Tag: elämä

Monissa blogeissa ja somessa on liikkunut hassunhauska kirjoitushaaste. Siinä kirjoitetaan totuuksia itsestä aivan tiettyihin kysymyksiin vastaamalla. Ikään kuin aikuisten ystäväkirjaan. Tartuin tähän, joten täältä pesee! Speed date -kysymykset Siviilisääty: Naimisissa Syntymävuosi: 1977 Koulutus ja ammatti: Filosofian tohtori (kansanterveystiede), lehtori ja projektipäällikkö Horoskooppi: Vaaka Kiinalainen horoskooppi: Käärme Perheeseeni kuuluvat: Aviomies, kaksi aikuista poikaa ja kymmenvuotias tytär […]

Venäjän ja Ukrainan sotatila on paitsi pelottava myös äärimmäisen surullinen. Huomaan, että ahdistus pyrkii hiipimään mieleen ja saa sen nopeasti mustaksi – entä jos tämän onkin lopun alkua? Kuten aiemmin olen kirjoittanut, tarvitsen tietoa, jotta voin saada realistisen kokonaiskäsityksen asiasta, mutta toisaalta minun on rajattava uutistulvaa. Ehkä juuri siksi olen saanut yöni nukuttua ja jatkettua […]

Hurraa ja hip hei! Ei niinkään maaliskuulle ja pölyt paljastavalle kevätauringolle, vaan sille, että sairausloma ja talviloma ovat ohi ja aloitin työt. Erityisen iloinen ja onnellinen olin (ja olen!) siitä, että pääsin aikuisten ihmisten ja älykkäiden työtehtävien pariin. Toki olen iloinen lisääntyneestä valosta, pidentyneistä päivistä ja siitä, että ensi kuun jälkeen on jo toukokuu – […]

Seuraa toivepostaus. Ennen tätä toivetta olin jo hahmotellut otsikkotasolla kirjoitusta, jossa kerron, mitä blogeja seuraan. Vaikka nykysuunta taitaa olla sosiaaliseen mediaan keskittyvä, tykkään lukea blogeja. Oikeastaan tykkään enemmän lukea blogeja kuin esimerkiksi katsella TikTok-videoita tai Instagramin Reelsejä. Taidan olla vanhanaikainen, mutta minusta Instagram on kuvakerrontaan, blogeista saan luettua pidempiä stooreja. Seuraamissani blogeissa on muutamia yhteneväisyyksiä, […]

Näin ajattelin kirjoittaa omasta ja mieheni toipilasajasta. Siitä, miten päivät toistavat itseään ja miten pienet näppärät pyynnöt ja kaikenlaiset ikään-kuin-hoitotoimenpiteet alkavat ärsyttää. Nämä päivät ovat olleet pitkiä. Kelloa on katsottu. Olen lähtenyt ajelemaan, kävelemään, kauppaan, apteekkiin ja alakertaan päästäkseni hengähtämään. Kerran menin saunomaan, vaikka en saunojaihminen olekaan – siellä sain olla hetken yksin. Nämä päivät […]

Seuraa toivepostaus. Seuraajat toivoivat, että kirjoittaisin my day -tyyppisen blogijutun jostakin mukavasta tai ihan tavallisesta arkipäivästä. Koska olen aiemmin kirjoittanut arkipäivän kulustani, halusin nyt kohdistaa kirjoitukseni lomaan, joka alkoi maanantaina. Olen siis sairauslomani lusinut ja nyt sain viettää opettajan vapaajaksoa eli tutummin lomaa. Hiihtolomaa. Tein sen yhdessä kymmenvuotiaan kanssa. Tai onhan meillä täällä kolme – […]

Vaikken mikään runotyttö ole koskaan ollutkaan, olen ollut aina kova tyttö haaveilemaan. Kun ymmärsin, että julkisanotuista unelmista tulee herkästi tavoitteita, rohkenin sanoittaa unelmiani ääneen. Kun huomasin, että näistä tavoitteiksi kirjatuista ja ääneen lausutuista haaveista alkaa tulla taivaantosia, aloin unelmoimaan entistä enemmän. Kirjasin muutaman tämän hetken unelman ylös, ja tältä se listaus nyt sitten näyttää. Kesäasunto […]

Kun kirja koskettaa, se koskettaa. Se jää mieleen, ja lukemisen jälkeen on vaikea palautua maanpinnalle. Vielä vaikeampaa on tarttua uuteen kirjaan – voisiko se koskaan yltää viiden tähden teoksen tasolle ja tarjota vastaavan luku- tai kuuntelukokemuksen? Olen aiemmin kirjoittanut hyvistä kirjoista, koskettavista kirjoista ja melkein järjen vieneistä kirjoista. Niistä yksi on Hanna Brotheruksen Ainoa kotini. […]

Viimeinen sairauslomaviikko on takana. Ensi viikolla pidän opettajan vapaajakson eli loman. Ihan mukavaa, sillä sairausloman ja virallisen loman välillä on kuitenkin vissi ero. Tällä viikolla on ollut selkeästi tasaisempaa kuin viime viikolla: vaikka miehen leikkaus siirtyi lääkärin koronaan sairastumisen vuoksi ja suunnitelmat menivät uusiksi, ei mieliala painunut juurikaan miinukselle. Viikon parhaisiin lukeutuivat ystävänpäivä, jokapäiväiset lenkit […]

Kuolema. Seitsemän tummaa kirjainta. Seitsemän pelottavaa ja loputonta merkkiä. Kuoleman ajatteleminen voi tuntua ahdistavalta, mutta todellisuudessa se voi kuitenkin lisätä onnellisuuttamme. Eric Weinerin mukaan kuolema tulee yllättävän usein puheeksi onnellisuustutkimuksissa: emme oikeastaan voi olla aidosti onnellisia, ennen kuin hyväksymme kuolevaisuutemme. Vaikka ajatus on jollakin tavalla erikoinen ja absurdi, on siitä ennenkin puhuttu: Platon kehotti jo […]