Havahduin tässä jonakin päivänä siihen ajatukseen, että kun laitan ruokaa tai nostelen raskaita asioita paikasta toiseen, minä itse asiassa hoidan kauneuttani.

Vaikka ajatus pulpahti yllättäen mieleen, uusi se ei ole. Olen suhtautunut kauneudenhoitoon aina omalla tavallani, ja se tapa pohjautuu ulkonäön ja ehkä jopa koko elämäntavan perusteisiin – siihen kaiken pohjana olevaan kivijalkaan.

Kun ajattelen ulkonäköä, en ajattele ensisijaisesti ihovoiteita tai meikkejä, vaikka molempia näistäkin käytän. Oma ihanteeni on aina ollut se, että ulkonäköön voisi olla tyytyväinen myös saunapuhtaana: ilkosen alastomana, ilman peittäviä vaatteita tai piilottavia meikkejä.

Miten olen tähän sitten pyrkinyt? Sellainen kauneudenhoito lähtee paljon perustavammalta tasolta kuin vaikkapa uuden lempimeikkivoiteen etsiminen. Aion tässä käsitellä kauneudenhoidon eri tasoja sellaisina, kuin ne itse näen.

Ruoka, liikunta ynnä muut elämäntavat

Minulle tärkein kauneudenhoidon väline on aina ollut se, mitä pistän suuhuni. Tämä on kaiken pohja ja määrittelee pitkälti ulkonäön raamit, kirjaimellisesti.

Ruokavalio liittyy ulkonäön osalta tietysti painoon ja painonhallintaan mutta myös muihin asioihin. Onnekseni en ole koskaan ollut herkkä reagoimaan ruokavalioon ihollani, mutta joskus palautetta ruokavaliosta on tullut sitäkin kautta. Silloin olen pyrkinyt ottamaan vihjeestä vaarin. Lisäksi tiedän, että monilla ruokavalio voi aiheuttaa turvotusta tai jopa tummat silmänaluset, vaikka itse en tällaista vaikutusta ole huomannut.

Syömisen lisäksi ulkonäköön vaikuttaa myös juominen. Panin aikoinaan jo opiskelijana merkille, että niistä, jotka viettivät hyvin railakasta opiskelijaelämää, runsas alkoholinkäyttö usein suoraan sanottuna näkyi naamasta. Tämä oli opettavainen havainto: ei tarvitse olla alkoholisti, jotta alkoholinkäyttö voi vaikuttaa elämään hyvin kokonaisvaltaisesti.

En ole sitä mieltä, että päihteiden suhteen tarvitsisi välttämättä olla nollalinjalla, mutta rehellisyyttä kannatan: päihteet ovat sittenkin aina jotakin ylimääräistä ja tarpeetonta, jonka negatiiviset vaikutukset ovat tosiasia. Tämä koskee myös peilikuvaa!

Liikuntaan en ole koskaan suhtautunut sillä tavalla intohimoisesti, että olisin se tyyppi, joka lomillakin hyppii lenkkareissa tasajalkaa, kun on vain pakko päästä lenkille. Nykyisessä elämäntavassani on se hyvä puoli, että liikuntaa tulee usein kuin itsestään – minun ei erikseen tarvitse lähteä lenkille tai salille, jotta päivässä tulisi riittävästi askelia ja jotta lihaskunnosta tulisi huolehdittua. ”Liikkumalla liikkumisella” vain paikkailen jokapäiväisen liikkumisen puutteita. Se ei ole minulle ainoa tapa saada kehoon liikettä ja lihaksille kuormitusta, kuten se monelle toimistopainotteisessa työelämässä on. (Fyysisyyden puutteesta nykymaailmassa olen aiemmin kirjoittanut enemmänkin.)

Sellaisina aikoina, kun liikunta ei ole ollut minulle osa arjen rutiineja, olen toki pyrkinyt enemmänkin ”liikkumalla liikkumaan” ja sitä kautta huolehtimaan paitsi terveydestä, myös ulkonäöstä.

On tietysti vielä yksi keskeinen elämäntapoihin liittyvä juttu, joka vaikuttaa myös ulkonäköön: uni. On vaikea nukkua jatkuvasti huonosti ja silti vaikuttaa freesiltä. Omalla kohdallani unen vaikutus ulkonäköön on ollut yksi ensimmäisistä ikääntymisen merkeistä: 20-vuotiaana saatoin valvoa vaikka koko yön ilman, että näkyi se mitenkään, nyt väsymyksen huomaa kasvoista. Siispä pyrin vaalimaan 8 tunnin päivittäisiä yöunia ja välillä hemmottelemaan itseäni pidemmilläkin.

