Valmiina syysihonhoitoon!

Kesän jälkeen iho tuntuu tavallista kuivemmalta, karheammalta ja jollakin tavalla herkemmältä. Huomaan, että auringon, lämmön, kesätuulten ja puhaltavan koneilmastoinnin jäljiltä iho kaipaa nyt ennen kaikkea kosteutta, hellävaraista hoitoa ja hieman lisähuomiota. Kesällä olen paikoin tinkinyt Bionin tuotteista ja käyttänyt esimerkiksi Bio-Oil-ihoöljyä kosteusvoiteen sijaan sekä aurinkosuojana Montenegrosta hankittua kasvorasvatuotetta. Ne ovat toiminet ihan hyvin, ja Bio-Oil on silottanut yllätyksekseni juonteita!

Kesä ja tuotekokeilut ovat kuitenkin kurittaneet kauniin väristä päivettynyttä ihoa. Viimeisenä kesälomapäivänä päätin ryhdistäytyä, avasin Googlen ja lähdin etsimään luottotuotteitani verkosta – ja löysin osan niistä kivalla alennuksella! Kuten olen aiemmin kirjoittanut, arjessa käytän Bionin tuotteita ja ihoni voi niillä hyvin.

Kosmetiikkaa pöydällä

Valmiina syysihonhoitoon!

Ihon puhdistus on kaiken a ja o. Kesällä taisin oikaista tässä, mutta heti loman päätyttyä tartuin Bionin puhdistusaineeseen ja otin sen iltakäyttöön. Aamuisin puhdistan ihon pelkästään vedellä ennen kasvohoitotuotteita. Olen huomannut ja kosmetologi on minulle kertonut, että syksyllä ihoa ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tehokkaammin, päinvastoin. Liian voimakas puhdistus voi kuivattaa kesästä kuivannutta ihoa ja heikentää sen luonnollista suojakerrosta. Lisäksi pitäisi välttää liian lämmintä vettä, missä minä ole kuuman veden ystävänä heikoilla…

Jos puhdistus oli kaiken a ja o, ihon kosteutus tulee aivan viimeistään prioriteetti kakkosena paikalle. Kun sää viilenee ja sisäilma kuivuu, iho tarvitsee enemmän kosteutta. Hyvä kosteusvoide auttaa vahvistamaan ihon suojakerrosta ja ehkäisee kiristävää tunnetta sekä pintakuivuutta. Kun iho tuntuu erityisen kuivalta, otan iltarutiiniin kasvovoiteen lisäksi muutaman tipan kasvoöljyä.

Kun seikkailin verkkokaupoissa ja löysin muun muassa Bionin tuotteet, tartuin myös ensimmäistä kertaa elämässäni seerumiin, GERnétic-sarjan Lift Express – silottava ja kiinteyttävä tehoampulleihin. Seitsemän päivän ”kuuri” maksoi 24 euroa. Tuoteseloste lupaa seuraavaa: ”Seerumilla on voimakas peptidipohjainen lihasrelaksanttivaikutus, joka rentouttaa ja estää lihassupistuksien muodostumista ja estää näin juonteiden muodostumisen sekä progressiivisen syvenemisen”. Olen tätä kirjoittaessani käyttänyt ampulleista kaksi, seuraavat viisi päivää näyttävät, miten iho tuotteeseen reagoi. Ainakin toistaiseksi näyttää lupaavalta.

Bionin tuotteita
Kosmetiikkaa pöydällä

Vaikka niin sanottu kunnon kesä alkaa olla taakse jäänyttä elämää, aurinkosuojaa ei edellenkään pidä unohtaa. Aurinkosuoja kuuluu myös syksyyn, sillä UV-säteilyä on edelleen. Päivittäinen aurinkosuoja on hyvä tapa pitää ihonhoitorutiini tasapainossa ympäri vuoden. Erityisesti ulkoillessa kasvojen ja muiden paljaiden ihoalueiden suojaaminen on tärkeää. Minulla on usein ollut Bionin kasvovoide, jossa on mukana aurinkosuoja, mutta nykyisessä voiteessa sitä ei ole. Sen sijaan käytän Biothermin Waterlover Hydrating Sunmilkiä. Lisäksi CC-voiteessani on SPF 30 -suoja.

