Synttäripostaus: 48 asiaa, joista en enää stressaa
Täytin 48 vuotta. En ole ihan varma, milloin elämässä tapahtui se hiljainen käännöskohta, jossa moni aiemmin tärkeä asia lakkasi olemasta niin tärkeä. Ehkä se tapahtui lasten myötä, ehkä väitöksen tuomaan osaamisvarmuuden jälkeen, ehkä neljänkympin täyttymisen jälkeen. Tai ehkä se tapahtuikin jonain ihan tavallisena aamuna kahvikupin ääressä, kun tajusin kliseisesti, että tärkeintä ei olekaan päämäärä vaan matka. Samalla hetkellä taisin hoksata, että minulla, mielipiteilläni, ajatuksillani ja sanomisillani on väliä.
En ole koskaan ollut kova stressaaja enkä oikeastaan liiemmin ole ajatellut, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat. En ole koskaan ikinä menettänyt yöunia stressin tai jonkin minua vaivaavan asian takia. Enkä valehtele yhtään. Mutta. Silti, nyt 48-vuotiaana huomaan, että on ihanan paljon asioita, joista en enää jaksa murehtia sitäkään vähää, jota joskus olen niitä murehtinut ja märehtinyt.
Tässä siis juhlan kunniaksi 48 asiaa, joista en enää stressaa:
- Että tärkeät asiat eivät ole asioita.
- Että kodissa olisi aina siistiä.
- Että on päiviä, jolloin uutiset on parempi jättää katsomatta ja lukematta.
- Että kaikki pitäisivät minusta ja ajattelisivat minusta hyvää.
- Että osaisin small talkia (en osaa edelleenkään, mutta se ei enää häiritse minua).
- Että someen pitäisi päivittää jotain “tärkeää” ja jonkun muun mielestä ”oikeanlaista”.
- Että juon liikaa kahvia. Koska en juo liikaa kahvia.
- Että rypyt silmäkulmassa kertovat eletystä elämästä.
- Että en ehdi tai jaksa tai viitsi tai halua lukea kaikkia kirjoja, jotka “ihmisen pitäisi lukea elämänsä aikana”.
- Että en pidä joogaa mukavana lajina.
- Että joku toinen pitää joogaa mukavana lajina.
- Että viikonloppu olisi aina hyödyllinen. Nykyään viikonloppu on siitä kiva, ettei tarvitse olla hyödyllinen, ellei itse halua.
- Että osaisin neuloa, ommella, askarrella…mitä näitä nyt on.
- Että teen tarpeeksi terveellistä ruokaa, koska minä teen ja noudatan sydänmerkkiostoslistaa.
- Että talvivaatteet roikkuvat eteisessä vielä kesäkuussa.
- Että unohdan vanhempainillan. Ja lapsen laboratorion. Ja oman laboratorion. Ja merkitä muistiin nämä laboratorioajat. Aina on kuitenkin selvitty.
- Että elämän pitäisi näyttää joltakin tietyltä tai mikä pahinta, jonkun toisen elämältä.
- Että en jaksa olla aina sosiaalinen.
- Että loma menee “hukkaan”. Katso kohta kaksitoista.
- Että pitäisi harrastaa jotain trendikästä.
- Että en tiedä, mikä on tämän viikon tai kuukauden someilmiö. Caikka usein tiedänkin neljätoistavuotiaan tyttäreni ansiosta.
- Että en osaa leipoa hapanjuurileipää. Enhän edes pidä siitä.
- Että hiukset harmaantuvat (ne tekevät sen joka tapauksessa).
- Että sanon joskus “en tiedä”.
- Että kalenteri on tyhjä tai täysi. Se on usein jompaakumpaa, ei välimuotoja.
- Että joku toinen näyttää paremmalta kuin minä nykymuotivetimissä.
- Että kaikki pitäisi hallita. Kaikkea ei koskaan voi hallita.
- Että oma ääneni kuulostaa oudolta.
- Että en jaksa enää valvoa aamuyön tunneille.
- Että en ymmärrä nuorten slangi-ilmaisua.
- Että minulla ei ole aina “suunnitelmaa”.
- Että joskus itkettää ihan ilman kunnollista syytä.
- Että en vastaa sähköposteihin heti.
- Että joku toinen tekee asiat eri tavalla kuin minä.
- Että joskus haluan olla vain hiljaa. Läheiset eivät takuulla usko tätä, sillä hiljaiset hetkeni ovat vähissä.
- Että en ole aina yltiöpositiivinen. Vaikka positiivinen olenkin.
- Että viikon ruokalista on epäinspiroiva ja useimmiten, ellei aina, itseään toistava.
- Että vaatekaapissani on sekasorto.
- Että kodinhoitohuoneessa on sekasorto.
- Että maailma ei tule valmiiksi minun aikataulullani.
- Että postilaatikkoon kertyy mainospaperia.
- Että en ole “verkostoitunut” tarpeeksi.
- Että en ehdi nähdä kaikkia ystäviä niin usein kuin haluaisin.
- Että puhelut jäävät joskus soittamatta.
- Että tukka on toisinaan litteä ja lattea ja ihan kauhea.
- Että unelmat voivat muuttua. Ja muuttuvat!
- Että lounas tarkoittaa joskus voileipiä.
- Että en osaa vielä kaikkea, vaikka olen 48.
Tähän on tultu.
Minna
