Kumman valitset? Keväisiä valintoja

Huhtikuu on kevätkuukausi: luonto puhkeaa hiljalleen kukkaan, valo lisääntyy, muuttolinnut ovat pesäpuuhissa ja kotosalla tulee tarve alkaa laittaa talvikamppeita vaatekaapin perukoille. Näin muutamissa blogeissa Kumman valitset? -haasteen, jossa piti valita kevätjutuista se itselle mieluisempi vaihtoehto. Päätin tarttua haasteeseen!

Kumman valitset? Keväisiä valintoja

Aamuvarhainen vai iltakävely kevätsäässä?

Olen aamuihminen, joten valitsen tietenkin aamuvarhaisen kävelyn. Aamut ovat aivan parasta aikaa: Linnut laulelevat, aurinko on nousemassa, valo on armollinen. Ilma on raikas, ja happi kulkee kivasti. Aamulenkit ovat parasta!

Leskenlehti ojanpientareella vai ensimmäinen sinivuokko metsässä?

Sinivuokko. Leskenlehti on minusta jollakin tavalla ruma ilmestys, sen sijaan sinivuokot etenkin nuppuisina ovat aivan valloittavia.

Keväinen sadekuuro vai kirkas auringonpaiste?

Koske kyse on keväthaasteesta, sanon sadekuuro. Keväällä luonto tarvitsee vettä, katupöly tarvitsee vettä, siitepöly tarvitsee vettä. Ja se, että kaikki alkaa vihertää, vaatii aivan ehdottomasti vettä. Mitä pikemmin vihertää, sitä parempi. Kirkas aurinko huhtikuussa on pahinta. Kaikki paljastuu, ja koko ajan tarvitsisi tehdä jotakin.

Höyryävä aamukahvi terassilla vai rauhallinen iltapäiväteekuppi sisällä?

Aamukahvi missä tahansa on vastaukseni. Etenkin aamukahvi terassilla kuulostaa hyvältä. Kun ilmat lämpenevät, tätäkin voi alkaa harrastaa.

Kahvit ja sämpylät

Kevätsiivous vai kesälomahaaveilu?

Nyt on paha kaksikko. Sanon kevätsiivous, sillä sen avulla pääsee siistimään kaapit ja ottamaan niin sanotusti kesän esille. Sitten voikin aloittaa kesälomahaaveilun.

Lintujen kevätkonsertti vai hiljainen metsäpolku?

Lintujen laulelu herättää toiveen kesäkaudesta, mutta hiljainen metsäpolkukin on oikein jees. Koska metsäpolku voi olla hiljainen ympäri vuoden, valitsen tässä lintujen kevätkonsertin, vaikka joskus se saattaa herättää aamuisin liian varhain…

Pastellinsävyinen kevätsisustus vai räiskyvän värikäs piristys?

Saako sanoa, ettei valitse kumpaakaan? Sanon sen. En sisusta kotia vuodenaikojen tai juhlapyhien mukaan. Melkein kaikki sama on ja pysyy. Kesät talvet.

Pyöräretki lähipuistoon vai kävelyretki luonnonhelmaan?

Kävelyretki luonnonhelmaan. Olen enemmänkin kävely- kuin pyöräilyihmisiä, ja jos saan valita, valitsen aina patikoinnin. Niin nytkin. Saan jollakin tavalla enemmän irti ulkoilusta kävellen. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun keskustelimme ystäväni kanssa kävelystä. Minulle se tuo voimaa ja mielenrauhaa monella tavalla. Ajatus lentää, luovuus kukkii.

Yrttien kasvatus keittiössä vai kukkien istutus terassille?

Yrtit terassilla tai kasvihuoneessa olisi parempi vaihtoehto kuin näistä kumpikaan. Mutta koska se ei ole vaihtoehto, valitsen kukkien istutuksen terassille. Olen perinteisesti saanut sen joko äitienpäivälahjaksi tai hääpäivälahjaksi, joten sillä on aivan erityinen merkitys minulle.

Pääsiäinen vai vappu?

Ei kumpikaan. En ole juhlapyhäihmisiä, vaikka muutama vapaapäivä hyvää tekeekin. Jos näistä pitää valita, sanon pääsiäinen. Se ei ole niin materiakeskeinen valinta kuin vappu, johon liittyy paljon sellaista, josta en oikeastaan välitä: juhliminen, krääsä, vapputori, kylmä ilma ja niin edelleen.

Pääsiäiseen liittyy kaiken kukkuraksi kiva muisto. Kun odotin esikoispoikaamme, minulla oli himo ”kunnon ruokaan”. En voinut pahoin, en himoinnut mitään epäterveellistä tai outoa, vaan nautin tavallisesta ruoasta. Lihasta ja perunasta. Joista muuten en kauheasti välitä. Pääsiäisenä anoppi laittoi maailman parasta lammasta ja kermaperunoita. Muistan, miten söin hyvällä ruokahalulla kaksi isoa lautasellista. Raskausviikkoja taisi olla 14.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Toivepostaus: Työarkeani helpottavat tekijät – tarjolla vinkkejä!

Saan melko usein, kuitenkin säännöllisesti, toiveita siitä, että kirjoittaisin työstäni, työarjen parhaista hetkistäni ja esimerkiksi vinkkejä työn sujuvuuteen. Koska nykytyö on usein vauhdikasta ja vaativaa, päätinkin nyt tarttua työn sujuvuus -aiheeseen ja koota blogiin vinkit työarjen helpottamiseksi.

