Viikon parhaat biisilistana: arkea, juhlaa ja musiikin voimaa
Jälleen yksi syyskuun viikko on takana. Aamut ja illat ovat jo hämäriä, mutta onneksi lämpötila on pysytellyt viidessätoista, jopa seitsemässätoista asteessa – nautin! Viikko on ollut arkinen perusviikko, johon on kuitenkin mahtunut muutama iloinen synttärijuttu ja hyvin sujuneet etätyöpäivät. Kokosin tämän viikon parhaat biisilistana.
Viikon parhaat biisilistana: arkea, juhlaa ja musiikin voimaa
Maanantaina oli isoäitini, ihanan mummoni, 95-vuotissyntymäpäivä. Ensin ajattelin, että maanantain biisi olisi perinteinen ”Paljon onnea vaan…”, mutta päädyin lopulta mummon yhteen lempilauluun, sellaiseen, jota hän on minulle laulanut, kun olin pieni tyttö. Hän lauloi sitä myös tällä viikolla ääneen hoivapaikassaan. Biisi on Miljoona ruusua. Se on Vera Teleniuksen venäjänkielisestä alkuteoksesta levyttämä rakkauslaulu, jota myös Katri Helena on esittänyt. Olen kuullut sitä niin paljon lapsuudessani, että osaan sen edelleen ulkoa.
”Taas ruusut käy kukkimaan. Tuoksua täynnä on maa
Mietteeni sinne taas vie. Missä on ruusuinen tie.
…
Miljoona, miljoona, miljoona ruusua. Tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden
Muistoja, muistoja, muistoja tuoksut tuo. Tunteen ja katseen ensirakkauden.”
Tiistai oli tiukka työpäivä. Siihen mahtui monenlaista tekemistä, kaikenlaisia työtehtäviä ja muutama kokouskin. Tiistai on mielestäni jollakin tavalla ohut päivä: siihen ei yleensä mahdu mitään ihmeellistä, se on liian tavallinen, liian arkinen. Tiistain Turun Sanomakin on viikon ohuin. Tiistain parhaan hetken vietin läheisellä pururadalla kävelylenkkeillen ja samalla ystävän kanssa puhelimessa puhuen. Puolitoista tuntia vierähti. Tälle tiistaille sopikin hyvin First Aid Kitin My Silver Lining -biisi.
“I don’t want to wait anymore. I’m tired of looking for answers. Take me some place where there’s music and there’s laughter. I don’t know if I’m scared of dying. But I’m scared of living too fast, too slow. Regret, remorse, hold on, oh no I’ve got to go …
I try not to hold on to what is gone. I try to do right what is wrong. I try to keep on keeping on. Yeah, I just keep on keeping on.”
Keskiviikko oli selvästi parempi päivä kuin tiistai. Sain aikaan asioita, joita halusin saada aikaan, työasiat sujuivat ikään kuin omalla painollaan, kotiakin (lähinnä keittiötä) siivoilin etätyöpäivän ja kunnon taukojen tuomassa vireystilassa. Kolmetoistavuotiaan yleisurheilutreenien aikaan minä suuntasin omiin cross training -treeneihin ja olin hikinen ja tyytyväinen tunnin setin jälkeen. Kunnon sykkeen kohotus tekee hyvää keholle ja mielelle! Keskiviikon biisiksi valikoitui cross trainingin soittolistan viimeinen kappale, jonka tahdissa teimme loppujuoksukilpailun, Scooterin Fire:
“Switch off the lights and close your eyes. Feel the energy inside. Chilli bow, chilli bow, chilli bow. FIRE! FIRE!
Alright! Sharpen the mix. Get the pressure. You’ve had the time to rest. Which is coming to an end
And we start again.”
Torstaina päätin pitää toisen etäpäivän ja sainkin aikaiseksi kaiken, mitä pitikin. Torstai on toivoa täynnä -sanonta piti paikkansa tälläkin viikolla: yliviivasin monia to do -listan kohtia, ja aikaa jäi vielä ensi viikonkin suunnitteluun. Kolmetoistavuotiaan koeviikko jatkui matematiikan kokeella (joka meni hyvin) ja terveystiedon kokeeseen lukemisella.
