Olen monesti laatinut viikon parhaat -blogijutun kuvina ja kuvakollaaseina, mutta nyt päätinkin koota kesän parhaat hetket kuvina. Tällä viikolla perheessämme alkoi arki, ja minä katselin kaihoisasti kesälomakuvia kännykästä viimeisinä lomapäivinäni. Niitä siinä hetken ihmeteltyäni merkitsin suosikkini. Ne eivät niinkään ole erinomaisia kuvia, mutta niihin kiteytyy koko kesän ja kesäloman parhaat hetket.
Kesän parhaat hetket kuvina
Kotinurkissa
Kotimme remontti valmistui kesäkuussa, juuri kesälomani alun tietämissä. Vihdoin kotona alkoi näyttää valmiilta ja kivalta. Sijaisasunnosta muutto tehtiin loppuun vasta kesälomamatkamme jälkeen. Oli ihana palata omaan kotiin!Terassikalusteet odottivat vielä pehmusteitaan ja ruokapöytä tuolejaan. Koti kuntoon hiljalleen taisi olla mottomme, vaikka juuri ennen rippijuhlia hieman kiire tulikin…Onnistuin! Sain kuin sainkin kesäkukat viihtymään terassilla. Aluksi näytti hiukan huonolta, mutta lopussa kiitos seisoo. Vai miten se meni?Kesäloman kohokohdiksi nimeän ehdottomasti aurinkoiset päivät ja pitkät valoisat illat, joista sain nauttia terassilla äänikirjan tai kirjakirjan parissa. Ah.Ja vihdoin sain jääkarhukokoelmankin paikoilleen. Keräilen jääkarhuja.Elokuun ilta oli niin kaunis, ja halusin ikuistaa sen.
Juhlatunnelmissa
Tässä olemme vielä sijaiskodissa. Olemme lähdössä kummityttömme pikkusiskon ristiäisiin, ja minä nappasin kuvan itsestäni, lomalaisesta, eteisen peilin edessä. Ylläni on Nanson raikkaanvärinen pellavamekko, josta tykkään kovasti.Neljätoistavuotiaasta tuli kummityttömme pikkusiskon kummitäti. Kummius virallistettiin, kun tytär oli konfirmoitu. Voi pieniä. Liikuttavaa.Löysin haaveilemani Marimekon mekon alennusmyynnistä. Päätin oitis, että tämä olisi vaate tyttäremme rippijuhlin. Ja tässä kuva onnellisesta äidistä. Olipa kivat rippijuhlat!Tässä tytär kokeilee rippimekkoaan. Hän oli kaunis. Kuten aina.Konfirmaatio oli koskettava tilaisuus. Etenkin se, kun rippikoululaiset lauloivat Juha Tapion Sitkeän sydämen. Itkin.Ja itkin, kun sain kuvaajalta rippikuvat näytille. Jokainen niistä oli onnistunut. Tässä yksi suosikkini.Ja tässä kiitoskorttihaitari. Katsotaan, viekö posti kortit perille. Kutsuista kaikki eivät löytäneet oikeisiin osoitteisiin, vaikka kuorten päällä oli oikeat osoitteet. Elokuun alussa vietimme heinäkuun lopussa kaksi vuotta täyttäneet kummityttömme syntymäpäivää. Niin pieni ja ihana. Sydämen pakahduttaja.
Matkoilla…
Kesäkuussa matkasimme Montenegroon ja Kroatiaan. Reissu oli ikimuistoinen.Neljätoistavuotias linnoituksella. Kaipaan edelleen (ja aina) tuota etelän lämpöä…Heittämällä paras ruoka Montenegrossa: oman hotellialueen Noa-ravintolan sushit. Ai että!Tämän kuvan olen julkaissut ennenkin. Pidän siitä. Siinä me nyt sitten keinutaan, 30 vuotta kohta yhdessä olleet…Elokususa piipahdimme miehen kanssa kahdestaan Helsingissä. Tämä kuva on hotellihuoneemme ikkunasta. Jostain kummallisesta syystä pidän siitä kovasti.Meillä ei olle Helsingin-reissulla mitään sen ihmeempää agendaa, mutta kulutimme aikaa muun muassa kävelemällä ristiin rastiin ja ihailemalla kauniita rakennuksia. Toki myös kahvittelimme meren rannalla.Kun tytär oli isovanhempiensa kanssa Pariisissa, me suuntasimme kummitytön perheen kanssa Högsåraan Farmors cafeeseen. Kesän paras ruoka ja miljöö -palkinto menee tänänäkin kesänä tälle paikalle.
