Tag: vanhemmuus

Eräänä aamuna aamukahvia siemaillessani ja Twitteriä selatessani törmäsin aivan mahtavaan twiittiin. Siinä kehotettiin kertomaan olevansa keski-ikäinen ilman, että kertoo olevansa keski-ikäinen. Luin kaikki twiittajan saamat kommentit, nyökyttelin ja naurahtelin tuon tuosta – totta joka juttu! Kirjasin myös oman vastaukseni ja jäin pohtimaan, miten monella tavalla voikaan ilmaista olevansa keski-ikäinen sanomatta asiaa kertaakaan suoraan.  Tästä tietää, […]

Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, mutta luonnossa näyttää vielä talviselta. Kevät ja kaikki lika ja puute, jonka se paljastaa, ovat itselleni pahinta. Odotan malttamattomana toukokuuta… Tämän viikon parhaisiin lukeutuivat hyvin sujuneet toimittajahommat, mukava viikonloppu sekä matka Tampereelle Antti Tuiskun showta katselemaan ja kuuntelemaan. Kokosin viikon parhaat tällä kertaa pieninä oivalluksina: 1 Ihan yhtäkkiä saapui takatalvi, ja nyt […]

Kirjoitin ja julkaisin viime viikolla toivepostauksen ensimmäisen osan. Tässä toisessa osassa keskitytään konkreettisesti siihen, miten arjen vastuut meillä jaetaan ja on jaettu. Miten vanhemmuuden vastuut meillä sitten jaetaan? Kun jo aikuiset poikamme olivat pieniä, minä huolehdin perusarjesta kotona, mies teki paljon töitä ja joutui matkustamaan pitkiäkin aikoja ulkomailla. Olin yksin ja pyöritin arkea pitkälti yksin. […]

Terveisiä arjesta. Olen aiemmin kertonut, että perheeseemme kuuluvat minä, puolisoni sekä kolme lasta. Heistä kaksi vanhinta ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, yksitoistavuotias tyttö sen sijaan elelee meidän kanssamme. Sain blogiin kommentin, jossa toivottiin, että kirjoittaisin vanhemmuuden vastuiden jakamisesta. Päätin oitis tarttua toimeen – tätä on toivottu ennenkin, enkä ole vielä toiveeseen vastannut! Jaan postauksen […]

Maaliskuun ensimmäinen kokonainen viikko on takana. Pakkaset jatkuvat, maassa on lunta. Nautin. Kunnon talvi tuli hetkeksi vielä takaisin! Viikko on ollut melko arkinen, perusviikko, johon on kuitenkin mahtunut monenlaista mukavaa. Kokosin viikon parhaat perinteisellä tyylillä ja  pähkinänkuoressa. Journalistiharjoittelu jatkuu, mistä olen sekä kiitollinen että yli-iloinen: olen saanut tehdä ihan oikeita toimittajan hommia ja julkaissut printtilehteenkin […]

Minä olen niitä ruuhkavuosinaisia tai naisia ylipäätään, jotka nauttivat omasta, yksinäisestä ajasta. Olen myös niitä naisia, jotka suorastaan vaativat itselleen edes pienen yksinäisen hengityshetken päivittäin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa hiljaisuutta, olla möllöttämistä ja sitä, että saan olla itsekseni kaiken arjen keskellä. Jos liikunta on erinomainen keino saada mieli hyväksi, pää tyhjäksi ja […]

Ruuhkavuodet mielletään pikkulapsiarkeen. Ajankohtaan, jossa vanhempi tai vanhemmat palaavat työelämään ja jossa päivät täyttyvät erilaisista toiminnoista, harrastushulinoista, päiväkoti- ja koulukyydityksistä, valmisteluista ja kaikenlaisesta suorittamisesta. Ruuhkavuodet ovat vuosia, joissa pitää selvitä työuran ja perhearjen yhteensovittamisesta ja joissa elävä tuntee ainakin jonkinlaista kiireentuntua. Sain blogiini kommentin – tai oikeastaan varsin oivan kysymyksen – siitä, miksi blogini yksi […]

Kymmenenvuotias ei ole enää kymmenenvuotias. Hän on yksitoistavuotias. Se tietää sitä, että minun on opeteltava kirjoittamaan yksitoistavuotias, yksitoistavuotiaan ja yksitoistavuotiaalle. Oppia nakuttelemaan neljäsluokkalaisen tilalle viidesluokkalainen. Se tarkoittaa toki myös sitä, että meillä asuu esiesiteini, tyttö täyttä rautaa ja täynnä omaa tahtoa. Sellainen, jota viime syksynä kuvailin tytöksi, joka osaa sanoa oikeissa kohdassa ein ja pitää […]

En ole tunnettu siitä, että olisin kova tyttö mökkeilemään. Olen kuitenkin ehdottomasti idyllisen mökkielämän ja leppoisien mökkimatkojen kannattaja. Mitä ne sitten ikinä tarkoittavatkaan. Minulle meidän mökkireissumme huipentuma on usein suunnittelu, se, kun minä pääsen maalaileman mielessäni, mitä matkalla mökille ja lopulta perillä mökillä tapahtuu. Toinen huipentuma taitaa olla kotimatka. Tunti ennen kotiovelle pääsyä huomaan aina […]

Opettajan lomani on pitkä. Se on toki ihanaa, palauttavaa ja erityisen vapauttavaa – ajoittain kuitenkin myös tappavan tylsää. Se on tappavan tylsää yleensä silloin, kun lomasta on kulunut viitisen viikkoa ja kun sen viettää tiiviisti yhdessä kymmenvuotiaan lomailijan kanssa, koska mies tekee melkein koko kesän ainakin osittain työtä eli on niin sanotusti poissa lomakuvioista. Niin, […]