Tag: vanhemmuus

Sinne lähti. Äidin pienempi poika maailmalle. Tai no, armeijaan. Palvelukseen. Sotaväkeen. Pukeutuu armeijan harmaisiin. Tai sinisiin. Tai sinivalkoisiin. Miten merivoimissa pukeudutaan? En ole pukeutumisen erityisasiantuntija enkä oikein armeijaan lähtevän ohjeistukseenkaan täysin pätevä, mutta ainahan voin äitinä antaa muutaman elämänohjeen matkaevääksi kaikenlaisille marsseille, sotaharjoituksiin ja aikaisiin aamuihin. Pidä toi! Pidä toi! -ohje sisältää kaiken, mitä sinulla […]

Se oli joulun vaikein kysymys. Sen esitti yhdeksänvuotias soitettuaan pianolla Heinillä härkien kaukalon -joululaulun. Hän istui pianontuolilla kädet vielä koskettimilla, kallisti päänsä minuun päin ja kysyi, uskonko minä Jumalaan. Katsoin tytön hymykuoppia, jotka piirtyivät poskille, kun hän jäi uteliaana hymynkare suupielessään odottamaan vastaustani. Se oli samalla yksi vaikeimmista kysymyksistä ikinä. Se ylsi selvästi ja suurin […]

Perheessämme on kolme lasta. Heistä kaksi ensimmäistä ovat jo aikuisia, kolmas täytti syksyllä yhdeksän. Kukin lapsista on saanut ensimmäisen kännykkänsä alakoulussa, pojat toisella luokalla (tuolloin kännykkä oli vielä melko uusi juttu), kuopus koulun aloitettuaan. Poikien kohdalla ruutuaikaa ei juurikaan tarvinnut rajoittaa, sillä kännykällä pystyi tuohon maailman aikaan, 2000-luvun alussa, neljään toimintoon: puhelinsoitto, tekstiviesti, matopeli ja […]

Sinä olet kaunis. Suloinen. Seesteinen. Tasapainoinen. Lapsellinen. Leikkisä. Taitava. Herkkä. Upea. Sinä olet maailman ihanin. Kehun sinua päivittäin. Kehun vain asioita, joista voin aidosti sinua kehua. Kehun tekemisisäsi, tuotoksiasi, toimintaasi ja ulkonäköäsi. Kehun ääneen ja ääneti. Suukotan, silitän ja katson ihaillen. Kiitän hyvistä teoista ja kannustan hyviin tekoihin – olet saanut paljon kehuja toisten huomioimisesta […]

Viikonloput ovat alkaneet tuntua viikonlopuilta, ajattelin mielessäni, kun perjantaipäivä oli kääntymässä iltaan ja arkiviikko kohti viikonloppua. Marraskuun pimeys on ajoittain saanut minut valtaansa, mutta tilanteet ja tunteet vaihtelevat: torstaina oli seesteistä, vaikka vielä tiistaina ajattelin, että taivas on varmasti tipahtamassa niskaan. Viikonloppuna sain omaa aikaa ja lauantaiaamuna päätin, että otan siitä kaiken irti. On ollut […]

Tai raskain. Painavin. Piinaavin. Ankein. Ja katkerin. Vaikka tätä ehkä kaikkein vähiten, sillä en ole tainnut koskaan ”kuulua katkeriin tyyppeihin”. En juuri kadehdi enkä vello katkeruuden tunteessa. Katkeroidu. Se saattaa joskus nostaa päätään, mutta menee kuitenkin nopeasti ohi. Se on helppo ohittaa ja korvata myönteisillä tunteilla ja ajatuksilla. Lapsen sairastuminen ja sairastaminen on ollut elämäni […]

Kun sinä synnyit, mullistit maailmani. Toit mukanasi uuden elämän ihmeen. Ensihetkistäsi lähtien mietin, miten ikinä osaisin olla sinulle hyvä äiti. Miten pystyisin kantamaan ja kasvattamaan sinua, ohjaamaan, tukemaan ja lopulta seuraamaan, miten omat siipesi kantavat. Kysyin monesti itseltäni, miten äitiydestä selviää hengissä. Usein minusta tuntui, ettei siitä selviäisi. Taisin kuitenkin selvitä – jotenkuten. Sillä sinä […]

Seuraa listaus siitä, mitä kahden pojan teini- ja aikuistumisvuodet ovat opettaneet vanhemmalle. Pojat ovat jo täysi-ikäisiä, toinen muuttanut omilleen, toisella edessä on armeija. Meillä olisi vielä näiden sankareiden jälkeen yksi tyttöteini-ikä elettävänämme. ”Onnea teille”, totesi eräs ystäväni ja kahden teinitytön äiti. Onnekseni olen ollut varsin nuori äiti kautta vanhemmuusmatkani – olin 22-vuotias saadessani esikoisemme. Seuraava […]

Tämän viikon parhaimmistoon ylsivät kuopuksen syntymäpäivät kiipeilypuistossa, kesän muistot mieleen tuonut intiaanikesä ja työyhteisöstä saamani kunniamaininta. Muita mukavia juttuja olivat muun muassa Ylioppilaskokelaan kaverin valmentaminen äidinkielen ylioppilaskokeeseen, ulkoilmatreenit ja siivottu eteinen. Tämä on ollut monella tavalla hyvä viikko. Hyvän siitä tekevät pienet mutta merkittävät arjen muruset. Yksi merkittävimmistä oli kuopuksen 9-vuotissyntymäpäivät, joita vietettiin oikeastaan vain […]

Tämän viikon parhaimpiin lukeutuvat ehdottomasti perheen arkiset yhteiset hetket, kahdenkeskisen lapsivapaan viikonlopun viettäminen miehen kanssa, karonkkakutsujen valmistuminen ja Unelmien työpäivä -tilaisuuden tiiseriblogin valmistuminen – kenen vastuulla työhyvinvointi onkaan? Viikko alkoi vauhdikkaasti, mutta onneksi maanantait ovat itselleni kulta-aikaa: sain vastattua viikonlopun sähköposteihin aamukahvilla, työstettyä hankeasioita ja pidettyä hops- ja ohjauskeskusteluja. Tein aamulla happilenkin ja jaksoin sen […]