Minun siivoussysteemini

Jo ihka ensimmäisessä postauksessani olen kirjoittanut siitä, miten nykyään asioista puhutaan paljon siihen sävyyn, että ei sillä niin väliä ole ja relaa nyt vain. Kodin siivous on yksi niistä asioista, joissa keskustelu etenee helposti tuohon tahtiin.

Jos siivouksesta puhutaan muulla tavalla, helposti reaktiot ovat aika defensiivisiä. Minulla on parempaakin tekemistä kuin siivota. Johan siinä menevät elämä ja kaikki hienot elämykset ohi, jos vain siivoilee kotona! Ehkä erikoisin kuulemani selitys sille, miksei siisteyteen kannata panostaa, oli seuraavanlainen: En tykkää sellaisesta sisustuslehtien valkoisesta, kliinisestä kodista. (Epäselväksi jäi, miksi puhujan mielessä valkoinen sisustus ja siisteys nivoutuivat yhteen.)

Kaikesta huolimatta väitän, että suurin osa ihmisistä viihtyy siistissä ja puhtaassa kodissa. Itse siisteys ei siis monenkaan mielestä ole epämiellyttävää, vaan siisteyden luominen ja ylläpitäminen vain erilaisista syistä jäävät helposti tekemättä.

Koetan tässä pureutua siihen, miten asiaa voisi lähestyä ja miten sitä olen itse lähestynyt. Miten kodin siisteydestä voisi huolehtia niin, että saisi siistin ja puhtaan kodin ilman, että se varastaisi liikaa aikaa ja voimia?

Itse noudatan siivouksessa kahta periaatetta:
1. Siisteys on mahdollisimman pysyvä tila kodin asukkaita varten eikä hetkellinen ilo vieraiden silmille.
2. Siisteys syntyy mahdollisimman pitkälti siisteyttä ylläpitämällä ja näin vähentämällä varsinaisen siivouksen tarvetta.

Näiden periaatteiden pohjalta olen rakentanut oman siivoussysteemini, johon siivoukseen liittyvät rutiinit pohjautuvat. Systeemini toteutuu kolmella tasolla, jotka esittelen tässä.

 

Jokapäiväinen siisteyden ylläpito

Tämä on kodin siisteydessä tärkein asia: että siisteyttä osataan ylläpitää. Mitä paremmin siisteyttä ylläpidetään, sitä vähemmän siivottavaa kertyy. Itse en siisteyden ylläpitämistä edes laske varsinaiseksi siivoukseksi. Siinähän on kyse pääasiassa siitä, että tavarat laitetaan paikoilleen ja akuutit sotkut siivotaan heti – eli pienistä, hyvistä tavoista. (Olen kirjoittanut jo aiemmin asioiden tekemisestä loppuun asti.) Jos siivous pitää aloittaa etsimällä tiskipöytä tiskien alta ja lattia roskien ja vaatteiden alta, silloin ongelma on nimenomaan siisteyden ylläpitämisessä ja itselleen kerryttää turhaa siivottavaa.

Eräs tuttavani kertoi kerran, että hän saa vierailta kehuja siitä, että hänellä on tosi siisti asunto. Samaan hengenvetoon hän kertoi, ettei hän siivoa juuri koskaan – muttei myöskään sotke. Elämäntilanteet ovat tietysti hyvin erilaisia, mutta mielestäni tämä on hyvä ajatus pohdittavaksi. Entä jos siisteyttä hakisikin sitä kautta, että jättää jälkeensä mahdollisimman vähän sotkua?

  • Omassa kodissani jokapäiväinen siisteyden ylläpito tarkoittaa seuraavia asioita:
    – Sängyn petaaminen aamulla
    – Roskat heti roskiin
    – Tavarat paikoilleen käytön jälkeen
    – Keittiön siivous roiskeista yms. ja astioiden pesu ruoanlaiton yhteydessä
    – Lehdet yms. paperinkeräykseen, kun ne on luettu
    – Vaatteet joko omalle paikalleen kaappiin tai pyykkikoriin
    – Eteiseen kenkien mukana tulleen runsaamman hiekan yms. siivous
    – Tulisijojen edustan siistiminen käytön jälkeen

Viikkosiivous

Joskus on ihan siivoamalla siivottava. Tämä kannattaa tehdä säännöllisesti. Tällä tavoin kodin siisteystaso ei vaihtele hävityksen kauhistuksen ja tiptop-siistin välillä vaan siisteydestä voi nauttia koko ajan. Tällöin siivousaika ja -vaiva myös pysyvät kohtuullisina ja siivous on mahdollista sujauttaa kiireiden väliin, vaikka elämässä olisi vähän hektisempi vaihe.

