Mennyt kohtaa nykyisyyden – Erika Adamssonin taide puhuttelee Veturitallilla

Vierailin ystäväni kanssa Salon taidemuseo Veturitallilla Erika Adamssonin Paikan henki – Genius loci -näyttelyssä, joka tarjoaa visuaalisesti rikkaan läpileikkauksen taiteilijan työhistoriasta. Olin pitkään pohtinut näyttelyyn menoa, ja kun kolmetoistavuotias aloitti kahden viikon kesätyörupeamansa, minä päätin tehdä jotakin mukavaa. Niinpä lähdimme maakuntamatkalle Saloon ystäväni kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja kaikin puolin mukava, jopa hilpeä.

Erika Adamssonin näyttely Veturitallilla Salossa

Paikan henki – Genius loci on rikas ja visuaalisesti kerroksellinen kokonaisuus, jossa Adamsson tarkastelee ajan ja muistin kerrostumia arjen ja yhteiskunnan rajapinnoilla. Teokset ovat teknisesti jopa mestarillisia: kiiltävä metallipinta tuo teoksiin valon vaihtelun kautta liikettä ja moniulotteisuutta.

Erika Adamsson rakentaa teoksissaan nostalgisia, tarinallisia tunnelmia. Visuaaliset maailmat vaihtelevat menneisyyden hetkistä vakaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Näyttelyn teemat ulottuvatkin inhimillisyyden koko kirjoon: elämään, aikaan, sukupuolirooleihin, arkeen, muistoihin, yhteiskuntaan.

Erika Adamssonin maalaamia muotokuvia rivissä
Erika Adamsson on erityisen taitava maalaamaan muotokuvia. Näistä jokainen sykähdytti.
Erika Adamssonin maalaamien teosten yksityiskohtia.
Tässä olen kuvannut Erika Adamssonin maalausten varsin hienoja yksityiskohtia – myös niissä taiteilija on mielestäni onnistunut erinomaisesti.

Näyttely kuljettaa katsojaa eri aikakausien ja miljöiden halki. Porvariskotien interiöörit, tarjoilijattaret, ja hiljaiset koulukäytävät herättävät kysymyksiä sukupuolirooleista, vallasta ja arjen näkymättömästä työstä. Adamsson ei kaihda synkkiäkään aiheita: yhdessä näyttelytilassa koulusurmien varjo tuo teoksiin syvän, järkyttävän, karvat pystyyn nostavan, ulottuvuuden. Silti näyttelyssä on (pääasiassa oikeastaan) keveyttä, herkkyyttä ja tilaa monenlaisille tulkinnoille. Vaikka teoksissa on hiljaista melankoliaa, niistä voi löytää myös pysyvyyttä ja lohtua.

Salon Veturitalli toimii näyttelylle ihanteellisena tilana. Teosten suuret pinnat ja herkät yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa tilavassa ja valoisassa ympäristössä. Ripustus on harkittu, mikä tekee taide-elämyksestä kiehtovan ja mieleen jäävän. Teokset on rytmitetty niin, että katsoja voi kulkea kuin tarinassa, välillä pysähdellen, välillä uppoutuen ja takaisin alkuun palaten. Valitsimme ystäväni kanssa omat lempiteoksemme, ensin huone kerrallaan, sitten lopulta ”sen yhden parhaan”. Ja kuinka ollakaan, pitkän pohdintamme jälkeen me päädyimme samaan teokseen, vuonna 2019 valmistuneeseen Darjeeling-maalaukseen.

Erika Adamssonin maalaus Jokela II
Tämä teos sai karvamme pystyyn. Se on maalaus Jokelan koulusurmisen tapahtumista.
Erika Adamssonin Darjeeling-teos.
Erika Adamssonin Darjeeling-teos. Jostakin syystä tämä oli lopulta sekä minun että ystäväni Veturitallin näyttelyn suosikkiteos.
Erika Adamssonin aurajokirantamaalaus
Pidin erityisesti myös tästä May-nimisestä maalauksesta, jossa kuvataan Aurajoen rantaa. Melkein lempikohdastani.

