Tag: elämä

En muista, koska olisin nauranut niin paljon kuin eräänä vapaapäivän aamuna lukiessani Twitteriä. Twiittaaja pyysi verkostoaan vastaamaan twiittiinsä kuin se olisi julkaistu sosiaalisen median kirpputoriryhmässä. Aamukahvi jäähtyi ja sain hikan. Tällaista se on ihan oikeassa Facebook-kirppiselämässä yhtään liioittelematta. Olkaa hyvät. Voitteko tuoda sen tänne Takakälviälle samaan hintaan? Ja kantaa kuudenteen kerrokseen (hissi on rikki) ja […]

Kokosin viikon parhaat pohtimalla sen antia myönteisinä ja kielteisinä (anteeksi, kehitettävinä) tapahtumina. Plussina ja miinuksina. Viikko on ollut tahmeampi kuin edeltäjänsä, siihen on liittynyt paljon pohdittavaa, kiirettä – tai ainakin kiireentuntua – tekemistä ja menemistä. Koronakaudella meneminen on lähinnä menemistä keittiön, olohuoneen, työhuoneen, kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välillä. Välillä suunnataan ystävälenkille, kuskataan lapsi harrastukseen ja piipahdetaan […]

Luin vähän aikaa sitten psykologian teosta, jossa kuvattiin elämän totuuksia. Kuvauksissa mentiin melko syvälle, ja välillä mietin, koskettavatko kaikki kirjatut totuudet edes minua. Opuksessa puhuttiin anteeksiannosta, hyvyydestä ja nöyryydestä. Kaksi totuutta sen sijaan mielsin heti sopivaksi niin itselleni kuin koko ihmiskunnalle: 1) kiire ei ole sama asia kuin tuottavuus ja 2) ihminen elää sellaista elämää, […]

Lienee selvää, että viikon puhutuin ja kuvatuin, samalla koko talven odotetuin hetki oli, kun Varsinais-Suomikin sai ylleen lumipeitteen. Parasta oli, kun Pekka Pouta lupasi, ettei lumi ole kovin katoavaista sorttia – saisimme nauttia siitä ja pakkasista ainakin 10 päivää säätiedotuksesta eteenpäin. Nyt kun katson puhelimen säätietoja, lupaa se edelleen miinusta koko maahan. Mahtavaa! Eikä se […]

Tämä on tämän vuoden ensimmäinen viikon parhaat -kooste. Tai oikeastaan vuoden ensimmäisen kokonaisen viikon ensimmäinen kooste. Viikko on ollut varsin mukava, mennyt joutuisasti ja tarjonnut sekä parastaan että pahintaan. Yllätyin, miten nopeasti sitä tajuaa taas olevansa työn äärellä ja sopeutuu vallitseviin arkiolosuhteisiin. Arki on minusta ollut aina ihan parasta: arki on rutiineja, selkeitä kuvioita ja […]

Kuten uudenvuoden aaton blogitekstissä kirjoitin, vuosi 2020 tulee jäämään itselleni yhdeksi ikimuistoisimmista vuosista: se on ollut täynnä onnistumisia sekä hyviä ja iloisia uutisia. Se on yllättänyt, koskettanut ja vienyt mukanaan. Monella tavalla. Uusi vuosikymmen käynnistyi melko perinteisin menoin, sitten iskivät korona ja rajoitteet, jotka toivat tullessaan kaikenlaisen etä-alkuisen. Maaliskuusta toukokuuhun elimme uutta arkea, nykyään tämä […]

Sinne lähti. Äidin pienempi poika maailmalle. Tai no, armeijaan. Palvelukseen. Sotaväkeen. Pukeutuu armeijan harmaisiin. Tai sinisiin. Tai sinivalkoisiin. Miten merivoimissa pukeudutaan? En ole pukeutumisen erityisasiantuntija enkä oikein armeijaan lähtevän ohjeistukseenkaan täysin pätevä, mutta ainahan voin äitinä antaa muutaman elämänohjeen matkaevääksi kaikenlaisille marsseille, sotaharjoituksiin ja aikaisiin aamuihin. Pidä toi! Pidä toi! -ohje sisältää kaiken, mitä sinulla […]

Tämä on ollut erikoinen vuosi. Moni ystävistäni ja tuttavistani on todennut vuoden olleen yksi raskaimmista ja kauheimmista ikinä. Minä olen hieman häpeillen ja kiemurrellen tuonut esiin oman eriävän kantani: tämä on ollut minulle yksi elämäni parhaimmista vuosista. Myönnän toki, että kaikenlaiset suunnanmuutokset ja koronarajoitukset ovat sotkeneet niin perhe-Minnan kuin työ-Minnankin suunnitelmat moneen kertaan, enkä totaalimuutoksessa […]

Maanantaina alkoi opettajan vapaajakso, tutummin loma. Edessä oli joulu. Se sellainen joulu, joka tänä vuonna tuntui vähän tyhjältä arvalta. Olen perinteisesti hoitanut ensimmäisinä lomapäivinä sivutöiden ns. pakolliset, ennen joulua valmiiksi saatavat työt pois alta ja vasta sitten jäänyt ihan oikeasti lomalle. Niin nytkin. Maanantaina heräsimme yhdeksänvuotiaan kanssa aikaisin, sillä yritimme ehtiä ennen totuttuja maanantairuuhkia laboratorioon […]

Se oli joulun vaikein kysymys. Sen esitti yhdeksänvuotias soitettuaan pianolla Heinillä härkien kaukalon -joululaulun. Hän istui pianontuolilla kädet vielä koskettimilla, kallisti päänsä minuun päin ja kysyi, uskonko minä Jumalaan. Katsoin tytön hymykuoppia, jotka piirtyivät poskille, kun hän jäi uteliaana hymynkare suupielessään odottamaan vastaustani. Se oli samalla yksi vaikeimmista kysymyksistä ikinä. Se ylsi selvästi ja suurin […]