Siivoaminen on myös helpompaa ja miellyttävämpää, kun sitä ei tee liian harvoin. Tämän tietää jokainen, joka on joskus hangannut pinttynyttä likaa irti…

Vaikka itse siivoan viikoittain, ei ole välttämätöntä, että siivous tapahtuu juuri kerran viikossa. Sopivan siivousrytmin voi miettiä oman kotinsa asukkaiden ja käytön mukaan. Pienet lapset, lemmikit, harrastukset, ruoanlaiton määrä ja kotona vietetty aika vaikuttavat siivoustarpeeseen. Mielestäni siivousrytmi on silloin järkevä, kun koti ei ehdi missään vaiheessa muuttua suoranaisen epäsiistiksi muttei myöskään tarvitse siivota jo valmiiksi putipuhdasta vaan näkee kättensä jäljen.

Säännöllisessä siivouksessa on myös se hyvä puoli, että silloin kodin viihtyisyyttä ylläpidetään sen asukkaita varten. Toisaalta vieraiden kutsuminenkin helpottuu, kun siihen ei liity siivousrupeama. Kotiaan ei tarvitse pitää jatkuvasti auki vieraille, ellei halua, mutta on hyvä, jos ketään ei tarvitse jättää sen vuoksi kutsumatta, että kodin epäsiisteys hävettää. Vieraiden käynneissä ei ole kitkerää sivumakua, kun vieraiden tulo ei merkitse samaa kuin siivouspakko.

  • Omaan viikkosiivoukseeni kuuluvat seuraavat asiat:
    – Keittiön siivous (tasojen ja kaapinovien pyyhkiminen, jääkaapin siistiminen, liesitason ja pesualtaan pesu, roskiskaapin puhdistus)
    – Lemmikkien ruokailualustan ja -astioiden pesu
    – Tarpeen mukaan tuhkien vienti ja muu tulisijojen puhdistus
    – WC- ja kylpyhuonetilojen siivous (WC-istuimet, pesualtaat ja hanat)
    – Pyykkien lajittelu ja pesu, samalla tarpeen mukaan lakanoiden, pyyhkeiden yms. vaihtaminen
    – Imurointi
    – Lisäksi neljän viikon syklillä jokin seuraavista:
    • keittiön tehosiivous (uuni, kahvinkeitin ja vedenkeitin, myös ulkogrilli)
    • pölyjen pyyhintä pinnoilta
    • tavallista perusteellisempi imurointi (hankalat huonekalujen taustat yms.)
    • TAI saunan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen tehosiivous (hanojen puhdistus, tasojen pyyhintä, lattioiden moppaus)

”Joulu- ja kevätsiivous”

Lainausmerkit ovat tarkoituksellisia. Mielestäni ei ole erityistä syytä, miksi perusteellisempi siivous täytyisi tehdä juuri ennen joulua tai tiettynä vuodenaikana. Päinvastoin voi olla parempi, jos sitä ei tehdä ennen joulua, jolloin on usein muitakin kiireitä.

Mielestäni suursiivouksia on syytä välttää. Jos tarve suursiivoukselle ilmenee, useimmiten se syntyy siksi, että siisteyden ylläpito ja siivousrutiinit ovat jo pidempään lipsuneet. Usein suursiivoukset ovat myös noidankehä: kun viimein raivosiivoaa epäsiistiä kotia koko viikonlopun, on tavallaan ymmärrettävää, ellei sen jälkeen ihan pian tee mieli avata siivouskaapin ovea.

Olen ylempänä kuvaillut, miten tällaiset suursiivoukset voi välttää. On silti tiettyjä siivouskohteita, jotka on nähdäkseni mielekkäintä siivota käymällä ne kunnolla läpi pari kertaa vuodessa. Itse en näitäkään siivoa yhden päivän enkä edes viikonlopun aikana vaan sijoitan ne keväällä ja syksyllä parin viikon ajanjaksolle ja hoidan ne vähitellen.

  • Nämä siivouskohteet ovat seuraavat:
    – Ikkunoiden pesu
    – Kaappien ja hyllyjen pyyhintä ja sisällön läpikäynti (ja tarpeettoman tavaran hävitys)
    – Perusteellinen pölyjenpyyhintä (esim. ovenkarmien päältä).
    – Kaikkien lattiatasojen imurointi ja moppaus varastoa myöten
    – Kaakelipintojen pesu
    – Saunanlauteiden pesu
    – Ulkosiivous (terassin, ulkokalusteiden yms. puhdistus)
    – Sisustustekstiilien pesu (matot sekä verhot yms. tarpeen mukaan)

Lopuksi haluan sanoa, että tähän kirjoittamani listat siivoustehtävistä peilaavat tietysti minun kotiani ja sitä, miten siellä eletään. Toivon kuitenkin, että listojen avulla voi saada kiinni ideasta eli siivoussysteemistä, jota olen tässä pyrkinyt esittelemään.

