Pääsiäistä edeltävä viikko on ollut työntäyteinen. Koska pääsiäinen tarkoittaa vapaapäiviä, tulee niitä edeltävinä työpäivinä sellainen tunne, että kaikki pitäisi saada valmiiksi, vaikka oikeasti kiirettä ei olisikaan. Ja kun oikein pohdinut kulunutta viikkoa, pääasiassa se on ollut hyvinkin arkinen: työtä, kotitöitä, lapsen harrastuksia, omia treenejä ja lenkkejä, sarjojen katselua, pääsiäisen odottamista ja arjen odottamista. Vapaapäivät ovat ihan kivoja, mutta nautin usein eniten tavallisesta arjesta.
Kokosin pääsiäistä edeltävän viikon parhaat kuvina. Ja tarkistin tätä postausta varten, että oliko kulunut viikko pääsiäisiviikko tai pitääkö puhua/kirjoittaa pääsiäisviikkoa edeltävästä viikosta…
Alkuviikko oli lämmin, aurinko paistoi monen päivänä, ja minulla oli monena päivänä aivan liikaa vaatetta työmatkalenkeilläni. Lämpimimpänä päivänä nappasin kuvan täysin auenneista sinivuokoista metsäpolulta. Pohdin mielessäni, että kohta maasta puskevat valkovuokot, vaikka elämme vasta pääsiäistä…Maanantaina osallistuin jo totuttuun tapaan Elixia Jokivarren Cross Training -tunnille, jota ohjaa aivan mielettömän hyvä Johanna. En varmasti kävisi tunnilla, jos veturi ei olisi niin innostava. Treeni sujui hyvin: sain lisättyä käsipainoliikkeeisiin molempiin kilot (seitsemän kilon puntit ovat odottamassa devil´s press- liikettä (ennen tein siis kuudella kilolla), ja kymmenen kilon puntit nappasin mukaan kyykkyhyppyihin. Ennen tein ne yhdeksällä kilolla (liike tehdään yksi puntti per käsi). Tangossa on 10 kilon painot, tanko painaa kuusi kiloa. Tällä teen takakyykkyä (saan nämä painot itse nostettua niskan taakse), maastavetoon laitan päivin viisi kiloa lisää. Tankoliikkeinä tehdään lisäksi thruster ja rinnalleveto sekä kulmasoutua. Näihin lataan painoksi 7,5 kiloa/tangon pää. Olen iloinen siitä, että a) käyn personal trainerilla jossa harjoitetaan voimaa ja b) olen oystynyt tässä maanantain treenissä nostamaan painoja asteittain.Söimme sekä viime sunnuntaina että tämän viikon maanantaina chili con carnea. Lopusta noin yhdestä pienestä annoksesta kastiketta loihdin muina emäntinä lämpimät leivät maanantai-illaksi. Niistä jäi vielä muutama seuraavan päivän lounaalle salaatin kanssa syötäväksi. On hetkiä, jolloin jaksan leikkiä hyvää emäntää, sitten on hetkiä, jolloin en jaksa…No sitten ne valkovuokot ilmestyivät! Loppuviikon lenkillä havaitsin maassa jotakin valkoista, ja kas, siinä ne olivat: valkovuokot. Pidän enemmän sinivuokoista (ja niistäkin eniten nuppuisina), mutta kyllä näistä tuli sellainen tunne, että se oikea kevät on ihan nurkan takana. Se, jolloin luonto puhkeaa kukkaan, on vehreää ja kaunista ja valoon alkaa tottua.Olenkin tällä viikolla innostunut kuvaamaan kukkia. Torstaina tein lounaslenkin keskustaan ja ihailin samalla hetken teatterisillan näkymää ja narsisseja.Tämä ei ole mainos. Tämä on kuva kolmesta erisävyisestä Essencen poskipunasta, joita voin lämpimästi suositella ihan kaikille. Otin kuvan ystävälleni, jolle selitin ääniviestissä kyseisestä tuotteesta. Poskipunaputeli maksaa alle neljä euroa ja toimii kuin unelma! Tämä on nestemäistä, joten tuotetta puristetaan ensin tippa kämmenselälle, siitä siveltimen kanssa levitetään iholle. Ensin ”sotkotan” ja tasaan värin siveltimeen ”hieromalla” ja tupsuttamalla sitä kämmenselällä siveltimen harjaksiin. Olen oppinut tämän Meikkimuijalta, heh. Halpaa ja hyvää. Suosikkisävyni on tässä kuvassa keskellä.Jälleen olemme sinivuokkojen äärellä. Olin perjantaina aamulenkillä kodin läheisellä pururadalla ja näin ihanan ryppään nuppuisia sinivuokkoja. Kuvasta tuli suttuinen, mutta se sopi hyvin perjantaiaamun ilmaan…Perjantai-iltapäivällä olimme kylässä ja syömässä ystävien luona, samalla tapasimme valloittavan kummityttömme. Kiva päivä!Lauantai oli (onneksi) ihan tavallinen lauantai. Lapsen treenit, omat treenit, oma lenkki ja viikonloppukimppu. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsisi? Lauantai-iltapäivällä ja -illalla, kun kolmetoistavuotiaalla oli yökylävieras ja puoliso uppotui omiin juttuihinsa, kirjoittelin Turun Sanomien artikkeleita ja valmistelin tulevia kirjoitustöitä – oli kunnon flow!Ja kukkakimara jatkuu! On taas se aika vuodesta, kun Aurajokirannan kirsikkapuut alkavat kukkia. Monien somessa on näkynyt ihanan aurinkoisia kirsikankukkakuvia, minä napsin omat ensimmäiseni sunnuntain lenkillä. Olimme liki kaatosateessa ystäväni kanssa reippailemassa ja päätimme samalla käydä kuvaamassa kirsikkapuita. Ne ovat kyllä aina ihania! Satoi tai paistoi.
