Tag: lapset

Seuraa toivepostaus. Seuraajat toivoivat, että kirjoittaisin my day -tyyppisen blogijutun jostakin mukavasta tai ihan tavallisesta arkipäivästä. Koska olen aiemmin kirjoittanut arkipäivän kulustani, halusin nyt kohdistaa kirjoitukseni lomaan, joka alkoi maanantaina. Olen siis sairauslomani lusinut ja nyt sain viettää opettajan vapaajaksoa eli tutummin lomaa. Hiihtolomaa. Tein sen yhdessä kymmenvuotiaan kanssa. Tai onhan meillä täällä kolme – […]

Havahdun siihen, että pestävää pyykkiä ei ole. Pyörin kuin väkkärä itseni ympäri pesukoneen edessä, sitten kaivan vimmatusti kodinhoitohuoneen kaappeja löytääkseni jemmatut likapyykit. Yhdessäkään kaapissa ei ole ainuttakaan vaatekappaletta. Pesukoneen edusta on siisti, ja pesukoneestakin löydän vain kymmenvuotiaan sukkaparin ja treeneissä hikistyneen t-paidan. Vaeltelen hermostuneena suihkutilan puolella – löytyisikö edes  pesuun joutavia pyyhkeitä? Siirryn keittiöön. Keittiössä […]

Kolmas sairauslomaviikko lähenee loppuaan. Viikko on jälleen mennyt nopeasti, vaikka ei tekisi mitään sen kummempaa. Tähän viikkoon on mahtunut hyvin erilaisia hetkiä, erilaisia tunnelmia. Pääsääntöisesti on mennyt hyvin, olen voinut erinomaisesti ja minua on hymyilyttänyt usein, mutta kuoppaisuudeltakaan en ole välttynyt. Ajoittain minuun iskee ankeus. Tyhjyys. Tylsyys. Tyytymättömyys. Päällimmäiseksi tunteeksi ilon tilalle vaihtuukin surkeus. Onko […]

…tai mitä tuumaat? Olemme kärvistelleet – ja samalla oppineet elämään – kaksi vuotta tuon viheliään ja muuntautumiskykyisen viruksen armoilla ja toimineet tiukasti sen ehdoilla. Varauloskäyntiä tai oikoreittiä onneen ei ole ollut, on eletty päivä ja hetki kerrallaan. Olen ollut kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koko tunneskaalaa ole käyty läpi: olen pelännyt ja […]

Sairauslomaa on takana pian kaksi viikkoa. Olen joka päivä listannut (tai nimennyt) ainakin yhden asian, joka on mielestäni hyvin, hetken, jossa minulla on ollut mukavaa tai asian, josta nautin. Ne ovat pieniä arjen hippusia, ohikiitäviä hetkiä tai mieleen yhtäkkiä tulleita – jopa sinne juurtuneita – ajatuksia. Näistä onnen ja ilon hippusista olen ammentanut paikoin tylsässäkin […]

Kulunut viikko oli ainakin sata kertaa parempi kuin edeltäjänsä. Se oli kivuton, ja vaikka olen sairauslomalla, yleistunnelma on ollut hyvä. Ellei erinomainen. Viikon parhaisiin lukeutuivat kaularangan leikkauksen jälkeinen kivuttomuus, lisääntynyt valo, jokapäiväinen kuntoutusohjelma lenkkeineen ja lihaskunto-osioineen, Matruusipojan syntymäpäivä ja yhteinen kahvihetki sekä uusi todella koukuttava äänikirja. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa melko perinteiseen tyyliin. Anna […]

Huomaan toteavani näin usein ja joka paikassa. Ääneen. Se on jonkinlainen elämäntotuus-kaneetti, joka vastaa toisille tuttua ”elämä on…” -tokaisua. Mutta millaista se sitten on? Suuntasin nämä ”sellaista se on…” -esimerkkini nyt nimenomaan omaan elämääni ja ruuhkavuosiin. Uskon kuitenkin, että nämä ovat melko yleistettäviä. Olen aiemmin kirjoittanut elämäntotuuksista, nyt palaan toivottuun aiheeseen. Ruuhkavuosissa elämä nyt vain […]

Tammikuun ensimmäinen kokonainen viikko on takana. Lomakin on takana. Onneksi paluu arkeen oli melko kevyt ja siirtymä arkisen aherruksen äärelle rauhallinen. Aloitin työt keskiviikkona, torstaina olikin loppiainen, ja perjantaina palasin työn tohinaan. Viikon parhaisiin lukeutuivat lokoisat lomapäivät, mutta myös paluu arkiseen rytmiin sai suun hymyyn. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa plussina ja miinuksina. Ensin viikon […]

Otsikkohan voisi olla suoraan Jenny Colganin kirjasarjan seuraava tulokas, jossa Mount Polbearnen pikkukylän majakassa miesystävänsä kanssa asusteleva Polly tulee ennalta-arvattavasti raskaaksi, Niilo-lunni löytää uuden lunnivaimokkeen ja Hucklen mehiläistarha alkaa menestyä ennennäkemättömällä tavalla. Muutaman mutkan ja vuoroveden vaihtelun jälkeen kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Mutta ei, sitä se ei kuitenkaan ole. Sen sijaan se on […]

 Joulu. Joillekin odotettu ja varsin pyhä vieras, toisille välttämätön paha. Lienee selvää, kumpaan joukkoon itse kuulun… Joulu on kuitenkin tärkeä perhejuhla, ja nautin siitä, kun saamme olla oman perheen kesken. Kymmenvuotias on innoissaan: hän laskee päivien sijasta aattona tunteja lahjojen avaamiseen, suklaan syömiseen ja yhteiseen pelihetkeen. Aamulla nautimme itse tehdyn riisipuuron yksi kanelilla, toinen hulauttamalla […]