Miltä sinun listasi näyttäisivät? Millä pienillä päivittäisillä rutiineilla voisit ylläpitää kotisi järjestystä? Entä mitä sinun kannattaisi siivota säännöllisesti (ja kuinka usein), jotta saisit kotisi pysymään siistinä – ei jouluksi ja anopin vierailuksi vaan koko ajan, kotisi pysyvänä olotilana?

Toivon myös, että kun katsot listojani eri tehtävistä ja ehkä päivittelet niiden pituutta, pysähdyt miettimään, kuinka aikaavieviä mainitut tehtävät oikeastaan ovat. Etenkin päivittäiset toimet – montako minuuttia ne vievät? Tai sekuntia?

Ennen kaikkea siivoussysteemissäni on minulle kyse elämänlaadusta. Monet sanovat, että kun on kiireinen ja on paljon töitä, se on hyvä syy jättää siivous väliin. Minä puolestani ajattelen, etten todellakaan tee töitä seitsemänä päivänä viikossa sen takia, että voisin viettää kotona aikaani epäsiistissä ympäristössä. Päinvastoin koen ansaitsevani siisteyttä ja kauneutta!

Siisteyden ylläpitoon ei kannata suhtautua rangaistuksena, koska se luo viihtyisyyttä itselle ja perheenjäsenille.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Malasia Johnson/CC0/Pixabay (ylin), Michal Jarmoluk/CC0/Pixabay (keskimmäinen) ja Monfocus/CC0/Pixabay (alin)

Koti Oma elämä Ystävät ja perhe Hyvä olo

Henkinen itsepuolustus

Kirjoitin otsikon ja sitten meinasin korjata sen. ”Itsepuolustus” kuulostaa hurjalta, koska puolustautuminen viittaa siihen, että joku on hyökännyt. Ehkä ”itsesuojelu” olisi parempi? Mutta ei. Halusin sittenkin käyttää juuri tuota sanaa, sillä meidän henkistä hyvinvointiamme vastaan useinkin joku tai jokin todella hyökkää.

Henkinen itsepuolustus tarkoittaa minulle ennen muuta sen asian ymmärtämistä, että olemme kukin viime kädessä itse oman hyvinvointimme vartijoita ja puolustajia. Meidän tehtävämme on tehdä elämässämme sellaiset rajanvedot, jotka auttavat meitä voimaan hyvin. Tämä on usein yllättävän haastavaa.

Vaikka esimerkiksi kiusaaminen ja väkivalta ovat monin tavoin vaikeita ja hajottavia asioita, niissä on helpottavana tekijänä se, että ne on kohtuullisen helppo tunnistaa tilanteiksi, joissa meitä kohdellaan väärin. Jos tämä kuitenkin on meille syystä tai toisesta vaikeaa, usein ainakin joku muu osaa kertoa meille, että olemme kaltoinkohtelun uhreja.

Paljon mutkikkaammaksi tilanne menee, kun emme ole selvän kaltoinkohtelun uhreja mutta hyvinvointimme on silti uhattuna. Tällainen tilanne voi muodostua, kun esimerkiksi työmme tai perheemme vaatii meiltä liikaa. Voi olla vaikea huomata, että kyse on tilanteesta, jossa meidän pitäisi suojella itseämme. Tehtävää vaikeuttaa se, että meidän tulee kenties puolustautua omia läheisiämme vastaan.

Valitettavasti voi olla hankala löytää myöskään muilta tukea tähän. Saatamme pikemminkin joutua kuuntelemaan aforismeja siitä, kuinka pahasta laiskuus on ja kuinka läheisistä huolehtiminen on kunniatehtävä. Syyllistäminen, suora tai piilotettu, astuu kuvaan hyvin helposti.

Aina vain vaikeammaksi asian tekee, että läheiset eivät useinkaan uhkaa hyvinvointiamme tahallaan ja pahassa tarkoituksessa. Kyse saattaa olla vain siitä, että heillä on tarpeita, joille he koettavat löytää täyttäjän. Joskus mukana voi olla ripaus itsekkyyttä. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että toisen toiveet ovat periaatteessa ihan oikeutettuja – ne ovat vain meille itsellemme liikaa. Tässä korostuu se, että jokainen on aina pohjimmiltaan omien rajojensa vartija, koska vain itse tietää, missä ne rajat menevät.

