Parhaat kahvit ikinä – turkulaista kahvilakulttuuria jokivarressa

Olen blogin aloitushetkellä esitellyt itseni ja kertonut pienen tiiserin kahvitavoistani. Juon kahvini psykologisella maitotipalla. Onkin elintärkeää, että saan annostella kahvimaidon itse – jos kahviin lorahtaa vähänkin liikaa maitoa, se on armotta pilalla! Ihan pilalla.

Kahvitapoihini kuuluvat myös seuraavat kommervenkit:

  • Kotikahvin keitän mieluusti itse. Näin saan siitä juuri sellaista kuin haluan.
  • Käytän suodatinkahvikoneessa aina pannujauhatuskahvia (aivan tiettyjä kahta merkkiä), mikä tekee kahvista pehmeän, aromikkaan ja kaikin puolin hyvän.
  • Haluan ottaa itsekeittämästäni kahvista itse ensimmäisen kupin (älä kysy!).
  • …ja juoda kahvini aina ja vain kuumana. Haalea, jäähtynyt kahvi on kamalinta ikinä.
  • Juon vain tuoretta kahvia, pannussa seissyt ei miellytä makunystyröitäni.
  • Valitsen mukin valkoisen Teeman ja Teeman muumimukien väliltä kahvihetken muudin mukaan. Tämä on tärkeä valinta.

Ihan yksinkertaista hyvän kahvin nauttiminen ei siis ole. Sen sijaan on aika yksinkertaista kahvitella muualla kuin kotona. Minulla on omat suosikkipaikkani Turussa. Niihin palaan aina uudestaan ja uudestaan. Suosikkipaikaksi ei tulla sattumalta, vaan siihen on olemassa aivan omanlaisensa kriteeristö. Olennaisinta on, että paikka viehättää minua, siellä on tunnelmaa ja reippaat, hymyilevät työntekijät.

Heti kakkosena on toki kahvi – kahvin pitää olla tuoretta, kuumaa ja hyvää. Erikoiskahveja pitää olla tarjolla ja niihin pätevät samat äsken luettelemani kahvivaatimukset. Yhtenä kriteerinä on tarjottavat. Erityistä plussaa saa erikoiskahvien kanssa tarjottavasta suklaakonvehdista tai vastaavasta pienestä makeasta.

Turussa lempikahvilani sijoittuvat kaikki jokirantaan:

Ykkösenä on Cafe Carré Vähätorilla, aivan kirjaston kupeessa. Näin hyvää lattea on muualta vaikea löytää! Latten kylkeen saa suklaan, kahvilanpitäjän hymyn ja jos nälättää, on tarjolla ihania suolaisia syötäviä. Makeatarjonta on myös laaja, ja lounaalla tarjoillaan lohikeittoa ja salaatteja. Kahvilassa on myös pieni puoti, jossa myydään ihania koruja, pyykkietiikkaa ja muuta tuiki tarpeellista.

Ars Novan kahvila (M Bakery) saa pisteet erityisen avarasta ulkotilastaan, jossa viihtyy kesällä pidempäänkin. Kahvi on kuumaa ja hyvää, erikoiskahvit tarjoillaan pienen toffeepalan kanssa. Vitriinit ovat täynnä M Bakeryn herkkukakkuja ja -leivoksia, ja ainakin arkisin on lounasta tarjolla. Kahvilakäyntiin on helppo yhdistää museokierros ja piipahtaa museokaupassa.

Cafe Qwensel houkuttelee miljööllään ja kahvi- tai teetarjottimillaan. Kahvit, leivonnaiset ja muut tarjottavat saa pöytäänsä tarjottimella, kahvi tarjoillaan kuparipannusta. Kahvilan ulkoterassi on sisäpihalla rauhaisassa paikassa vanhojen puutalojen keskellä. Peruskahvi on hyvää, piirakat maukkaita ja iltapäivätee keksivateineen on ainutlaatuinen kokemus.

Manuela on vanha tuttu vuosien takaa. Manuelasta saat Turun parhaimmistoon lukeutuvat erikoiskahvit pienellä makealla. Täytetyt letut ja suolaiset piirakat ovat kahvilan tavaramerkki. Pullat ovat ”ihan oikeita pullia”, ei mitään höttöä. Erityismaininnan ansaitsee myös silloin tällöin tarjolla oleva maustekakku, joka vie kielen mennessään. Manuela toimii kaikkina vuodenaikoina, kesällä terassille paistaa aamupäivän ajan, illan tullen on varjoisaa.