Selaisin terveystiedon ylimpänä ystävänä kasiluokkalaisen Oma syke 8 -tehtävävihkoa ja huomasin ihanan asian: Parisuhde, seurustelu, rakkaus -aihealueen ihanne kumppani -tehtävässä oli pitänyt pohtia sitä, millaisen kumppanin toivoisi itselleen. Kolmetoistavuotiaan tekstilaatikossa luki ”Mukava, kohtelias, osoittaa rakkautta, tukee minua, ei ole ujo”. Kysyin ujosta, johon tytär vastasi, että haluaisi rinnalleen aktiivisen ja reippaan, ulospäinsuuntautuneen ihmisen. Ymmärsin nanosekunnissa.
Torstain personal trainer peruuntui sairastapauksen vuoksi, joten kävin iltasella itsekseni tekemässä saliohjelman. Aina yhtä raskasta saada itsensä yksin salille. Miten se voikin olla niin hankalaa? Mutta joka kerran jälkeen, tunnin puurtamisen päätteeksi, mieli on hyvä ja totean, että kyllä kannatti. Torstain biisiksi valitsin Haloo Helsingin (lempparibändini) Hulluuden highwayn:
”Sulje silmät, sulje suu. Sulje kaikki aistit, niin tää helpottuu.
Laske viiteentuhanteen. Laske hartiat takas kohdalleen…Kun valot sammuu, niin sä kaiken näät. Kun valot sammuu, niin sä valvomaan jäät. Suljet silmäsi ja hengität. Kyllä kaikesta sä vielä selviät.”
Perjantaina oli esikoisemme syntymäpäivä. Olimme sopineet ruokailun Pippurimyllyyn, johon suuntasimme viideksi koko perheen voimin. Mukana olivat esikoinen, hänen tyttöystävänsä, keskimmäinen ja hänen tyttöystävänsä, kolmetoistavuotias sekä me vanhemmat. Ruokailun jälkeen esikoinen avopuolisoineen tulivat vielä meille pelailemaan lautapelejä. Oli oikein mukava päivä! Perjantaibiisiksi valikoitui Tuulin Hyvää syntymäpäivää -kappale:
”En mä vois kuvitellakaan. Ettei sua olis ollenkaan. Mun elämässä.
Happy birthday sulle.
Kun mä näen sut mun lähellä. Sateenkaari nousee mun mielessä.
Silmissä hyvää syntymäpäivää.
Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan.
Happy birthday.”
Lauantaina tein kahden tunnin lenkin, hain viikonloppukimpun (joka on aivan ihana!), siivoilin kotia ja olla möllötin. Kävimme kolmetoistavuotiaan kanssa kaupungissa eläinkaupassa ja sen jälkeen Skanssissa, kun puolisoni lähti piipahtamaan saarimökillä. Kirjoitin blogijuttuja, kuuntelin kirjaa, lajittelin pyykkejä. Parasta oli, että meillä oli valmista ruokaa, jonka vain lämmitimme iltapäivällä. Illalla siivosimme Elmo-lemmikkisiilin huoneen ja terraarion ”pohjamutia” myöten, jonka jälkeen katsoimme uutta Pirupeli-ohjelmaa. Se on hyvä! Lauantain biisiksi sopi hyvin Miley Cyruksen Flowers. Ihan vain siksi, että juuri tänään ostin kukkia ihan itselleni ja siksi, että pidän tästä biisistä. Paljon.
Sunnuntaipäiviin kuuluvat aamun cross training -treenin lisäksi rauhalliset aamu- ja päiväkahvit sekä kahden ruoan valmistus. Teen sunnuntaisin aina kaksi ruokaa, toisen sunnuntaille ja toisen maanantaille tai alkuviikoksi riippuen siitä, monelleko päivälle sunnuntain ruoka riittää. Tähän sunnuntaihin mahtui myös kolmetoistavuotiaan maanantaiseen biologian kokeeseen preppaus ja kevyt kysely. Kasiluokan ensimmäinen jakso alkaa tulla päätökseensä, seuraava jakso alkaa jo 30.syyskuuta.
Illalla kävin vielä lenkillä ja nautin melko lämpimästä syyskelistä. Sunnuntai oli kaikin puolin palauttava ja mukava. Biisiksi valikoitui instrumentaalinen Autumn story, jonka löysin Instagramin trendaavista musiikeista. Ihanaa ja kepeää sunnuntaimusiikkia, rauhoittava ja samalla virkistävä taustamusiikki, joka sopi täydellisesti viikonloppuun.
Tähän on tultu.
Minna