Ja koska talvi on vääjäämättä edessä, hankin myös yhden luottotuotteeni: Clarinsin Radiance-Plus Golden Glow Booster for Facen. Olen hankkinut tätä säännöllisesti tuomaan hehkua kasvoille, ja päivetys saa mukavasti jatkoa tällä tuotteella. Talvisinkaan ei tarvitse näyttää harmaalta. Tai omaan oliivisävyiseen ihooni viitaten kelmeältä… Olen aikoinaan ollut mainoksen uhri ja hankkinut tätä Anna Saivosalmen suosituksesta. Bionin tuotteiden jälkeen ehkä paras kosmetiikkatuote, jonka tiedän. Luottoputeli. Yksi tai kaksi tippaa kosteusvoiteeseen iltapesujen jälkeen, ja siinä se! Tämä tuote oli yllätyksekseni hyvässä tarjouksessa, sain sen 21 eurolla, mikä tarkoittaa 15 euron alennusta normaalihinnasta.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, mitä kosmetiikkaa käytän arjessani. Kesällä tuoterepertuaari on selkeästi kevyempi kuin syksyllä, talvella ja keväällä. Olen hankkinut alesta (noiden perustuotteideni kylkeen) Moiran nestemäisen heleän poskipunan, joka on ollut erinomainen. Nyt se on loppu, eikä samaa ole enää saatavilla. Verkkokaupasta löysin minulle suositellun Elfin poskipunan kauniin oranssiin taittavassa sävyssä. Päätin hankkia sen Essencen poskipunien rinnalle. Ensimmäiset kokeilut ovat olleet ihan ookoo, ja punan väri on ihooni melkein täydellinen mutta levittämisen kanssa olen ollut ihmeissäni. Pitää vain malttaa sutia tarpeeksi tai käyttää sormia apuna. Hankin myös kuvissa näkyvän ripsaripaketin tarjouksesta. Erinomainen tuote! Ensin ajattelin, että väri on kuivaa, mutta sitten tajusin, että se vain levittyy sekä ohueen harjasosaan että ripsille ohuesti ja ripsiä erotellen. Tosi kiva uusi tuote.

Kylpyhuoneen hylly alkaa näyttää kunnolliselta, mutta kaksi tuotetta sieltä puuttuu: kasvo- ja silmänalusmaskit. Pitäisi löytää kohtuuhintaiset mutta toimivat maskit. Ne ovat hakusessa edelleen. En ole maski-ihmisiä, mutta nyt ihoni saattaisi kaivata extrakosteutta ja -hoitoa.

Itselleni syksyn ihonhoidossa tärkeintä ei ole mahdollisimman pitkä tuotelista ja täysi kylppärin hylly vaan ihon tarpeisiin sopiva ja säännöllinen ihonhoitorutiini. Kun iho suojattu, se on hyvässä kunnossa vastaanottamaan talven kuivat, kosteat ja kylmät kuukaudet.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään

Kirje vaarille – kun on aika kiittää

Isovanhemmat ovat olleet elämässäni 48 vuotta. Isoäitini, minulle kovin rakas mummo, menehtyi viime vuoden lopussa 95-vuotiaana. 94-vuotiasta vaaria hoidetaan tällä hetkellä hoivakodissa saattohoidossa. Vielä hetki sitten, hoivakotiin muuttaessaan, hän oli melko omatoiminen ja virkeä. Alzheimer on kurittanut häntä jo vuosia, mutta siitä huolimatta hän on elänyt ikäisekseen toimeliasta arkea. Yhtäkkiä vaari alkoi kellertää ja voida huonosti. Sitten siirryttiin palliatiiviseen hoitoon ja siitä hiljalleen saattohoitoon.

Lapsuusmuistot alkoivat rullata vimmatulla vauhdissa mielessäni. Muistelin, miten paljon vaari onkaan ollut mukana elämässäni ja elämässämme, auttanut, hoitanut, kuskannut, leikkinyt ja lukenut paitsi minulle myös lapsilleni. Kun minä olin pieni, mummo ja vaari pitivät minusta huolta äitini iltavuoroina, kun lapsena olin sairaana, vaari toi lakritsinappeja palkinnoksi lääkkeen ottamisesta. Kun mieheni oli pitkillä työmatkoilla, isovanhempani riensivät lastenhoitoapuun, tulivat seuraksi kotiimme ja veivät esikoista ulkoilemaan, kun minä olin sisällä jumissa vastasyntyneen kanssa.

Olen ollut etuoikeutettu. Ja se koskettaa – liki kouraisee – ihan hirmuisen syvältä. Monesti pohdin, olenko pystynyt antamaan mitään koskaan takaisin. Nyt hän ei enää muista minua, ei tunnista eikä ymmärrä, että me kävimme hoivakodin vuoteen laidalla. Hän on jo menossa, ja minä olen auttamatta myöhässä.

Ja siksi päätin kirjoittaa kirjeen vaarille.