Mennäänkö kahville?

Minna

Kuva: Valokuvaaja Arto Arvilahti

Puheenaiheet Ravintolat Ruoka ja juoma Suosittelen

Viikon paras: selvisin hengissä!

Tämän viikon ehdottomasti parasta oli se, että selvisin hengissä. Viikko oli ylivoimaisesti syksyn tiukin ja siten kuormittavin. Parhautta olivat lisäksi lapsen negatiivinen koronatesti ja rentouttava viikonloppu viikonloppukimppuineen, kahvitteluineen ja vaunulenkkeineen.

Huh.

Nämä kolme kirjainta kuvaavat ehkä parhaiten kulunutta, kohta taakse jäänyttä viikkoa. Uusien opiskelijoiden aloituspäivät, sadat sähköpostit ja päällekkäisyydet hanketöiden kanssa saivat hetkittäin pohtimaan, mahdanko selvitä hengissä. Näiden lisäksi päiviin oli pakko mahduttaa tapaamisia, jotka eivät sopineet mihinkään muuhun ajankohtaan.

Yritin tasapainottaa kiireen tuntua lyhyilläkin tauoilla, riensin lenkille tai kauppaan aina, kun se oli mahdollista. Hengittelin ja hoin itselleni, että tästäkin viikosta selvitään.

Kaiken kukkuraksi kahdeksanvuotias sairastui syysflunssaan. Jota tietenkin koronaksi oli syytä epäillä – 0,3 prosentin todennäköisyydellä. Kävimme kuitenkin testeissä ja saimme kahdessa vuorokaudessa negatiivisen tuloksen. Oireet lievenivät ja lapsi pääsi kahden arkivuorokauden ”karanteenin” jälkeen palaamaan kouluun. Tästä olin omissa kiireissäni erityisen iloinen.

Iloinen olin myös hankkeessa alkaneesta kampanjasta, joka keräsi laajan mediahuomion. Saimme antaa lehtihaastatteluja ja olla kuvattavina, yksi radiojuttukin tehtiin! Näissä hetkissä väsymys väistyy ja onnen (tai onnistumisen) tunne valtaa mielen. Näissä hetkissä tuntuu, että on projektipäällikkönä ja projektitiimissä tehnyt vaikuttavaa työtä.

Englannin kirjoituksiin valmistautuva ylioppilaskokelaskin on tehnyt hyvää työtä: intensiivinen opiskelu on jatkunut kahdesti viikossa kotiopettajan kanssa, kirjoitelmien pistemäärä on noussut selkeästi ja kokeen tekemisen niksit alkavat olla selvillä. Enää puolitoista viikkoa h-hetkeen.

Kahdeksanvuotiaan vuoden tärkeimpiin lukeutuva hetki alkaa myös olla käsillä, kun syyskuun loppupuolen syntymäpäivä lähestyy. Hän on touhunnut synttäripäiväänsä alkukeväästä lähtien, ja tällä viikolla varmistimme synttäreiden viettopaikan. Pian yhdeksänvuotias tahtoo kiipeilemään ja askarteli kieli keskellä suuta kutsuja kavereilleen. Tästä alkaa jokapäiväinen ”vielä niin ja niin monta yötä synttäreihin” -keskustelu.

Viikon kruunasi sunnuntainen vaunulenkki hyvän ystäväni ja hänen neliviikkoisen vauvansa kanssa. Kyllä oli mukavaa. Samalla unohtui viikon kiireet ja stressi – vauvoilla on ihmeellinen vaikutus ihmismieleen!

Viikosta siis selvittiin. Kiitos tästä kuuluu hyvälle, osaavalle työtiimille ja yhteen hiileen puhaltamiselle. Kollegan puhelu ja yhteinen aamukahvi Teamsissa tekevät joskus terää. Siinä sitä huomaa, että samassa veneessä ollaan. Myös tsemppaukset ja yksi homma kerrallaan -mentaliteetilla oli varmasti vaikutusta.

Huh.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään