Huomenna olen jo lomalla. Ihanaa. Tämä syksy on ollut erilainen, enkä oikein osaa selittää miten ja miksi. Kuormittavampaa, työläämpää ja kaiken kaikkiaan erilaista. Erilaisia kohtaamisia, erilaisia työtehtäviä, erilaisia tiimejä, erilaisia opiskelijakohtaamisia, erilaisia ryhmiä, erilaisia opintojaksototeutuksia, erilaisia verkostoja ja erilaista pöhinää. Erilaista – paikoin mollivoittoistakin – kotiarkea, erilaisia harrasteita, erilaisia touhuja ja niin edelleen.

Erilainen ei missään nimessä tarkoita siis vain työlästä tai kuormittavaa, vaan se sisältää paljon vähän kaikenlaista. Ja juuri siksi on ihana jäädä lomalle. Tällä viikolla olen ehtinyt pohtia joulua oikeastaan ensimmäisen kerran oikeasti kunnolla. Listasin mielessäni asioita, joita tänä jouluna toivon. Ja päätin kirjata ne ylös blogiin.

Tänä jouluna toivon…

Tänä jouluna toivon ennen kaikkea iloa, joka syntyy ihan pienistä hetkistä. Perheestä, lapsista, lasten ilosta ja siitä, että näen heidät kaikki tyytyväisinä ja onnellisina. Huomasin läikähdyksen rinnassani jo siinä hetkessä, kun sain tietää, että keskimmäinen poikamme tulee tyttöystävänsä kanssa meille jouluksi. Mielellään. Suunnittelemme yhdessä tarjottavia ja pohdimme, mitä lahjatoiveita kelläkin on. Pieniä tärkeitä juttuja.

Toivon myös hitusen joulujännityksen kutkutusta, sillä pidän hienoisesta jännityksen tunteesta, joka täyttää kodin, kun kuusen alla olevat paketit ovat vielä avaamatta ja kaikki on mahdollista. Pidän tavasta, jolla joulun jännitys, odotus ja ilo tarttuvat – ne taitavat jollakin tavalla muistuttaa minua siitä, miltä joulu tuntui silloin, kun se ei vielä ollut kalenterimerkintöjä ja vastuita.

Toivon mukavia kohtaamisia, hetkiä, joissa ei tarvitse kiirehtiä mihinkään, aikatauluttaa mitään eikä täyttää hiljaisuutta. Perheenä olemme toisillemme niin tuttuja, ettei hiljaisuutta tarvitse rikkoa, voi vain olla ja istuskella. Pidän yhdessäolosta ja keskusteluja, jotka syntyvät itsestään, kun vain olemme yhdessä.

Tänä jouluna toivon, että pakettien avaaminen tuo tullessaan enemmän kokemuksia ja elämyksiä kuin tavaraa. Yhteistä naurua, pieniä yllätyksiä ja kivaa tunnetta, että joku on ajatellut juuri minua – ja minä häntä.

Toivon myös joulupöytää, joka saa olla juuri meidän näköisemme: tänä jouluna olemme jo päättäneet, että alkupaloina tarjoillaan sushia ja pääruokana grillilihaa kinkun sijaan. Ei siksi, että pitäisi tehdä toisin, vaan siksi että me emme niinkään pidä perinteisistä jouluherkuista. On ihanaa, kun voi valmistaa ja kattaa tarjolle jotakin, joka oikeasti maistuu koko porukalle!

Jouluna (ja lomalla yleisestikin) toivon ennen kaikkea rauhallisia aamuja. Sellaisia, joissa saan herätä ilman herätyskelloa ja juoda aamukahvin. Odotan treenejä ja pitkiä lenkkejä, joiden aikana ajatukset saavat vaeltaa vapaasti ja keho saa tarvitsemaansa liikettä.

Toivon työstä taukoa. Oikeaa taukoa. Aion nauttia loma-ajasta, jossa sähköposti ei kilkuta taustalla ja jossa saan oikeasti palautua. Lukea, liikkua, lojua, leipoa, siivoilla, ulkoilla, tavata ystäviä… Erityisesti toivon tapaamista ihanan kummityttömme kanssa.

Niin, ja lumi ja pakkanen olisivat kivoja lisiä!

Tähän on tultu.

Minna