Disclaimer heti alkuun: luvassa ei ole mitään ihmeellistä, järisyttävää eikä maata mullistavaa vaan ihan tavallisia arkisia juttuja, joilla voi helpottaa työarkea.  Ja joilla juuri minä helpotan työarkeani – pienillä teoilla on merkitystä.

Minna kirjastossa

Työarkeani helpottavat tekijät – tarjolla vinkkejä!

1. Allakoi, allakoi ja allakoi. Allakoi myös tyhjää tilaa, ajatustilaa ja tilaa palautua kokousten, tiimipalavereiden ja kaikenlaisten erilaisten työtehtävien välillä. Työpäivät sujuvat jouhevammin, kiire tuntuu hallittavammalta ja työn ilo pysyy mukana matkassa, kun ei ole jatkuvasti tunne siitä, että a) on väärässä paikassa väärään aikaan, b) on koko ajan kiire eikä ehdi edes hengittää tai c) sähköposteihin ei pysty vastaamaan riittävän nopeasti ja viestintäsääntöjen mukaan.

Oma pienin (kuitenkin melkein tärkein) allakkatekoni on se, että olen kalenteroinut joka ikiselle aamulle ja joka ikiselle iltapäivälle 30 minuuttia sähköposteille. Joskus, usein maanantaille, jos ei ole opetusta, jopa tunnin. Näin sähköposteja ei juuri koskaan ole jonossa tai minulle tulee tunne, etten ehdi vastailla niihin. Ehdin ihan hyvin, kun olen ottanut sille aikaa. Suosittelen!

2. Priorisoi aina, kun voit. Kuulostaa aivan liian isolta vinkiltä, mutta annankin juuri siksi muutaman esimerkin priorisoinnista. Ensinnäkin isojen kokonaisuuksien hallinta helpottuu kummasti, kun ne pilkkoo pienemmiksi, konkreettisiksi tehtäviksi. Sitten vain suorittamaan niitä järjestyksessä. Toiseksi tykkään pitää to-do-listoja, jotka tuovat selkeyttä päivään ja antavat myös onnistumisen kokemuksia, kun huomaa voivansa poistaa tehtäviä listalta.

On tässä vielä kolmaskin kohta: olen vanhemmiten ja työn tiimellyksessä oppinut – osin kantapään kautta –  että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä eikä kaikkea tarvitse tehdä kympin arvoisesti. Joskus vähempikin riittää. Sekin on priorisointia, panostaa tärkeisiin juttuihin.

Minna kirjastossa

minna

3.  Muista tauot ja palautuminen. Tämä ei ole klisee vaan todellinen työarjen ja elämän pelastaja! Riittävät ja kunnolliset tauot ovat olennainen osa tehokasta työpäivää. Korona-aika opetti minulle paljon (tai kaiken) tauoista. Pienikin ajatuskatkos, happihyppely tai kahvikupillinen ilman näyttöä virkistää mieltä ja auttaa jaksamaan työpäivän loppuun. Minuutin biotauko ei ole kunnon tauko.

Taukojen lisäksi kannattaa päättää, että työpäivä loppuu tiettyyn hetkeen. Se mahdollistaa sen, että pystyy palautumaan ja seuraavakin työpäivä menee mukavasti. Ja seuraavat työvuodet… Itse suosin ulkoilua, työmatkalenkkeilyä, lounaslenkkejä, vartin lukuhetkeä sohvalla etätyöpäivänä, ja myös keittiön siivous lounaan jälkeen toimii hyvin työrupeaman katkaisijana. Palautumista edistää vapaa-ajan mukavat ei-työhön-liittyvät puuhat.

4. Panosta työrauhaan ja pyri hallitsemaan keskeytyksiä. Keskittymistä vaativissa tehtävissä on ratkaisevaa, että saa työskennellä rauhassa. Silloin suljen tarpeettomat kilahtelut ja sähköposti-ilmoitukset – sähköposteillehan on omat hetkensä päivän alussa ja lopussa. Kun saan rauhassa tarkastaa tehtäviä, suunnitella opetusta, laatia hankesuunnitelmaa tai tehdä muuta paljon ajatustyötä vaativaa työtä, en poukkoile asiasta toiseen, vaan pystyn uppoutumaan kunnolla yhteen asiaan kerrallaan. Keskeytysten minimoiminen parantaa paitsi tehokkuutta myös työn mielekkyyttä. Opetuspäivät ovat ainutlaatuisia ja tekevät mielelle hyvää monesta syystä, yksi niistä on se, ettei niissä ehdi pohtia juurikaan muuta kuin opetuksen läpivientiä.

5. Soittele. Olen siitä vanhanaikainen (?) ihminen, että soittelen mieluusti. Koen, että soittamalla pystyy ratkaisemaan asioita paljon jouhevammin kuin esimerkiksi sähköpostilla tai Teams-viestillä. Joskus muutamia vuosia sitten vähän vieroksuin tätä tapaa tai koin sen vähintäänkin oudoksi, mutta nykyään soittelen mielelläni niin kollegoille, ystäville kuin puolisollekin.  Etenkin kollegoille, jos minulle tulee jokin tärkeä työasia mieleen. Kollegakontaktit tuovat arkeen mukavaa ajatustenvaihtoa ja hyvin usein mielettömän hyvät naurut!

Tähän on tultu.

Minna

Kuvat: Jenna Westerlund

Puheenaiheet Oma elämä Työ Ajattelin tänään