Satu Rämön Rósa & Björk on taidokas ja yllättävä viiden tähden dekkari

Satu Rämön Islantiin sijoittuvan dekkarisarjan ensimmäinen osa, Hildur, oli Aamulehden mukaan kirkkaasti kiinnostavinta, mitä suomalaisella dekkaririntamalla viime vuonna tapahtui. Helsingin Sanomat kutsui Hilduria ”Tapaukseksi”. Nyökkäilen. Pidin Hildurista kovasti ja kirjoitin siitä arvioinkin.

Tiesin, että tarttuisin toiseen osaan välittömästi, kun se julkaistaisiin. Ja niin kävi.

Rämön dekkarisarjan toinen osa, Rósa & Björk, on viimeistelty, hieno ja lukijan hetkessä koukuttava teos. Jos Hildur oli minusta taidokas, tämä jatko-osa ansaitsee viiden tähden peräänsä vielä jonkinlaisen plussantapaisen. Siihen plussantapaiseen sisältyvät hiottu tarina, yllättävä draamankaari ja taitava kerronta. Takaumat ja nykyhetki vuorottelevat taidokkaasti, ehkä jopa hienommin kuin Hildurissa.

Keskeisessä roolissa Rósa & Björk -teoksessa on Hildurin pikkusiskojen traaginen katoamistarina. Mysteeri alkaa nyt ratketa, ja samalla teos syventyy Hildurin auto-onnettomuudessa menehtyneen Rakel-äidin tarinaan. Rikosetsivä Hildur selvittää lisäksi hiihtoladulla tapahtunutta korruptoituneen paikallispoliitikon murhaa. Sivuroolissa on Hildurin ja kollega Jakobin työskentelyä vaikeuttava koronapandemia.

Kuten edeltäjänsä Hildur, myös Rósa & Björk on rakennettu tutun dekkarikaavan mukaan: pääosassa ovat poliisit, henkilökohtainen elämä sekoittuu ammatilliseen tarinaan ja juoni on äärimäisen tarkoin punottu. Ihan perinteinen dekkari teos ei kuitenkaan ole. Ainakin itse löysin tästäkin Rämön teoksesta niin arkipsykologiaa ja perinteistä tarinallisuutta kuin taitavaa yhteiskunnan, ympäristön ja ihmissuhteiden kuvausta.

Erityismaininta on annettava henkilöhahmoista, joita tässä teoksessa syvennettiin. Rämö on onnistunut rakentamaan teoksen henkilöhahmot uskottaviksi ja samaistuttaviksi. Sellaisiksi, jotka lukija haluaisi tuntea ja jotka hän pystyy helposti kuvittelemaan mielessään kirjaa lukiessaan tai kuunnellessaan. Henkilöhahmoja on sopivasti, ja lukijan on helppo pysyä mukana tarinassa.

Toinen erityismaininta on annettava Rósa & Björkin yllätyksellisyydestä. Melko ”peruskauraa” tarjoillut dekkari pysäyttää lukijan. Kirjassa tapahtuu sellainen käänne, että melkein itkettää. Se, mikä on näyttäytynyt itsestään selvältä, muuttuu. Mustavalkoinen saa sävyjä, ja epäinhimillinen muuttuu inhimilliseksi.

Kuuntelin kirjan viimeiset 20 minuuttia lenkillä. Vihoviimeiset minuutit pidättelin hengitystäni ja lopulta annoin kyynelten tulla. Voiko dekkarikin koskettaa näin kovasti?

Satu Rämö on kertonut haastatteluissaan, että Hildurin tarinan kolmas osa on jo tekeillä ja dekkarisarjan oikeudet on myyty myös televisiosarjaan. Lukijana jään odottamaan molempia.

Tähän on tultu.

Minna

Kuva: WSOY