Paikan henki – Genius loci on hienovarainen mutta vaikuttava kokonaisuus, joka onnistuu yhdistämään estetiikan ja ajankohtaisen sisällön mielestäni poikkeuksellisella tavalla. Adamssonin tapa käsitellä aikaa, muistoja ja sukupuolta on empaattinen, tarkkanäköinen ja visuaalisesti vangitseva.

Meillä oli varsin onnistunut retkipäivä. Suosittelen piipahtamaan näyttelyssä, se on avoinna 31.8.2025 saakka.

Tähän on tultu.

Minna

Kulttuuri Oma elämä Museot ja näyttelyt Ajattelin tänään

Täydellinen tyttöjen reissu Tuusulan Krapille – pieni irtiotto tekee ihmeitä

*) Kaupallinen yhteistyö Krapin hovi, Krapin paja ja Krapin Umen.

Tiesitkö, että Tuusulan Rantatien varrella, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja vajaa kahden tunnin ajomatkan päässä Turusta, sijaitsee Krapin tila – ainutlaatuinen yhdistelmä historiaa, kulttuuria ja elämyksellistä vieraanvaraisuutta? Minä en aiemmin tiennyt, ja mitä olenkaan menettänyt!

Krapin hotelli
Minna hotellin edessä

Yllättävä helmi Tuusulanjärven rannalla

Krapin tila tarjoaa vierailleen paljon enemmän kuin historialliset puitteet: tilan ravintola panostaa laadukkaaseen, kotimaiseen ruokaan, aamiaista, lounasta ja illallista on tarjolla idyllisessä ympäristössä, ja kesäisin Krapin kesäteatteri ja Krapin Paja kutsuvat kulttuurin ja livemusiikin ystäviä.

Saimme kokea kolmetoistavuotiaan kanssa kaiken tämän viime viikonloppuna, kun lähdimme ”tyttöjen reissuun” Turusta autolla kohti Tuusulaa ja saavuimme iltapäivällä Hotelli Krapiin. Huone oli siisti ja kodikas, ja kun avasimme ikkunan, kuulimme, kun Samuli Edelmann teki soundtsekkausta. ”Jos sä tahdot niin” soi, ja minua alkoi itkettää. Hetki oli paitsi täydellinen myös erityisen sopiva Krapin idylliin.

Itkulle ei kuitenkaan ollut sijaa, sillä seurueemme, ihanat Krapin Umenen Nina ja Salla sekä muutama muu vieras, odottivat meitä ravintola Mankelin päivälliskattauksen äärellä. Ruoka oli maittavaa, miljöö viehättävä ja seura iloista. Krapin kesäravintola Mankeli on tunnettu laadukkaasta ruoastaan – ja tämän saimme kokea kolmesti reissumme aikana.

Ravintola Mankeli Krapilla

Musiikkia mielelle ja lepoa hermostolle

Illallisen jälkeen siirryimme Krapin Pajan puistokonserttiin kuuntelemaan ikisuosikkiani Samuli Edelmannia. Olen pitänyt hänestä aina, aivan teinivuosista saakka. Kolmetoistavuotiaskin viihtyi, vaikka ensitöikseen joutuikin kysymään, kuka on Samuli Edelmann…

Tämä mies osaa laulaa, ja kun kaikki vanhat tutut (ja muutama uusikin) hitit alkoivat soida, tunnelma oli mieletön. En tiennyt tai olisi osannut arvata, että juuri nyt tarvitsin juuri tällaista puolitoistatuntista puistokonserttia.