Nadinen blogissa oli mielenkiintoinen unelmieni matkakohteet -postaus. Nadine vastasi kolmeen kysymykseen:
Mihin matkustaisit, jos saisit valita vain yhden kohteen?
Mitä haluaisit ehdottomasti kokea elämäsi aikana?
Mikä olisi sinun ultimate experiencesi?
Jäin pohtimaan omia unelmieni matkakohteita ja vastauksia kysymyksiin ja päätin koota ne blogiin.
Toscanan maisemissa saattaisin viihtyä oikein mainiosti.
Unelmieni matkakohteet
Jos saisin valita vain yhden matkakohteen, se olisi ehdottomasti jokin Välimeren maa. En ole koskaan haaveillut kaukomatkoista, en matkasta Kiinaan, Uuteen-Seelantiin, Australiaan, Intiaan tai Japaniin. Nautin lyhyistä lennoista, sujuvista matkapäivistä ja takuuvarmasta lämmöstä. Nautin Välimeren ilmastosta, pidän ihmisten ystävällisyydestä, tietynlaisesta elämän seesteydestä ja yleisestä pöhinästä.
Monissa unelmien kohteissa olen jo ollut, mutta monia Välimeren kohteita on vielä käymättä. Koska Kreikka ja Kroatia, myös Italia, ovat olleet lomamatkojemme kärjessä jo vuosia, vastaan nyt yhden unelmakohteen: Portugalin Lissabon. Lissabonin pastellinväriset rakennukset, koristeelliset laatat ja jyrkät, kapeat kadut luovat ihanan tunnelman. Kaupunki on rakennettu seitsemälle kukkulalle, joten maisemat ovat huikeat. Lissabon tarjoilee ranta- ja kaupunkiloman samalla kertaa, ja lämpöä ja valoa riittää pitkälle syksyyn asti. Seuraan somessa graafikko Saara Helkalaa, joka asuu Lissabonissa. Ja haaveilen joskus itsekin asuvani.
Lissabon on yksi unelmieni matkakohde.
Mitä haluaisin ehdottomasti kokea elämäni aikana? No Lissabonin, mutta jos keksinkin tähän toisenlaisen kohteen ja suuntaan ajatukseni siihen. Sain viime elokuussa kokea Adelen konsertin Münchenissä, mikä on ollut yksi isoimmista unelmistani. Myös yksi isoimmista matkakokemuksistani, joista olen haaveillut. Vaikka Saksa ei kohteena niin erityinen olekaan, on se silti ihan koettava. Etenkin, jos Adele esiintyy siellä.
Toinen juttu, jonka voisin haluta kokea, olisi Vespa-retki Toscanassa. Haavekuvissani ajelen Vespalla pitkin viinipeltojen ja oliivilehtojen halkomia mutkateitä, pysähdyn maistelemaan paikallisia herkkuja ja nautin toscanalaisesta maisemasta. Toinen vastaava voisi olla piknik Provencessa. Laventelipellot ovat huumaavan kauniita ja tuoksuvia – tässäpä olisi täydellinen paikka kesäpäivästä Ranskassa.
Provencen laventelipellot pitäisi päästä kokemaan…
Yksi suurimmista haaveistani (tämä voisi olla nyt eräänlainen ultimate experience) olisi pakata laukut ja lähteä lennolla ensin Lissaboniin, viettää siellä viikko, sitten lähteä autolla road tripille rannikkoa pitkin ensin Portoon ja Algarveen ja sieltä Espanjan Cádiziin, Valenciaan ja Barcelonaan. Barcelonasta suuntaisimme – perhe on siis mukana – kohti Monacoa ja Nizzaa Ranskassa, Ranskasta Italiaan kulkien viiden pikkukylän upea rantareitti Italian Ligurian rannikolla. Luvassa olisi patikointia, herkuttelua ja hienoja maisemia.
Tämän jälkeen päätyisimme Toscanaan, esimerkiksi muutamien päivien pysähdykselle merenrantakaupunkeihin, kuten Livornoon tai Viareggioon. Täältä matka jatkuisi Sloveniaan, Adrianmeren rannalle Piraniin ja Piranista Kroatian Rovinjin kautta Splitiin ja /tai Dubrovnikiin. Kroatiasta matka taittuisi Montenegroon esimerkiksi Kotorinlahdelle ja täältä Adrianmeren kautta Albaniaan ja Kreikan rannikolle.
Lopulta palaisimme Saksan kautta Tanskan Kööpenhaminaan ja sieltä takaisin Suomeen. Matka alkaisi kesäkuussa ja päättyisi elokuussa. Koko kolme kuukautta vietettäisiin muissa maisemissa.