Kaikenlaisia puuhasteluja
Alkulomasta kävin keramiikkakurssilla veistelemässä pienen maljakon. Oli kivaa!Haahuilin keltaisessa mekossani niinä päivinä, kun säät eivät sallineet. Tässä mekossa tarkenee, ja farkkutakilla saa lisättyä lämmintä fiilistä.Teimme neljätoistavuotiaan kanssa pyöräretken jokirantaan ja Turun linnalle. Minä sain ”perintönnöksi” hänen Joponsa, joka on minusta ihan paras pyörä ajaa. Tytär toivoi rippilahjaksi uuden pyörän, jolla hän viiletti menemään…Sitten yhtäkkiä päätin juosta tosta vaan Cooperin testin – ja hyvin meni! Pääsin hyvään tulokseen. Viikkoihin on tyypilliseen tapaan mahtunut päivittäiset hyvän sykkeen kävelylenkit sekä kaikkiaan kolme ryhmäliikuntatreeniä plus yksi personal trainer -salitreeni. Treenien jälkeen olen täynnä intoa ja hyvää tuulta, energiaa ja vireyttä. Niistä en siis tingi lomallakaan.
Kevään kirjakimaran jälkeen olen lukenut ja kuunnellut kaikkiaan yhdeksän kirjaa. Aiempina lomakausina on voinut mennä tuplasti enemmänkin, mutta tänä vuonna lopputulos jäi maltillisemmaksi. Vaikka tuntuu, että olen lenkkeillyt, olla möllöttänyt terassilla, haahuillut ja matkustanut autossa (usein näissä ”tilanteissa” kuuntelen kirjaa) ihan riittävästi lomani aikana.
Kesäinen romaani, jossa ihmiset, sattumat ja uudet alut kohtaavat. Viihdyttävä ja nopeasti koukuttava tarina tarjoaa helppoa ja rentoa kesälukemista, jota lomalla usein kaipaa. Kepeä, sympaattinen ja eteenpäin vievä tarina, jonka parissa viihtyi enemmän kuin mainiosti. Kiinnostavat henkilöhahmot. Paikoin ennalta-arvattava. Neljä tähteä.
Hanna Velling: Kesälaineita
Kampaamo torin laidalla -sarjan avausosa vie helsinkiläiseen Cherry on Top -kampaamoon, jossa hiusten lisäksi selvitetään kaikenlaisia elämän solmuja. Lämminhenkinen tarina rakentuu kampaaja Kirsikan ympärille, kirjan teemoina ovat mm. ystävyys, rakkaus, perhe ja uudet mahdollisuudet. Kampaamoympäristö toi tarinaan oman persoonallisen tunnelmansa, ja henkilöhahmoista tuli nopeasti ikään kuin tuttuja. Osin ennalta-arvattava tarina, ei yllä kirjailijan parhaimpiin teoksiin. Kolme tähteä.
Leena Paasio: Lännessä loistaa majakka
Kotisatama-sarjan toisessa osassa seurataan Heikki Meriötä, jonka elämä on avioeron jälkeen muuttunut täysin. Samalla toimittaja Ella joutuu rakentamaan oman elämänsä uusiksi, ja Heikin ja Ellan polut kohtaavat Utön ja Isokarin upeissa saaristomaisemissa. Saaristo, meri ja majakat ovat kirjassa lähes yhtä tärkeässä roolissa kuin ihmisetkin. Yksi kesän vetävimmistä kirjoista. Selkeästi parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Tunnelmallinen ja hyvin eteenpäin soljuva, jo tutuiksi tulleet henkilöhahmot ja koukuttava juonentapainen. Parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Neljä tähteä.
