Joulukuun lopussa katse kääntyy usein taaksepäin – kaikkeen siihen, mitä on jo tehty ja opittu. Samalla monella aikuisopiskelijalla mielessä alkaa kuitenkin liikkua myös tuleva lukukausi, uudet opintojaksot, opinnäytetyön tekeminen, urapolkuajatukset ja valmistuminen.

Minulta on toivottu usein ja säännöllisesti aikuisopiskeluvinkkejä. Ja nyt päätin taas tarttua toiveiseen. Näin korkeakouluopettajana haluan listata viisi vinkkiä erityisesti aikuisopintoihin korkeakoulussa. Vinkkini ovat sellaisia, jotka perustuvat tutkittuihin faktoihin, omiin kokemuksiini (ja vähän kollegoidenkin kokemuksiin) ja todelliseen opiskeluarkeen.

1. Tee opinnoista osa elämää, älä koko elämää

Aikuisopiskelu tapahtuu aina jonkin muun rinnalla: työn, perheen, harrasteiden, vastuiden, elämän. Siksi opinnot eivät välttämättä vie kaikkea aikaasi eikä niille tarvitse varata kaikkea aikaa, mutta silti ne tarvitsevat säännöllistä tekemistä, huomioita ja ehdottomasti aikataulusta. Suunnittele opintosi lukukausi kerrallaan, jätä opinnoille ja etenkin oppimiselle tilaa arjestasi, mutta älä täytä sillä kalenteriasi siten, että uuvut totaalisesti. Muista, että pienikin eteneminen on etenemistä. Kaiken ei tarvitse tapahtua kerralla, eikä se korkeakoulututkinnossa ikinä niin menekään. Opintojen ei kuulu olla helppoja ja ”tosta vaan vasemmalla kädellä tehtäviä”.

2. Muista, että keskeneräisyys kuuluu oppimiseen

Harva työ tai tehtävä tulee kerralla valmiiksi. Eikä tarvitsekaan tulla. Epävarmuus, kysymykset ja hapuilu kuuluvat oppimisprosessiin. Keskeneräisyyttä pitää sietää. Keskeneräisyys kasvattaa ammatillisesti. Korkeakouluopinnoissa harjoitellaan taitoja, joita työelämässä tarvitaan jatkuvasti: ongelmanratkaisua, reflektiota, palautteen vastaanottamista ja oman ajattelun kehittämistä. Monikaan työelämän ilmiö ei ole valmis tai yksiselitteinen, ja juuri siksi on arvokasta oppia elämään epävarmuuden kanssa ja luottamaan siihen, että osaaminen rakentuu vaiheittain.

Kun opintoja lähestyy vain suorittamisena, fokus siirtyy helposti opintopisteisiin, palautuspäiviin, arviointeihin ja hyväksytty/hylätty-ajatteluun. Tällöin oppiminen kaventuu minimitasolle eli tehdään se, mitä vaaditaan, mutta harvoin pysähdytään pohtimaan, mitä oikeasti ymmärrettiin tai miten opittu liittyy omaan työhön, ammatti-identiteettiin tai yhteiskuntaan laajemmin.

3. Kysy ajoissa ja rohkeasti

Korkeakoulussa(kaan) ei oleteta, että osaat kaiken valmiiksi. Kysyminen ei ole heikkoutta vaan osa oppimistaitoja. Usein juuri se kysymys, joka mietityttää sinua, on monen muunkin mielessä. Opettajana voin sanoa, että on ilahduttavaa, kun opiskelija uskaltaa kysyä. Opiskelijan kysymys ei ole osaamattomuutta vaan usein merkki aktiivisesta ajattelusta. Kun opiskelija uskaltaa kysyä, hän on pysähtynyt asian äärelle ja huomannut jonkin epäselvyyden, jota haluaa ymmärtää syvemmin. Se taas kertoo sitoutumisesta oppimiseen, ei vain tehtävän suorittamiseen.

Toki aikuisopiskelijana tulee ensin perehtyä ohjeisiin, annettuun materiaaliin, tehtäväantoihin ja niin edelleen itse ja vasta sitten pohtia, pitääkö asiaa kysyä opiskelijakavereilta tai lopulta opettajalta. Esimerkiksi kaikki opintojaksotiedot löytyvät toteutussuunnitelmista, mutta niiden sisältämien asioiden tietäminen vaatii sen, että niitä lukee…

4. Hyödynnä ryhmää, vaikka et ryhmäihminen olisikaan

Ryhmätyöt herättävät aina tunteita, mutta ne ovat yksi aikuisopintojen suurimmista voimavaroista. Toisten osaaminen ja erilaiset näkökulmat laajentavat omaa ajattelua ja keventävät opiskelukuormaa. Kaikkea ei tarvitse, pidä eikä saa korkeakouluopinnoissa tehdä yksin. Vinkkinä annan vielä sellaisen, että harjoittele erilaisissa ryhmissä toimimista: kaikissa ryhmissä ryhmänjäsenillä on roolit, yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat. Ainakin niistä pitää sopia ennen varsinaisen ryhmätekemisen alkua.

5. Muistele, miksi aloitit opinnot

Opintojen keskellä alkuperäinen motivaatio voi hämärtyä kaikenlaisten tehtävälistojen ja aikataulujen alle. Palaa silloin alkuun: miksi tämä oli sinulle tärkeää? Mitä toivoit oppivasi tai saavuttavasi? Kun muistat, mikä sinua alun perin veti opintojen pariin, arki ei ehkä kevene välittömästi, mutta se saa jonkinlaisen merkityksen. Tämän pohtimisen myötä tehtävät eivät olekaan enää irrallisia suoritteita vaan pieniä askelia kohti jotakin itselle tärkeää.

Motivaation uudelleen löytäminen ei aina tarkoita suurta innostusta tai palavaa opiskelun iloa. Välillä se on realistista hyväksyntää – tämä vie eteenpäin, vaikka tilanne tuntuu nyt raskaalta. Toisinaan voit huomata, että omat tavoitteesi ovat matkan varrella muuttuneet, ja sekin on sallittua. Oppiminen muokkaa suuntaa, eikä alkuperäiseen ajatukseen tarvitse takertua, jos se ei enää tunnu omalta.

Niin, ja muista, että H3 on hyvä kolme ja tarkoittaa, että opiskelija osaa hyvin. Sitä ei tarvitse (eikä saa) korottaa.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: Arto Arvilahti