Matkan suurin oppi itselleni olikin, että pienikin pysähdys sekä täysin uudet kujeet ja maisemat voivat tehdä suuren vaikutuksen mieleen ja kehoon. Olipa kyse äidistä ja tyttärestä tai vaikkapa yksin vietetystä ajasta, omaan hyvinvointiin panostaminen ei ole ylellisyys vaan oikeastaan kaiken perusta. Kun antaa itselleen luvan pysähtyä ja nauttia, huomaakin usein kaipaavansa juuri sitä. Krapi kokonaisuutena tarjoaa juuri tämänkaltaisen pysähdyspaikan. Pysähtyminen ei itselleni ja kolmetoistavuotiaalle tarkoita seisahtumista ja huilailua vaan lähinnä kaikkien aistien herättelyä miellyttävässä ja virkistävässä ympäristössä.

Konsertin jälkeen suuntasimmekin pienelle iltakävelylle, hengittelimme lämmintä kesäilmaa ja piipahdimme upean auringonlaskun aikaan kurkkaamassa läheisen rannan savusaunalla. Ihailimme maisemia ja otimme kesäisiä kuvia toinen toisistamme. Iltalenkiltä palasimme hotellille ja kävimme varatulla vuorollamme hotellin saunassa. Teimme kasvohoidot ja juttelimme mukavan iltapäivän ja illan kulusta. Olimme kolmetoistavuotiaan kanssa molemmat iloisia ja innoissamme, että lähdimme matkaan yhdessä!  

Krapin puistokonsertti
Kuvakooste Krapilta

Krapi on paikka, jonne tekee mieli palata

Yöunien jälkeen laittauduimme ja lähdimme aamiaiselle jo tutuksi tulleeseen ravintola Mankeliin. Olen itse hotelliaamiaisten suurin ystävä. Nyt tarjolla oli tuoreita marjoja ja hedelmiä, leikkeitä, juustoja, vihanneksia, munakokkelia, pekonia, nakkeja, uuniohrapuuroa, smoothieta, tuoremehuja, lämpimiä leipiä ja pikkuisia karjalanpiirakoita sekä tietenkin kahvia ja teetä. Jälkiruokapöytä notkui juustoista, hilloista, piirakoista ja kekseistä. Jokaiselle jotakin.

Aamiaisen jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen kuin Krapin Umenen Hermosto tutuksi -harjoitus alkoi Krapin Onnelassa. Lainasimme hotellilta pyörät ja fillaroimme Aleksis Kiven kuolintalolle ja Tuusulan järven rantapolkuja. Ilma oli kuin morsian. Palattuamme hotellille vaihdoimme vaatteet ja hyppäsimme uudelleen fillareiden kyytiin, suuntana Krapin Onnela.

Krapin Umenen Hermosto tutuksi -harjoittelu

Olin odottanut tätä sessiota ehkä eniten koko piipahdukselta. Salla Rinne oli loistava ohjaaja, ammattilainen isolla A:lla, ja kaksi tuntia hermostoasioiden äärellä meni kuin siivillä. Kaiken kukkuraksi me opimme kolmetoistavuotiaan kanssa paljon uutta. Innostuin asiasta siinä määrin, että a) kirjoitan siitä ihan oman jutun blogiin ja b) näin mielessäni ne lukuisat työhyvinvointipäivät, kehittämispäivät, pikkujoulut, kesäjuhlat, polttarit, synttärit ja hyvinvointimatkat, joihin juuri tämä kokonaisuus olisi täydellinen.

Olipa liikkeellä yksin, perheen kanssa tai työporukalla, uskon, että Krapista löytyy jokaiselle jotakin. Krapin tila ei ole vain matkakohde – se on elämys.

Tähän on tultu.

Minna

P.S. Jos et vielä tunne Krapia, kurkkaa ainakin nämä linkit:

Krapin Umenen kotisivut

Krapin Umenen tulevat tapahtumat

Krapin majoitus

Krapin kesäravintola Mankeli

Krapin Paja kotisivut

Puheenaiheet Oma elämä Matkat Tapahtumat ja juhlat