Oman hyvinvoinnin kannalta yksi vaarallisimmista ajattelutavoista on, että olettaa elämän palkitsevan siitä, kun antaa muiden kävellä omien rajojen yli kerta toisensa perään eli on loputtoman epäitsekäs. Sitä palkkiota moni on odottanut koko ikänsä – turhaan.

Olin juuri tänä viikonloppuna tilanteessa, jossa jouduin puolustamaan hyvinvointiani. Minulla on takana erittäin rankka työrupeama, ja nyt juhannuksena olin viimein saamassa tilaisuuden levätä ja rentoutua. Suloiset suunnitelmani olivat kuitenkin vähällä kariutua. Seuraani olisivat halunneet liittyä tuttavat, joiden läsnäoloa en parhaalla tahdollanikaan voinut sanoa kaipaavani. Silti he olivat röyhkeästi työntymässä osaksi juhannustani.

Torjuin heidät. Lähetin tiehensä. Tein tämän niin kohteliaasti, kuin se oli mahdollista, mutta silti hyvin tiukasti. Olihan se omalla tavallaan vaikeaa: jos kohteliaisuutta ja vieraanvaraisuutta tulkitaan tarkasti, minun olisi pitänyt niellä kiukkuni ja mielipahani ja muuttaa rentouttava juhannus sellaiseksi, joka olisi palvellut ihan muiden tarpeita.

Valitsin olla tekemättä niin. Ja arvatkaa mitä? Olen siitä hiton ylpeä.

Kyky henkiseen itsepuolustukseen on valitettavasti edelleen myös tasa-arvokysymys. Naisilta odotetaan helpommin epäitsekkyyttä, hoivaa ja muiden tarpeista huolehtimista. Koskee tämä sitten lapsia, vanhuksia tai satunnaisia mökkivieraita. Mies saa hyvän isän, huomaavaisen aviopuolison ja huolehtivan pojan tittelin sellaisella määrällä huolenpitoa, että samalla määrällä naiselle ei vielä minkäänlainen kunniankukko laula. Hän voi jopa päinvastoin joutua kuulemaan olevansa kylmä ja itsekäs.

Syyt löytyvät osittain jo kasvatuksesta. Tyttöjä kehutaan ja palkitaan yhä ominaisuuksista, jotka ovat muille mieluisia ja helpottavat muiden elämää mutta eivät välttämättä tue tyttöjen omaa hyvinvointia tai auta heitä eteenpäin. Sama kaava ja kasvattaminen helposti jatkuu, kun tyttö varttuu aikuiseksi, jolloin monien naisten henkiset itsepuolustustaidot jäävät heikoiksi.

Olen itse ollut tilanteessa, jossa vanhempi henkilö hössötti kovasti erään hankkeen parissa ja olisi kaivannut tähän auttavaa käsiparia. Minulla ei ollut aikaa eikä jaksamista olla se käsipari. Tämä sai kyseisen henkilön kyseenalaistamaan sosiaalisen pelisilmäni ja vihjailemaan, että jotkut eivät osaa tunnistaa muiden avun tarvetta.

Tämä oli häkellyttävää. Tunnistin toki avun tarpeen, mutta koska kyse ei ollut hengenhädästä tai vakavasta asiasta muutenkaan, valitsin olla auttamatta, koska en jaksanut. Ilmeisesti tällaisen valinnan tekeminen oli vanhemman sukupolven edustajalle niin käsittämätöntä, että se sai tulkitsemaan käytöksen ymmärtämättömyydeksi. Eihän nainen voi tehdä valintaa oman hyvinvointinsa eduksi, jos lähellä kuka hyvänsä tarvitsee mitä hyvänsä apua!

Paitsi että kyllä voi. Ja tämä yhä useamman kannattaisi myös opetella tekemään.

Kun mietitään, millaiseksi lapsen – tai aikuisen – haluttaisiin kasvavan, usein sitä mietitään siitä kysymyksestä käsin, että millainen henkilö on miellyttävä kohdata. Pitäisi kuitenkin miettiä vähintään yhtä paljon sitä, että millaisen henkilön on hyvä olla. Tätä pitäisi miettiä paitsi lasten kasvattamisessa, myös omassa kasvussamme. Meidän ei tarvitse olla vain miellyttäviä muille, me saamme olla myös miellyttäviä itsellemme. Ja joskus meidän on hyvinvointimme nimissä oltava viimeksi mainittua enemmän kuin ensiksi mainittua.

Olkaa itsenne puolustajia, sillä kukaan muu ei sitä pestiä voi hoitaa!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat RegioTV/CC0/Pixabay (ylempi) ja Gerd Altmann/CC0/Pixabay (alempi)

Hyvinvointi Ajattelin tänään Syvällistä Tasa-arvo