Ilona Tuominen: Ajatusremontti
Hyvän mielen romaani, jossa elämä ei mene aivan suunnitelmien mukaan ja välillä suurin muutos (remontti) tapahtuukin omassa ajattelussa. Mukana on huumoria, ihmissuhteita ja ripaus romantiikkaa. Kevyt ja positiivinen kirja, joka sopi kivasti kesäloman lukemistoon. Hyvänmielen välipala, jonka alku oli valitettavan pitkäveteinen, tuli tunne, että olisin kuunnellut nuorten romaania. Ei ollenkaan Tuomisen parhaimmistoa. Loppua kohti teos parani, ja päädyin antamaan sille niukasti kolme tähteä.
Mari Immo: Yhden naisen huvila
Kesäinen romaani unelmista, uusista suunnista ja siitä, mitä kaikkea vanha huvila voikaan saada aikaan ihmiselämässä. Ensimmäisiltä sivuilta saakka kiinnostava, koukuttava ja tunnelmallinen tarina. Henkilöhahmoistakin on saatu kiinnostavat, eikä hahmoja ole liikaa. Tästä jäi ihanan kesäinen fiilis, olisin heti halunnut tarttua jatko-osaan, jota jään odottamaan! Neljä tähteä.
Vera Vala: Persikankukkien aikaan
Vera Valan romaani poikkeaa selvästi tämän listan muista kirjoista. Tarinassa yhdistyvät historia, kulttuuri ja vahva tunnelma, eikä kaikkea tarjoilla lukijalle valmiiksi. Emma vaikuttaa elävän täydellistä elämää: ura on nousukiidossa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Kun kaikki romahtaa kesken suoran lähetyksen, hän pakenee Italiaan äitinsä suvun kotiseudulle. Isoäiti Dalian vanha kivitalo ja persikkapuiden kukinta tarjoavat hengähdyspaikan, mutta samalla alkavat paljastua suvun vaietut salaisuudet, jotka ovat vaikuttaneet sukupolvien ajan.
Tämän kirjan luin kesälomamatkallamme kirjakirjana lentokoneessa. Ensin se ei sytyttänyt, sitten se sytytti ja loppua kohti parani. Tässäkin tarinassa henkilöhahmot muodostivat sen kiehtovimman osan. Niin, ja kirjan kansi on herkullinen! Kolme tähteä.
Outi Lepistö: Kaiken jälkeen elossa
Romaani käsittelee menetystä, selviytymistä ja toivon löytämistä vaikeiden kokemusten jälkeen. Vaikka aihe on raskas, mukana kulkee myös lämpö ja usko siihen, että elämä jatkuu. Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja. Ei varsinaisesti kevyttä kesälukemista, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kesän paras kirja ja ehkäpä kaikkien aikojen yksi parhaista teoksista. Tästä kirjoitin erillisen arvioin taannoin. Viisi tähteä.
Anne Halonen: Jotain omaa
Tämän kesän ehdottomasti vetävin hyvän mielen kirja! Lämminhenkinen ja nopeasti mukaansa tempaava romaani oman suunnan löytämisestä ja siitä, että elämässä voi vielä yllättää itsensäkin. Alkoi tehdä mieli siirtolapuutarhamökkiä. Helposti luettava ja kuunneltava teos. Sopivan lempeä tarina kiireettömiin kesäpäiviin. Ei ollenkaan liian ennalta-arvattava. Neljä tähteä.
Johanna Elomaa: Kenelle naakat laulavat
Tunnelmallinen (ja ainakin aluksi hieman outo) romaani. Monitasoisessa tarinassa riittää salaisuuksia, kohtaamisia ja pieniä yllätyksiä. Ihan mukava (tai ainakin ihan ok) päätös kesän lukulistalle. Tarina piti otteessaan ja eteni sopivan rauhallisesti, mutta aluksi minulla oli käynnistymisvaikeuksia enkä meinannut saada jutun juonesta kiinni. Kun sain punaisen langan näppeihini, tarina ja sen henkilöhahmot alkoivat kiinnostaa ja kokonaisuus avautui ihan eri tavalla. Kolme tähteä.
Vaikka kirjoja kertyi tänä kesänä vähemmän kuin aiempina vuosina, kokonaisuus oli onnistunut. Mukana oli paljon hyvän mielen viihdettä, muutama koskettavampi tarina ja ennen kaikkea kesäisiä miljöitä.
Tähän on tultu
Minna
Kuvitus: Kirjojen kansikuvakollaasin kansikuvat on ladattu käyttöön kunkin kustantamon verkkosivuilta.
