Kuulumisia toiselta lomaviikolta

Olen viettänyt kesän vapaajaksoa eli lomaa kaksi viikkoa. Tämän viikon lopussa olin mennyt sekaisin päivistä. Se tarkoittaa sitä, että palautuminen on käynnistynyt. Kun palasimme Montenegron-lomalta, elin sunnuntaita. Oli tiistai. Hyvältä näyttää siis!

Lauantaina koti alkoi jo hieman näyttää kodilta. Laatikoiden purku on kamalinta.

Tällä viikolla olemme päässeet muuttamaan takaisin omaan kotiin. Hieman yli kolme kuukautta sitten siirryimme sijaisasuntoon, johon olimme juuri (tai ainakin minä olin) ehtineet tottua ennen kuin pakkasimme tavaramme ja pääsimme muuttamaan takaisin omaan, remontoituun kotiimme. Ah.

Toinen viikon kohokohta oli se, kun neljätoistavuotias aloitti rippileirin torstaina. veimme hänet leirille iltapäivällä, ja minä haen hänet takaisin ensi viikon keskiviikkoiltana. Olemme saaneet nähdä kivoja kuvia riparilta. Ilmeisesti nuorilla on mukavaa! Vanhemmille ei ole mahdollisuutta vierailla leirillä, siksi kuvat ja viestit ilahduttavat mieltä aivan erityisesti.

Me olemme miehen kanssa pakanneet. muuttaneet ja järjestelleet asuntoa. Olemme tehneet myös paljon ns. sijaistouhua, jotta voisimme ”paeta” kaaosta. Onneksi koti alkaa kuitenkin hiljalleen näyttää kodilta…

Kun kaaos ei houkuttele tai laatikoiden purku nappaa, olen järjestellyt hyllyjä. Tunti tolkulla. Miten sitä alkaakin puuhaamaan pientä kivaa silloin, kun pitäisi keskittyä suurempiin linjoihin?

Olemme myös viettäneet kahdenkeskeistä laatuaikaa: käyneet syömässä, haahuilleet ostoksilla, ajelleet Ruissaloon. Kotona olemme puuhailleet yhdessä ja erikseen, iltaisin olemme katselleet Netflix-sarjaa. Kaikenlaista pientä mukavaa. Yhteistä.

Kaiken muuton ja riparitouhun keskellä olen ehtinyt hiukan harrastaakin. Onneksi. Päivittäiset lenkit ja viikoittaiset salitreenin ovat kerrassaan pelastus. Ja tänään tapasin pitkästä aikaa kummityttöä. Se vasta pelastus olikin.

Tähän on tultu.
Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Uusia alkuja – Blogin kommentointi on taas mahdollista!

Otsikko saattaa lupailla liikoja, mutta annoin sen olla kuitenkin sellainen, jonka siihen ensimmäiseksi kirjoitin. Uusia alkuja. Tai jatkoaikaa. Tai jotakin kesälomajuttuja. Ehkä pohdinnan paikka. Tai vaikkapa uusi yritys kesäkauteen. Olen pohtinut blogin jatkoa ja antanut sille kesän yli -mahdollisuuden, sellaisen, jossa kirjoituksia tulee kyllä, mutta orjallisesti en välttämättä noudata kolmesti viikossa -tahtia tai jos ei kiinnosta kirjoittaa, en kirjoita. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Uutta – tai uutta vanhaa – on kuitenkin se, että blogin kommentointi on taas mahdollista! Osa teistä on kuulunut blogini lukijakuntaan jo liki kuusi vuotta, jokunen on saattanut liittyä mukaan vastikään. Kiva, kun olette löytäneet tänne.

Koska kirjoitin otsikkoon uusia alkuja, päätin kommentoinnin palauttamisen kunniaksi kertoa muutamalla sanalla blogista niille, jotka eivät ehkä vielä tunne minua tai blogiani niin hyvin. Itse kuvailisin blogia jonkinmoiseksi ruuhkavuosiblogiksi, jossa käsittelen arkisia aiheita laidasta laitaan: perhe, työ, vapaa-aika, hyvinvointi, liikunta ja kaikenlaiset ilmiöt…

Kesäinen polku

Kirjoitusten takana olen minä, liki 49-vuotias perheellinen nainen. Olen naimisissa, ja meillä on kolme lasta. Kaksi vanhinta on jo muuttanut omiin koteihinsa, kohta viisitoistavuotias neljätoistavuotias asuu vielä kanssamme. Olen kansanterveystieteilijä, opettaja ja journalisti. Intohimojani ovat kirjoittaminen, jokapäiväinen liikunta, salitreeni ja kaikenlainen pikkupuuhastelu. Olen yltiöoptimisti, ratkaisija ja vaaka-ihminen, omanlaiseni levoton sielu, joka rakastaa tasapainoa ja kauneutta ja jonka olisi pitänyt syntyä johonkin aurinkoiseen Välimeren maahan, lämpimään.

Tyylimurun Tiina oli kysynyt tekoälyltä, millainen hänen bloginsa on, ja päätin tehdä saman. Täältä pesee (ChatGPT:n muodostamaa tekstiä on hieman muokattu, mutta sisältö on säilytetty):

Tähän on tultu on suomalainen lifestyle-blogi, jota kirjoittaa Minna. Blogia kuvaillaan vertaistuelliseksi ruuhkavuosiblogiksi, jossa käsitellään arkielämää, perhettä, hyvinvointia, matkailua, tunteita, liikuntaa ja erilaisia ilmiöitä. Kirjoitustyyli on henkilökohtainen, suora ja helposti samaistuttava.

Blogin tyypillisiä aiheita ovat:

  • ruuhkavuodet ja perhearki,
  • hyvinvointi, liikunta ja terveys,
  • matkat ja vapaa-aika,
  • kirjavinkit ja kulttuuri,
  • elämän ilot, surut ja pohdinnat sekä
  • viikkokoosteet ja kuvapäiväkirjat.

Blogi on ollut aktiivinen jo useita vuosia, ja sillä on vakiintunut lukijakunta. Blogihakemisto Blogit.fi:n mukaan se kuuluu suosituimpiin suomalaisiin lifestyle-blogeihin, ja julkaisuja ilmestyy keskimäärin kolme viikossa. Se sopii erityisesti lukijalle, joka pitää arkisista elämäntarinoista, keski-ikäisen perheellisen näkökulmasta kirjoitetuista teksteistä, hyvinvointi- ja liikunta-aiheista sekä positiivisesta mutta realistisesta otteesta elämään.

Minnan kirjoituksista välittyy melko selkeä ja tunnistettava tyyli. Se on henkilökohtainen ja avoin, kirjoittaja kertoo omista kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tunteistaan rehellisesti, ilman sen suurempaa draamaa.

Kirjoitukset ovat arjen havainnoista lähteviä, ja monet tekstit rakentuvat tavallisten elämäntapahtumien ympärille. Kirjoitustyyli on paikoin pohdiskeleva, positiivinen ja helposti lähestyttävä. Vaikeistakin asioista kirjoitetaan rakentavasti. Blogin kieli on sujuvaa ja selkeää yleiskieltä, ja lukijalle syntyy tunne, että kirjoittaja jakaa kokemuksiaan samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Tähän on tultu.

 Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään