Parhaat kesämuistot 2023
Kesäloma on loppu. Takana on kahdeksan viikon loma, jonka loppuun lisättiin säästössä ollut viikon hiihtolomaviikko. Olo on levännyt, palautunut ja tarmokas – pidän uusista aluista, hieman latautuneesta fiiliksestä ja siitä, että täksikin syksyksi on kaikenlaista työmukavaa tiedossa.
Minulta toivottiin synttäripostauskyselyn kommenteissa, että kertoisin parhaista kesämuistoistani ja -hetkistäni.
Kesä(loma) 2023 oli tietyllä tavalla erityinen, sillä aloitin loman vain kahden viikon työjakson jälkeen. Olin tätä ennen ollut kolmen kuukauden opintovapaalla. Pääosan tästä ajasta olin Helsingin Sanomissa journalistiharjoittelussa. Työ ei siis ehtinyt kuormittaa, eikä stressitasot ehtineet nousta oikeastaan lainkaan tuona kahtena viikkona, kun päätyössäni toimin. Loman – ja samalla kesän – alku oli siis pehmeä, ja palautuminen pääsi käyntiin heti.
Kesäkuun alussa istutimme perheomenapuun äitini 70-vuotislahjaksi yllätykseksi hänelle. Olimme mökkipaikassa koko perheen voimin, enkä muista, milloin olisin ollut niin onnellinen. Tämä oli yksi ihanimmista hetkistä tänä kesänä. Parasta oli, kun puuhun ilmeistyi yhtäkkiä ihan oikea omena.
Kesäkuun puolessavälissä teimme matkan Palmaan. Matkalla mukana oli ydinperheeni lisäksi esikoinen tyttöystävineen sekä yksitoistavuotiaan ystävä. Olimme reissussa uudenlaisella kokoonpanolla, ja iloitsin siitä, että kaikki sujui hyvin. Tämä aurinkoinen viikon visiitti Mallorcalla pääsee heittämällä parhaisiin kesämuistoihin. Jos jotakin oikein kivaa ja ihanaa pitäisi eritellä tästä, mainitsisin kaksi: aina lämmin ilma ja leppoisa lomatunnelma. Heti kolmanneksi kirjaan yhteisen retken Valdemossaan.
Kun palasimme kotimaahan, mieheni aloitti työt ja minä ja yksitoistavuotias jatkoimme lomailua. Aluksi jatkuva yhdessä olo tuntui luissa ja ytimissä, mutta muutamassa viikossa tähänkin symbioosiin alkoi tottua. Niin hyvin, että aika ajoin koulujen ja työn alettua minun tulee ikävä tyttöä. Yksi parhaista lomahetkistä liittyykin yksitoistavuotiaan kanssa vietettyyn aikaan. Hän on toiminnan ihminen, joka menee eikä meinaa. Hän nauttii aktiivisesta arjesta ja siitä, että ympärillä on jonkin sortin kohinaa ja kolinaa koko ajan. Hän puhuu ja nauraa. Hyräilee ja hymisee.
Ehdimme kierrellä fillareilla Turkua, uida maauimalassa aurinkoisina päivinä, kahvitella keskustassa, suunnitella pihakirppistä ja pelata lukemattomia kertoja Monopolya. Näiden vastapainoksi kumpikin meistä on saanut olla hetkiä hissukseen, antautua omaan aikaansa, oman mielipuuhansa pariin. Minä olen jutellut puhelimessa ystävien kanssa, hoidellut kasvihuonetta ja terassikukkia sekä lukenut ja kuunnellut kirjoja.
Kirjat kaikkinensa ovatkin yksi kesään ja kesäloman lempipuuhia – kirjojen parissa tunnen olevani onnellinen. Täynnä tarinaa, syvällä draamankaaressa. Hetket kirjojen äärellä ovat olleet kesän parhaita. Kun kohdalle osuu ”se täydellinen teos”, viiden tähden helmi, hymyilyttää. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla.
Vaikka en ole mökki-ihminen, saarimökkeily on tänä melko sateisena ja koleahkona kesänä saanut minut hinkumaan viikonloppuisin saareen. Siellä paistaa melkein aina. Enkä liioittele yhtään. Meillä on ollut kolmen hengen perheenä mukavaa mökillä. Ikimuistoisimpiin mökkihetkiin lukeutuvat ehdottomasti päivät, jolloin olemme saaneet aikuiset poikamme piipahduksille ja olemme yksitoistavuotiaan kanssa leiponeet mustikkapiirakkaa tai kesän ihanimman Britakakun tarjolle.
Myös yhdessä tehdyt puutyöt ja se, kun yksitoistavuotias veisteli kaarnaveneitä sillä aikaa, kun me miehen kanssa ladoimme puita varaston seinustalle, olivat hetkiä, joita en heti unohda.
Parhaisiin muistoihin lukeutuvat lisäksi ystävän kanssa tekemäni retki Kuusiston Taidekartanolle. En muista, milloin olisin nauranut niin paljon kuin tuona heinäkuisena iltapäivänä. Toisen ystävän kanssa olemme tänä kesänä pohtineet elämää syvällisesti, itkeneet, nauraneet ja tyynnytelleet. Pohtineet ja ratkaisseet. Nämä ihmisen täysin paljaaksi riisuneet keskusteluhetket ovat olleet sellaisia, joita ei monen kanssa voi kokea. Olen niistä kiitollinen.
Ystäviin liittyy tämän kesän kahdenkesken-reissummekin: veneilimme Ahvenanmaalle ystäväpariskunnan kanssa, yövyimme kaksi yötä Maarianhaminassa ja seikkailimme fillareilla ympäriinsä. Yhden päivän saldoksi kertyi 42 kilometriä. Sähköpyöräily lukeutuukin ehdottomasti kesän parhaisiin muistoihini.
Ystävät ovat siis tehneet tästäkin kesästä varsin elettävän.
Juttelimme puolisoni kanssa taannoin kesän parhaista hetkistä ja muistoista. Omani on heittämällä (tässä kohtaa minua alkaa joka kerta itkettää, en yhtään tiedä miksi tässä on jotain niin liikuttavaa) pienen pieni ja täysin pyyteetön hetki saarimökin terassilla. Aurinko paistaa, ja seison farkkushortseissa ja topissani terassilla ja katselen merta. Mietin, miten ihanaa on, kun on lämmin ja miten ihanaa on, kun ei ole kiire minnekään.
Yhtäkkiä, pyytämättä, mieheni tulee ja halaa minua. Pitää pitkään otteessaan. Kesätuuli puhaltelee, ja yksitoistavuotias tekee taustalla kärrynpyöriä.
Tämä hetki on heittämällä koko kesän ykkönen. Se elää varmasti mielessäni ja muistoissani vielä pitkään.
Kiitos, kesä 2023.
Tähän on tultu.
Minna