Kirjojen äärellä olen itkenyt, nauranut, hämmentynyt, vaikuttunut ja ollut täysin sanaton. Olen löytänyt teoksia, jotka ovat jääneet mieleeni, herättäneet tunteita ja saaneet minut puhumaan niistä ystävilleni, työtovereilleni ja jopa puolisolleni. Päätinkin koota blogiin kirjat, jotka ovat ansainneet paikkansa sydämessäni – helmiä, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Vastaan samalla myöhässä syyskuun haasteeseen, jonka bongasin Tyylimurun Tiinan blogista.

Ann-Cath Vestly: Kiira ja lumpeenkukat. Tämä kirja on listalla oikeastaan ainoana lapsuus-/nuoruusajan kirjoista. En koskaan ollut lukijatyttö, mutta tähän kirjaan mahtuu monta elementtiä, minkä vuoksi nostin sen listalle. Luin kirjan sairaana isoäitini luona, isovanhempieni parisängyssä, johon isoäiti oli tehnyt minulle ”pesän”. Koin olevani suojassa, hoivattu ja rakastettu kaiken kuumeen keskellä. Isoäitini oli saanut kirjan lahjaksi vanhalta työtoveriltaan, ja minä tartuin tekemisen puutteessa siihen. Teos vei minut mukanaan nopeasti, ja se on oikeastaan ainoa 11–12-vuotiaana lukemistani kirjoista, jonka muistan liki ulkoa.

Mutta sitten siirrytään aikuisiän kirjalistaukseen.

Vaikuttavia tarinoita: 10 suosikkikirjaa, jotka jättivät jäljen

1 Joonatan Tola: Punainen planeetta

Voisin todeta, että Tolan teos on kaikkien aikojen lempikirjani. Tola sekoittaa tosielämän ja fiktion tavalla, joka pakottaa lukijan googlaamaan faktoja ja kauhistumaan oikeissa kohdissa. Kirja on järkyttävä ja hauska, ja sen kerronta on niin vaikuttavaa, että esittelin sen kyynelsilmin läheisilleni. Täydet viisi tähteä – jos voisi antaa kuusi kautta viisi, tämä ansaitsisi sen. Kirjoitin kirjasta oman postauksensa helmikuussa 2023.

2. Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Emotionaalisesti voimakas ja pinnalle jäävä romaani, joka sai aikaan jonkinasteisen sisäisen myrskyn. En pystynyt vähään aikaan valitsemaan uutta kirjaa tämän jälkeen, eikä mikään hetkeen tuntunut menevän tämän ohi. Kirja käsittelee naisen halua nähdä itsensä kokonaisena, ja sen kerronta on niin koskettavaa, että teki mieli kirjoittaa kirjailijalle kiitosviesti. Kirjoitin myös tästä oman postauksen, jonka voit lukea täällä.

3 Elina Annola: Kunnes kukkivat puut & Luopuneet

Halusin nostaa tähän kaksi Annolan teosta. Kirjailijan kielellinen lahjakkuus ja taitava kerronta tekevät vaikutuksen. Kunnes kukkivat puut (lue lisää ajatuksiani kirjasta täältä) seuraa nuorta opettajaa Emiliaa Helsingissä, mutta vie hänet myös takaisin juurilleen Pohjanmaalle, Auri-tädin elämään ja menneisyyden tapahtumiin, jotka paljastuvat vähitellen. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, ja kieli on kaunista ja ehjää. Luopuneet kertoo Anniinasta nykyajassa ja Vienosta 1950–60-lukujen Suomessa. Tarinat limittyvät ja nivoutuvat yhteen käsitellen äitiyttä, perhesuhteita ja sukupolvien ketjua. Molemmat teokset ovat olleet kaikkien aikojen vaikuttavampia teoksia lukulistoillani. Tämäkin teos on kielellinen master piece. Lue lisää ajatuksiani siitä aiemmin kirjoittamastani kirja-arviosta.

4 Meri Valkama: Sinun, Margot

Tämä Valkaman teos jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Sen henkilöhahmot ja tematiikka jäivät pyörimään ajatuksiin, ja kirjan jälkeen oli jopa ikävä sen maailmaa. Kirjan päähenkilö Vilja on nuori nainen, jonka isä kuolee. Isän asunnosta löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Tarina ja sen eri kerrokset oli luotu taidokkaasti, kieli oli ehyttä. Ah. Viisi tähteä ja vahva lukusuositus.

5 Satu Rämö: Hildur & Rósa & Björk

Rämön Islantiin sijoittuva dekkarisarja koukuttaa hetkessä. Jo Hildur oli mielestäni vaikuttava, mutta Rósa & Björk -teos ansaitsee viiden tähden perään vielä plussan. Rämön kerronta on hiottua, draamankaari yllättävä ja henkilöhahmot vahvoja.

 6 Olga Kokko: Äitimaa

Äitimaa sai minut nauramaan, itkemään, pelkäämään ja iloitsemaan. Teos on hersyvän humoristinen ja koskettava romaani nelikymppisestä Lumista, jonka elämä mullistuu yllättävän raskauden, ystävän menetyksen ja vaikean äitisuhteen myötä. Kokko onnistuu yhdistämään huumorin, yllätyksellisyyden ja syvän tunteellisuuden tavalla, joka tekee teoksesta unohtumattoman. Kirjoitin tästäkin aiemmin kirja-arvion.

7. Johanna Holmström: Sielujen saari

Tässä teoksessa lumoavinta oli kaunis ja oikeellinen kieli. Kolmen naisen kohtalo Seilin saarella piirtyy vahvasti mieleen, kerronta on rauhallista, houkuttelevaa ja vangitsevaa.

8. Milla von Plato: Hyvää iltaa

Hyvää iltaa on kevyehkö romaani, jossa yhteiskunnallinen kehys yhdistyy nykyisyyteen. Se on tarkkanäköinen esikoisromaani, joka kuvaa 1990-luvun laman vaikutuksia yksilöihin ja yhteiskuntaan kahden naisen, Maijan ja Ailin, elämän kautta – se on tarina syntymistä, menetyksistä, huolenpidosta ja toivosta suhdanteiden puristuksessa. Tarina kulkee kahdessa tasossa, kieli on kaunista ja kertomus koukuttava.

9 Kari Hotakainen: Helmi

Lämminhenkinen ja inhimillinen puheenvuoro hyvän vanhuuden puolesta. Arkiset tilanteet ja vuoropuhelut ovat kirjailijan vahvuuksia. Teos on kaunis, huikea ja oivaltava. Hyvinkin koukuttava.

10. Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun

Fiktiivinen, omaelämäkerrallisia piirteitä sisältävä romaani seuraa minäkertojan suhdetta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaan isäänsä, joka kesäisin muuttuu apaattisesta yksineläjästä tangoa tanssivaksi yökerhojen ja ravien kiertäjäksi. Kerronta on rakennettu kahteen aikatasoon, se on elämänmakuista ja paikoin erittäin vaikuttavaa ja vakuuttavaa. Teos on todenmukainen, koukuttava ja herättää paljon ajatuksia vanhemmuudesta, riittämättömyydestä ja perhesuhteista.

Lukeminen ja kirjojen kuunteleminen ovat minulle palautumista, oivaltamista ja irtiottoa arjesta. Kun kohdalle osuu kiehtova, erinomainen tai jopa täydellinen teos (viiden tähden helmi), hymyilyttää.

Tähän on tultu.

Minna