Ne purkit ja purnukat – ja kynnet ja karvat

Vaikka aloitin mahtipontisesti sillä, että minulle kauneudenhoito ei tarkoita ensisijaisesti pitkää riviä voidepurkkeja, on rehellisyyden nimissä myönnettävä, että olen jossakin määrin koko aikuisikäni käyttänyt erilaisia ihovoiteita. Niiden määrä on silti pysynyt aika maltillisena ja olen pyrkinyt siihen, että löydän muutaman itselleni sopivan tuotteen ja pitäydyn niissä.

Toisaalta tunnen itseni tässä asiassa vähän huijariksi: juuri jonakin iltana laskin, että käytin iltatoimieni aikana kymmentä eri tuotetta. Kymmentä! Tästä hurjalta kuulostavasta luvusta huolimatta haluan ajatella, että hoitotuotteiden käyttöni on kohtuuden rajoissa. Onhan tuohon kymmeneen tuotteeseen laskettu mukaan mm. hammastahna ja shampoo… Ja ihanan tuoksuinen suihkuvaahto, jota käytin ihan vain hemmottelumielessä – mielikuvitukseni ei veny siihen, kuinka tämä olisi varsinaisesti kohentanut ulkonäköäni.

Ehkä painavin syy, jolla perustelen erilaisten ihonhoito- ja muiden vastaavien tuotteiden käytön, on tämä: vaikka mielestäni ihovoiteiden kanssa ei olla kauneudenhoidon ytimessä (ks. edellinen luku), niiden kanssa ollaan kuitenkin lähempänä kauneuden perustaa kuin vaikkapa meikatessa. Mieluummin levitän kasvoilleni voiteita, jotka pitävät ihon hyvässä kunnossa, kuin aamulla mietin, miten saisin meikkaamalla ihoni näyttämään hyvältä.

Tästä päästäänkin siihen, että se iho ei ihan riitä. Hoitotuotteilla huolehditaan myös hiuksista, ja samaan listaan voidaan lisätä kynnet ja kaikki ne karvat, joita ihmiskehossa kasvaa. Nämäkin ovat asioita, joiden suhteen olen tarkka – juuri siksi, että tavoittelen sitä saunapuhdasta kauneutta. Siistejä kynsiä tuskin tarvitsee edes selittää. Hiukseni taas eivät ehkä vastaa kaikkien kauneuskäsitystä, mutta itse olen niihin tyytyväinen – ihan ilman monimutkaisia kampauksia tai runsasta käsittelyäkin. Kulmakarvojen muodosta huolehtiminen puolestaan on yksi helpoimmista tavoista saada kasvoihin huoliteltua ja ryhdikästä ilmettä myös ilman meikkiä.

Ne kaikki muut karvat taas… Olen liian häveliäs mennäkseni yksityiskohtiin, mutta edustan sitä koulukuntaa, että mitä vähempi, sen parempi. Karvanpoisto on yksi niistä kauneudenhoidon yksityiskohdista, joihin käytän eniten aikaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin väittää naisellisuuden edellyttävän karvattomuutta. Itse en vain karvoja kaipaa.

Mitä laittaa päälleen

Kuinka paljon ikinä arvostankin sitä, että peilikuva miellyttää myös aataminasussa, suurimman osa ajasta ollaan kuitenkin vaatteet päällä. Tästä syystä olen aina halunnut, että kaikki vaatteeni ovat kauniita ja sopivat minulle, ja onnistunut tässä tavoitteessa vaihtelevalla menestyksellä.

Vaikka esimerkiksi ulkoiluvaatteiden kauneus on erilaista kuin iltapuvun kauneus, haluan silti, että ensiksi mainitutkin pukevat minua. Ainakin omassa elämässäni niin suuri osa arjesta menee työ-, ulkoilu- yms. vaatteissa, että haluan niidenkin välityksellä satsata ulkonäkööni. En halua juhlien lähestyessä nousta tuhkasta kuin Feeniks-lintu vaan haluan kauneutta jokapäiväiseen arkeeni.

