa. Jos New York -juustokakkua on tarjolla, otan aivan ehdottomasti sitä.

Pakastealtaiden juustokakut sen sijaan jätän tiskiin. Turussa ihan parasta itse tehtyä juustokakkua tarjoaa Fontana. Kakun päälle saa kirpsakkaa vadelmakastiketta. Suosittelen.

Tänään taidan skipata viiden kohdan listan ja kokeilla jotain uutta.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Suosittelen