Tag: vanhemmuus

Olen havainnut, että kesälomalla kaikenlainen kulutus lisääntyy: liikun enemmän kuin arkena (älykello vilkkuu lomalla melkein päivittäin yli 200 %:ssa), syön enemmän kuin arkena, juon enemmän vettä kuin arkena ja nautiskelen cafe lattesta useammin kuin arkena. Lisäksi käytän rahaa enemmän kuin arkena. Päätin seurata rahanmenoani kesäkuussa Osuuspankin Talouden tasapaino -laskurin avulla. Se on kätevä, koska se […]

Niin, meillä on usein (ellei aina) spagettia. Sen kanssa jauhelihakastiketta, joskus villisti jotain broilerista ja kauden kasviksista. Ruokaboksi on pelastanut kiireisen arkemme jo melkein vuoden ajan, mutta niinä viikkoina, kun olen joko unohtanut tilata boksin tai jättänyt sen (jostain kummallisesta syystä) harkiten tilaamatta, keittiössämme vaeltaa ruoanlaitosta ahdistunut perheenäiti. Se sellainen, joka kokkaa joko spagettia, siskonmakkarakeittoa […]

Viimeinen kokonainen työviikko ennen kesän vapaajaksoa on lopuillaan. Tammikuussa sitä ajattelee, että kesäkuun ensimmäisen viikon minä pyhitän kirjallisille töille, arvioinneille ja lukujärjestysten räätälöinneille. Otan vähän kevyemmin. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla sitä huomaa, että viikko on ammuttu niin täyteen olennaisia ja pakollisia työtehtäviä, että hirvittää. Se siitä kevyemmästä työviikosta… Kysyin sosiaalisessa mediassa, millä tavoin koostaisin viikon parhaat. […]

Viikko on ollut työntäyteinen ja kiireinen, paikoin jopa ahdistavan täynnä kokouksia, hankepalavereja, yhteistyötapaamisia, opiskelijaohjauksia, opinnäytetöiden arviointeja ja erilaisissa järjestelmissä poukkoiluja. Tarjoan kahvit tai pitsat tai melkein mitä tahansa sille, joka kehittää tietojärjestelmän, jossa on integroituna kaikkien (k a i k k i e n) työssäni tarvittavien järjestelmien ominaisuudet ja mahdollisuudet. Koska viikkoon mahtunut paljon ja […]

Korona-arki on melko yksitoikkoista: arjen kuviot alkavat toistaa itseään, tekemiset ja menemiset ovat vähissä. En muista, kuka lähi- tai ystäväpiiristäni totesi osuvasti, että tässä ajassa on onnekas, jos kotona on lapsia. Asian tiimoilta käytin sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua, ja minä nyökyttelin. On onni saada seurata omaa yhdeksänvuotiasta ja hänen elämäniloaan ja -nälkäänsä sivusta. Etenkin, kun […]

”Missä sinun tulisi kehittyä?” kysyttiin Twitterissä, ja minä innostuin jälleen. Olen huomannut, että Twitter tarjoaa sosiaalisista medioista oikeastaan eniten keskustelun avauksia, pohdittavaa. Jos ei muuten ole pää täynnä kiirettä ja erilaisia ilmiöitä, niin Twitteriä lukemalla niitä kyllä kertyy! Uppoudun twiitteihin ja niiden kommentteihin usein aamukahvilla, ja asiat jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Tällä kertaa keskusteltiin ihmismielestä, […]

Tähän viikkoon mahtui monenlaista. Suurimmaksi osaksi monenlaista hyvää, kivaa ja mukavaa. Viikon parhaimpiin ylsivät yhdeksänvuotiaan arviointikeskustelu, uusi taideteos ja pilkkihommelit. Armeijaan lähtenyt siis piti lupauksensa ja vei pikkusiskon pilkkimään Pitkäsalmen jäälle. Se oli meistä kaikista yksi viikon kohokohdista. Kokosin tämän viikon parhaat palat siten, miltä ne näyttäisivät sanapilvinä tai sanakoontina. Lopuksi virittelin sanoista – miltei […]

Tämä on tämän vuoden ensimmäinen viikon parhaat -kooste. Tai oikeastaan vuoden ensimmäisen kokonaisen viikon ensimmäinen kooste. Viikko on ollut varsin mukava, mennyt joutuisasti ja tarjonnut sekä parastaan että pahintaan. Yllätyin, miten nopeasti sitä tajuaa taas olevansa työn äärellä ja sopeutuu vallitseviin arkiolosuhteisiin. Arki on minusta ollut aina ihan parasta: arki on rutiineja, selkeitä kuvioita ja […]

Sinne lähti. Äidin pienempi poika maailmalle. Tai no, armeijaan. Palvelukseen. Sotaväkeen. Pukeutuu armeijan harmaisiin. Tai sinisiin. Tai sinivalkoisiin. Miten merivoimissa pukeudutaan? En ole pukeutumisen erityisasiantuntija enkä oikein armeijaan lähtevän ohjeistukseenkaan täysin pätevä, mutta ainahan voin äitinä antaa muutaman elämänohjeen matkaevääksi kaikenlaisille marsseille, sotaharjoituksiin ja aikaisiin aamuihin. Pidä toi! Pidä toi! -ohje sisältää kaiken, mitä sinulla […]

Se oli joulun vaikein kysymys. Sen esitti yhdeksänvuotias soitettuaan pianolla Heinillä härkien kaukalon -joululaulun. Hän istui pianontuolilla kädet vielä koskettimilla, kallisti päänsä minuun päin ja kysyi, uskonko minä Jumalaan. Katsoin tytön hymykuoppia, jotka piirtyivät poskille, kun hän jäi uteliaana hymynkare suupielessään odottamaan vastaustani. Se oli samalla yksi vaikeimmista kysymyksistä ikinä. Se ylsi selvästi ja suurin […]