Minulla on pitkään, melkein koko aikuisikäni, ollut vaatekaapin sisällön rakentamisessa tietty missio: mahdollisimman yhteensopivia vaatteita. Tämä antaa mahdollisuuden luoda lukemattomia toimivia asukokonaisuuksia ilman, että täytyy ostaa vaatekauppaa tyhjäksi – ja ilman, että vaatekaapissa pyörii kerran, kaksi käytettyjä vaatteita. (Tämä tavoite taas liittyy muihin arvoihin kuin ulkonäköön – en pidä sellaisesta kerskakulutuksesta, jossa vaatteita hankitaan suuria määriä hyvin lyhytaikaiseen käyttöön.)

Olen pyrkinyt satsaamaan myös asustevalintoihin: oikeanlaisilla kengillä, koruilla ja vöillä tylsästäkin asukokonaisuudesta voi saada hurmaavan ja mielenkiintoisen – ja taas välttyy koko joukolta tarpeettomia ostoksia.

Sitten ne meikit

Tiedostan antaneeni ehkä sellaisen vaikutelman, että vastustan meikkejä ja meikkaamista. Näin asia ei kuitenkaan ole. Meikkaan itse asiassa useinkin – vaikka toisaalta pystyn hyvin näyttäytymään myös ”ihmisten ilmoilla” ilman meikkiä.

Omassa kauneudenhoidossani olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että meikit ovat pintasilaus. Ne eivät ole edes kakun kuorrute vaan koristeet sen kuorrutteen päällä. Niillä voi luoda viimeistellyn loppusilauksen, tavoitella juhlavuutta tai lisäsäväystä. Kavahdan kuitenkin ajatusta siitä, että meikkaaminen saisi liian tärkeän roolin kauneudenhoidossa. En halua kokea, että ollakseni tyytyväinen ulkonäkööni minun on pakko meikata.

Voin myös myöntää, että netin alkeellisimmatkin meikkaustutoraalit sisältävät usein asioita, jotka eivät ole minulle tuttuja. Moni teinityttökin on monella tavalla taidokkaampi meikkaaja kuin minä. Tämä ei – näin ainakin uskottelen itselleni – tarkoita sitä, että kuljeskelisin ympäriinsä huonossa ja suttuisessa meikissä. Enemmänkin se tarkoittaa sitä, että käytän meikkejä määrällisesti aika vähän enkä aseta meikkaukselle kovin kunnianhimoisia tavoitteita.

Silloinkin, kun teen itselleni juhla- ja iltameikin – siis omilla mittapuillani raskaan meikin – tämä ei tarkoita kuin enintään 5-7 tuotteen käyttöä, harvoin niinkään monen.

Pidän meikeistä ja meikkaamisesta kyllä, kovastikin. Haluan vain pitää niiden roolin kauneudenhoidossa ja elämässäni vähäisenä, ja omaan kauneuskäsitykseeni tämä sopii hyvin.

Mitä kaiken kaikkiaan haluan sanoa? Ymmärrän, että oma kauneuskäsitykseni on vain minun kauneuskäsitykseni eikä muiden tarvitse jakaa sitä. Vaikka olen tässä selostanut, miten hoidan omaa kauneuttani eri tasoilla, ihan sieltä perustasta lähtien, en sano, että tämä kaava täytyisi muidenkin kopioida. Ehkä siinä ei edes ole mitään uutta eikä ihmeellistä.

Johtoajatukseni, jonka haluan välittää ja jota toivoisin mahdollisimman monen edes hetken miettivän, on kuitenkin tämä: Voisiko kauneudenhoito lähteä ihan sieltä perusteista? Siitä, miten syömme ja miten elämme? Voisiko kauneus tulla hoidettua osana tasapainoista ja kohtuutta suosivaa elämäntapaa? Tämä ei kenties tapahdu ihan itsekseen ja huomaamatta, mutta se voi tapahtua tavalla, joka on balanssissa muun elämän kanssa.

Miten ikinä hoidatkin ulkonäköäsi tai miellät kauneuden, toivottavasti viihdyt oman peilikuvasi kanssa ja näet oman kauneutesi! Tärkeintähän kauneudenhoidossa on loppujen lopuksi se, että se on yksi elämän positiivisista, ei negatiivisista voimista.

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuvat Engin Akyurt/CC0/Pixabay (ensimmäinen), Bruno/Germany/CC0/Pixabay (toinen), Free-Photos/CC0/Pixabay (kolmas) ja anncapictures/CC0/Pixabay (neljäs)