Tag: koronarajoitukset

Kriiseillä ja sairauksilla ei pitäisi eikä saisi mässäillä. Pyrinkin kirjoittamaan tämän paljon toivotun blogitekstin, meidän perheemme koronatarinan järki, totuus ja kaikenlainen inhimillinen ajattelu edellä. En mässäile, en liioittele enkä vähättele. Käytän omien havaintojeni ja kokemusteni lisäksi kymmenvuotiaan ”koronapäiväkirjamerkintöjä” ja WhatsApp-viestejä – hänen luvallaan tietenkin. Akuutin sairausvaiheensa jälkeen tytär oli hyvin nopeasti toimeton, ja ”mulla ei […]

Otsikkokin sen kertoo, mitä tällä viikolla on ollut meneillään. Korona. Se (pentele) on vienyt pitkälti koko viikon syövereihinsä, ja kaikenlainen muu oleminen ja tekeminen on ollut vähän tahmaista. Tai ainakin tuntunut vähän tahmaiselta. Viikon parhaisiin ylsivät ehdottomasti lapsen nopea taudinkuva ja eristyksestä kouluun pääsy, erään opiskelujutun etänä suorittaminen sekä erinomaisen Netflix-sarjan löytyminen. Maanantai Toinen positiivinen […]

…tai mitä tuumaat? Olemme kärvistelleet – ja samalla oppineet elämään – kaksi vuotta tuon viheliään ja muuntautumiskykyisen viruksen armoilla ja toimineet tiukasti sen ehdoilla. Varauloskäyntiä tai oikoreittiä onneen ei ole ollut, on eletty päivä ja hetki kerrallaan. Olen ollut kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koko tunneskaalaa ole käyty läpi: olen pelännyt ja […]

…enkä niin ihan oikeasti syksyn alussa luullutkaan, mutta toivoa ehdin elätellä ja hetken hengitellä. Iloitsin rokotteista, rajoitteiden purusta ja siitä, että olimme vapaita. Nautin lähiopetuksesta, elokuvahetkistä ja ravintolaillallista. Unohdin yli kuukaudeksi THL:n raportit ja jatkuvassa nousukiidossa olleet tilastokäyrät. Uskalsin osallistua kasvokkain tapaamisiin ja nauttia illanistujaisista, matkustaa Helsinkiin koulutustilaisuuteen ja istua julkisissa kulkuvälineissä. Uskalsin riisua maskin. […]

Viikko on ollut vähintäänkin erikoinen. Olemme viettäneet kokonaisen viikon koronakaranteenissa ja joutuneet sumplimaan menemisemme, lähinnä aamulenkit ja iltapäivän pyöräsessiot, sen mukaan, milloin muita ihmisiä on liikenteessä vähiten ja missä heitä liikkuu mutu-tuntumalla kaikkein vähiten. Olemme onnistuneet kiitettävästi sosiaalisten kontaktien välttämisessä, ja käyneet vain kerran drive in -testauksessa, jossa ikkuna piti avata ja nenä tyrkätä tarjolle. […]

Seitsemäs lomaviikko on lopussa. Vielä yksi kokonainen lomaviikko jäljellä. Vaikka vankkumaton arjen ystävä olenkin, en toistaiseksi ole kaivannut takaisin työhön. Tämän viikon parhaisiin lukeutuvat ehdottomasti alkuviikon hellepäivät, ystävälenkit, pyöräretket, yhdeksänvuotiaan 60 metrin juoksun oma ennätys ja oman erän kisavoitto sekä hänen oppimansa pääedellähyppy altaaseen. Tähän olisin halunnut listata lisäksi Ahvenanmaan miniloman, joka meidän piti tehdä […]

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. Rivien väleistä voi lukea harmituksen, surun ja jonkin katkeruuden tapaisen. Miksi meille ja miksi juuri nyt? Lohduttomimpana tässä koen kolme asiaa: 1) sairastava ja positiivinen en ole minä itse eikä mieheni (eli me joudumme ”sijaiskärsijöiksi” pitkään karanteeniin), 2) pitkään odottamamme pienen pieni lomareissu ystäväpariskunnan kanssa peruuntui ja 3) yhdeksänvuotiaan kesälomareissu mummon […]

Kesän piti olla vapaa. Vapaa työstä, vapaa koronasta, vapaa stressistä. Heti kesän alussa laaja uutisointi koronarajoitusten purusta ja korona-aallon selättämisestä sai hymyn huulille, ihmiset liikkeelle, ravintolat avaamaan ovensa, jalkapallofanit matkustamaan Pietariin ja jonottamaan sankoin joukoin kotikaupunkiensa jalkapallokatsomoihin. Nuoret viettivät elämänsä alkukesää, ystävät tapasivat toisiaan ja Turun jokirannassa villiinnyttiin kuin vasikat kevätlaitumella. Rokotusjärjestelmän toimivuutta hehkutettiin kodeissa, […]

Ja se on hyvä. Arki ei ole kummallista, erikoista, kovinkaan vaihtelevaa, suuria tunteita herättävää, saati auvoista. Arki on arkea. Arki on arkisia tilanteita ja kohtaamisia, työtä, kotia, perhettä, harrastusta, viikonlopun odottelua. Näinä poikkeuksillisina aikoina arki on elämän kannatteleva voima, elämänsuola ja punainen lanka. Arki on itselleni elämäni aakkosissa ehdoton ja todellinen ISO A.  Nyt tasan […]

Muistan varmasti aina Turun Sanomien koronapäiväkirjani kevään 2020 kirjoituksen, jossa totesin itkeneeni ensimmäisen kerran korona-aikana. En itkenyt siksi, että olisin saanut tartunnan, en siksi, että läheiseni olisi saanut sen, en etätyöhön ja -kouluun siirtymisen enkä pandemiarajoitusten vuoksi. Itkin, koska kokonaisuus alkoi ahdistaa. Kaiken peruminen alkoi ahdistaa. Sosiaalisen elämän katoaminen alkoi ahdistaa. Olin tehnyt ison työn […]