Satu Rämön uusin dekkari Tinna vie lukijan jälleen Islannin karuihin maisemiin rikostutkija Hildur Rúnarsdóttirin matkassa. Teos on Hildur-sarjan viides osa, ja se jatkaa Rämön tunnistettavaa tyyliä: pohjoisen luonto, vahvat henkilöhahmot ja menneisyyden varjot kohtaavat hienosti rakennetussa rikosmysteerissä.

Tinna rakentuu kahdelle aikatasolle. Nykyhetkessä Hildur saa tutkittavakseen hämmentävän ruumiinlöydön syrjäisessä laaksossa. Samalla menneisyys alkaa punoa ympärilleen verkkoa, joka ulottuu 1970-luvun Islantiin ja Tinna-tädin perhesalaisuuksiin. Rämö kuljettaa nykyisyyden tutkintaa ja takaumia rinnakkain tavalla, joka pitää lukijan aktiivisena ja uteliaana.

Kirjaa on helppo lukea ja kuunnella. Sen juoni etenee sujuvasti, ja tarina kytkeytyy luontevasti kiinnostavien (ja jo tuttujenkin) henkilöhahmojen sisäisiin konflikteihin. Kuten olen aiemmin todennut, Rämö osaa rakentaa jännitettä ilman kiireen tuntua – lukija saa hengittää eri aikatasojen välissä, mutta samalla tarina soljuu ja vie kohti melko yllätyksellistä ratkaisua.

Yksi Satu Rämön vahvimmista taidoista on ympäristön sekä paikallisten tarinoiden, tapojen ja uskomusten kuvailu. Teos ei nojaa pelkkiin turistimaisemiin, vaan Islanti näyttäytyy lukijalle arkisena, karuna ja syvästi kulttuuriinsa juurtuneena. Ympäristön kuvaus luo kirjoihin tiiviin ja odottavan tunnelman, joka tekee tarinasta paikoin elokuvallisen. Tämä onkin mielestäni erityisesti Tinna-teoksen suurimpia onnistumisia.  

Hildur jatkaa sarjassa vahvana mutta säröisenä hahmona. Hänen työelämänsä, henkilökohtaiset kipupisteensä ja menneisyytensä kerrokset tuovat tarinaan syvyyttä. Tinna-täti puolestaan on kirjan emotionaalinen sydän. Hänen kokemuksensa, perheen hajoamisen jäljet ja 1970-luvun tasa-arvokamppailut muistuttavat siitä, että rikokset syntyvät aina ihmisistä ja heidän valinnoistaan. Kirja käsittelee taidokkaasti menneisyyden voimakkuutta, perheen rakoilevia suhteita ja naisten asemaa eri aikakausina. Nämä teemat tuovat tarinaan painoa ilman, että lukukokemus muuttuisi raskaaksi.

Tinna on ennen kaikkea viihdyttävä dekkari. Itselleni tämä sarjan viides osa yltää jopa sarjan parhaaksi teokseksi. Tarina on taiten koottu ja uskottava, siinä on riittävästi tapahtumia ja kiinnostavia henkilöhahmoja, ja juoni osaa yllättää. Erinomaisesti nivottu kertomus, joka etenee loogisesti ja jouhevasti. Lisäksi Tinna on ollut kirjasarjan alusta saakka yksi lempihahmoistani. Myös Rämön dekkarisarjan toinen osa, Rósa & Björk, on aikanaan vienyt sydämeni.

Kaiken kukkuraksi tykkään kirjailijan tavasta rakentaa dekkareita. Ne eivät välttämättä mullista tätä kirjallisuuslajia, eikä jännitys saavuta äärimmäisiä huippuja, mutta teokset ovat on miellyttävän johdonmukaisia, tunnelmallisia ja hyvin kirjoitettuja. Takaumat ja nykyhetki vuorottelevat taidokkaasti jokaisessa viidessä teoksessa.

Sanoisin, että Tinna avautuu parhaiten niille, jotka ovat lukeneet sarjan aiemmat osat – uusille lukijoille hahmot ja viittaukset voivat tuntua vierailta, irrallisilta ja pintapuolisilta. Kirja toimii erinomaisesti lukijalle, joka arvostaa vahvaa miljöötä, henkilöhahmojen sisäistä draamaa sekä sujuvaa ja koukuttavaa kerrontaa.

Viisi tähteä.

Tähän on tultu.