Kirje vaarille – kun on aika kiittää

Vaari, yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani liittyy omakotitalonne pihaan Kaarinaan.  Vihreäksi maalatun talon pihassa oli koirankoppi, jossa asui oravan poikasia. Niiden emo oli hukkunut sadevesitynnyriin. Sinä muistit aina kertoa, että tynnyreihin pitäisi laittaa kepit, jotta eläimet pääsevät kipuamaan vedestä kuivalle maalle. Minä sain ruokkia oravia lääkeruiskulla. Kun poikaset kasvoivat, ne kiipesivät päälleni. Pelkäsin niitä. Terävät kynnet painautuivat ihooni, ja se teki kipeää. Sitten eräänä päivänä poikaset lähtivät maailmalle.

Me keräsimme kasvimaalta porkkanoita ja istuimme pihakeinussa. Minä laskin pukupussilla omakotitalon yläkerrasta alakertaan rappusia pitkin. Ja nauroin. Sain lihapullia, makaronilaatikkoa ja lettuja. Sain leikkiä alakaappien kattiloilla, purkeilla ja purnukoilla. Ja tulla pannuhuoneeseen kanssasi. Sain hymyjä ja rakkautta. Sain olla lapsi, jolla oli mielikuvitusystävä, Titti. Titti asui teidän aittarakennuksessanne, saunalla. Ja söi tuttia. Vaikka hän oli jo viisi.

Sinä näytit minulle tekeväisen miehen mallia – kaikki tehtiin itse. Mökkikin. Harvaluodon-mökillä sain kirmata nurmikolla ja heitellä muurahaiskekoon sokeria. Kun kasvoin isoksi, sain tuoda mukanani kaverin, jonka kanssa me uimme melkein vastarannalle. Uimme poijulle ja vastarannalle ja saunoimme perään. Sinä kalastit, perkasit ja annoit omistasi aina myös muille. Kadulla tavatessamme nostit aina lakkiasi. Olit herrasmies.

Kun menin naimisiin, sinä tanssitit minua ja sanoit naurahtaen, etten osaa lainkaan tanssia. Olit oikeassa. En osaa vieläkään. Sinä ja mummo osasitte ja piditte taitoa yllä pitkälle vanhuuteen saakka. Säännöllisesti mummo soitti, ettei vaari voisi kuskata lapsia, sillä te olisitte ruotsinlaivalla. Ihailen yhdessä tekemistänne. Ihailen sitä, miten olitte naimisissa 73 vuotta. Se on mieletöntä. Ja siihen minäkin haluan päästä. Rakkaushan on tahtomista.

Me saimme kolme lasta, joiden elämässä sinä ja te mummon kanssa olitte mukana aktiivisesti. Olen siitä kiitollinen enkä ole voinut koskaan ”antaa samalla mitalla takaisin”. Autoitte peräkanaa syntyneiden poikiemme kanssa, olitte aina paikalla, kun apua tarvitsin – pyytämättäkin. Sinä ulkoilutit esikoista. Kävitte katsomassa kaivinkoneita kodin läheisellä työmaalla, leikitte puistossa ja palasitte leipomon kautta kotiin. Keitimme kahvit ja söimme tuoretta pullaa. Myöhemmin kuljetit poikia jääkiekkotreeneihin punaisella Opelillasi. Keskimmäinen poikamme muistaa edelleen kerran, jolloin laitoit kanelia jonnekin (en tosiaan tiedä, minne sitä laitettiin) korjaamaan jonkin (en tiedä tätäkään) vuotokohdan. Joka kerta, kun asia tulee puheeksi, lasta hymyilyttää.

Sitten sinä sairastuit Alzheimeriin. Muistit pitkään minut ja meidät. Vasta viime vuosina muistisi ei tahtonut enää riittää nimeämään läheisiäsi. Olit silti aktiivinen, huumorintajuinen ja jollakin tavalla oma sisukas, kärkevä ja hiukan mustavalkoinen itsesi. Kaurisihminen.

Viikko sitten kuulimme, että sinä olet sairastunut. Oli vaikeaa katsoa sinua keltaisena, hiipuneena, äitini ottamassa kuvassa. Vielä vaikeampaa oli katsoa sinua sairaalasängyssä väsyneenä ja puhumattomana. Sydämeni pyörähti ympäri ja pala nousi kurkkuun – tiesin, ettei aikaa olisi enää paljon. Äitini sanoja lainatakseni, sinä saat nyt levähtää ja lähteä mummon luokse, olet elänyt pitkän ja hyvän elämän. Meille tulee sinua ikävä, mutta elämä täällä jatkuu.

En unohda sinua koskaan.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään