Minulta pyydetään usein ja tasaisin väliajoin juttuja omasta työstäni, työni monipuolisuudesta, projektihommista, opiskelijoiden ohjauksesta ja yleisesti opettajuudesta. Tällä kertaa tartuin toiveaiheeseen johtajuudesta.

Disclaimer heti alkuun: en (luojan kiitos) ole esihenkilö tai ihmisten johtaja, mutta monissa projekteissa ja tiimeissä olen kerryttänyt melko vahvaakin johtajuusosaamista. Olen ehdottomasti ja aina asiajohtaja, ja siksi nautin projektipäällikkyyksistä ja ryhmien vetovastuista. Toki näihin molempiin liittyy vahvasti myös ihmisten johtaminen jollakin asteella ja siinä sivussa, mutta onneksi vain jollakin asteella ja siinä sivussa.

Kokosinkin tämän toivejutun siten, että jos olisin johtaja, niin…

Jos olisin johtaja, ajattelisin työni ytimenä ihmiset, osaamisen ja selkeän yhteisen suunnan. Nämä pätevät jo nykytyössäni opettajana ja siihen työhön linkittyvässä projektityössä, erityisesti projektipäällikön tehtävässä. Projektien ja tiimien johtaminen ei ole vain tehtävien ja työlistojen organisointia, sen on myös sen ymmärtämistä, mitä kukin tekijä tuo yhteiseen pöytään – ja miten tämä osaaminen saadaan parhaalla tavalla käyttöön.

Jälleen tulen siihen tulokseen, että kaiken keskiössä on osaaminen. Siksi sanonkin, että johtajana pitäisin kaiken ytimessä osaamisen kartoittamisen ja osaamisen peluuttamisen. Tästä olen puhunut ja paasannut ikuisuuden myös esimerkiksi omassa työtiimissäni koskien perustyötämme. Projektinjohtajana näen tärkeänä kompetenssien tunnistamisen ja hyödyntämisen. Jokaisella tiimin jäsenellä on vahvuuksia, ja vastuita tulee peluuttaa niiden mukaan. Projektipäällikkönä haluan, että kaikki projektiin liittyvät henkilöt ovat oikeilla paikoillaan tekemässä oikeita asioita.

Jos olisin johtaja, niin panostaisin ehdottomasti tasapuolisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Olen siitä tosikkotyyppi, että nämä eivät ole minulle pelkästään sanoja tai sananhelinää, vaan niiden tulisi näkyä konkreettisissa valinnoissa, työnjaossa ja esimerkiksi palautteen antamisessa.

Minusta johtajalla tulee olla myös avarakatseisuutta ja laajanäköisyyttä: työpaikoilla, työtiimeissä, verkostoissa ja projekteissa tarvitaan ymmärrystä siitä, miten työtehtävät, projektit ja tiimit liittyvät organisaation kokonaisuuteen ja tavoitteisiin, myös organisaation arvopohjaan ja strategiaan. Miksi me tulemme aamuisin työpaikoillemme? Ajattelen myös, että avarakatseisuus ja esimerkiksi verkostojen hyödyntäminen voivat auttaa löytämään uusia ratkaisuja ja näkemään asioita eri näkövinkkeleistä.

Esihenkilönä painottaisin selkeyttä ja johtajuutta arjessa. Koska en ole esihenkilö, viittaan kokemukseeni projektipäällikkönä: selkeä viestintä, päätöksenteko ja vetovastuu luovat pohjan sille, että tiimi tietää, mihin suuntaan ollaan menossa ja miksi. Minulle on tärkeää, että yhteistyöntekijät tiedostavat tavoitteet ja toimimme yhteisen tavoitteen mukaisesti, ”saman viivan alle” työtä tehden.

Sanoisin, että teoreettiset johtamisen mallit – esimerkiksi valmentava johtaminen tai osaamisjohtaminen – tarjoavat välineitä erilaisten tilanteiden hallintaan, mutta tärkeintä on ymmärtää, milloin ja miksi käyttää mitäkin lähestymistapaa. Minulle osaamisen johtaminen olisi ja on keskeistä. Se ei tarkoita vain osaamisen kartoittamista, vaan sen aktiivista kehittämistä ja hyödyntämistä. Tiimiläisiä pitää lisäksi kannustaa ottamaan vastuuta, kokeilemaan uutta ja tuomaan esiin omia vahvuuksiaan. Samalla on tärkeää ymmärtää, mitä työntekijät tekevät ja miksi. Vain kokonaisuuden ymmärtäminen mahdollistaa oikeanlaisen tuen ja resurssien kohdentamisen.

Lopulta johtaminen on oikeastaan yhteisen suunnan hahmottamista ja luomista. Se on viittilöimistä ja ruotuun palauttamista. Organisaation tavoitteet antavat raamit, mutta hyvä johtaja varmistaa, että jokainen tiimin jäsen näkee ja tiedostaa oman osuutensa kokonaisuudessa. Kun suunnan merkitys on selkeä ja osaaminen on oikealla tavalla käytössä, syntyy paitsi hyvää jälkeä myös motivaatiota ja sitoutumista.

Jos olisin johtaja, pyrkisin siis olemaan sekä näkijä että tekijä, tasapuolinen, selkeä ja rohkea, mutta ennen kaikkea kiinnostunut kollegoistani, mahdollisista alaisistani, työtiimiläisistäni, opiskelijoistani ja heidän kaikkien osaamisperustasta.

Tähän on tultu.

Minna