Esittelin jo aiemmin yhden minulle rakkaan ajanhallintakeinon. Nyt haluan esitellä toisen, joka on itselleni yhtä rakas ja mielestäni myös tärkeä ja keskeinen keino ajan hallitsemisessa.

Lähestyn tätä ajanhallintakeinoa yksinkertaisen kysymyksen kautta: kun teet jotakin, milloin olet valmis? Oma vastaukseni tähän on, että olen valmis silloin, kun olen tehnyt homman täysin loppuun. Tämä pitää sisällään jälkien siivoamisen, välineiden paikalleen laittamisen ja muun vastaavan, mikä kulloiseenkin hommaan liittyy. Jos tuntuu vaikealta päätellä, mikä kaikki tähän lukeutuu, voi esittää seuraavan kysymyksen: milloin homma on siinä mallissa, ettei siihen tarvitse enää palata?

Lasten kanssa on tavallista, että askartelun lopuksi sakset tippuvat kädestä siihen, missä sillä hetkellä sattuu olemaan, paperisilppu ei löydä tietään roskikseen ja liimapurkki jää avonaiseksi kuivumaan. Lapsia yritetään kasvattaa ulos tästä ja heille opetetaan omien jälkien siivoamista.

Mutta entä kaikki ne aikuiset, jotka eivät myöskään koe, että tavarat tulisi laittaa paikalleen tai jälkensä siivota? Se, että heitä on aika paljonkin, on ollut itselleni vähän hätkähdyttävä oivallus. Monilla aikuisillakaan välineet eivät tosiaan löydä paikalleen käytön jälkeen eikä ruoanlaiton tai pikkuremppailun jälkiä siivota homman päätteeksi. Kertaalleen kokoon haravoitu lehtikasakin saattaa unohtua niille sijoilleen, josta tuuli puhaltaa sen uudestaan pitkin pihaa.

Ei se sinänsä minulle kuulu, miten muut asiansa hoitavat, mutta on pakko myöntää, että välillä harmittaa muiden puolesta, kun he tekevät asiat tarpeettoman hankalasti ja tuhlaavat omaa aikaansa.

Asioiden tekemisessä kerralla loppuun on paljon etuja. Kun homma on niin sanotusti taputeltu, siihen ei tarvitse enää palata ja se on poissa kuormittamasta muistia. Jos kyse on jollakin tavalla haastavasta hommasta, itseään ei myöskään tarvitse orientoida samaan asiaan yhä uudestaan vaan homma tulee tehtyä loppuun yhdellä ajattelulla.

Monet käytännön jutut on myös helpompi tehdä loppuun, kun ne tekee heti. Esimerkiksi ruoanlaiton jälkeen tiskaaminen on paljon helpompaa, kun ruoka ei ole kuivunut astioihin kiinni muutamaa päivää. Myös monet tahrat lähtevät vaivattomasti, kun ne siivoaa välittömästi eikä sitten joskus. Aikaa ei myöskään tuhraannu tavaroiden etsimiseen, kun tietää, että ne ovat aina omalla paikallaan. Silloin ei tarvitse miettiä, minkä puolivalmiin projektin ääreltä mikäkin tavara  pitää hakea.

Miten tämä sitten säästää aikaa? Kuten sanoin, monet asiat on yksinkertaisesti helpompi tehdä heti kuin myöhemmin. Lisäksi jälkien siivoaminen tässä ja nyt tuntuu ylivoimaiselta usein lähinnä asennetasolla eli sen takia, että itselle on annettu lupa jättää asiat kesken ja niiden viimeistely tuntuu siksi ylimääräiseltä hommalta. Harvoin viimeinen silaus oikeasti näyttelee ajankäytössä merkittävää roolia. Kun tekee kerralla valmista, se ei usein vaadi muuta kuin sen, että jaksaa purra hammasta vielä hetken. Sen sijaan jos niitä viimeisiä silauksia jättää roikkumaan sinne tänne, sama ei enää pädekään. Niistä voi saada kasattua mojovan keskeneräisten asioiden listan, jonka purkamiseen oikeasti tuhraantuu aikaa – sellaista aikaa, jonka olisi voinut käyttää paremmin kuin jahtaamalla vanhojen projektien ”häntiä”!

Monenlaisia hommia tehneenä tietysti ymmärrän, ettei kaikkea edes voi saada valmiiksi kerralla. Joskus käy niinkin, että aikataulujen sanelemasta pakosta homma täytyy jättää kesken juuri sitä viimeistä silausta vailla. Tällaisissa tilanteissa pyrin itse toimimaan niin, että mietin jo valmiiksi, minä lähitulevaisuuden hetkenä viimeistelen homman (ja sitten myös teen niin).

Tämä ajatus rönsyilee ajanhallinnasta vähän pidemmälle, mutta olen myös sitä mieltä, että hommien viimeistelyn olisi yleensä parasta kuulua sille, joka homman on muutenkin tehnyt. Vaikka esimerkiksi parisuhteessa kotitöitä jaettaisiin monin tavoin, itse välttäisin sellaista jakoa, jossa yksi tekee ja toinen siivoaa jäljet. On yleensä reilumpaa ja motivoi alun perinkin toimimaan huolellisemmin, jos omien jälkien siivoaminen kuuluu omalle vastuulle!

Näen asioiden loppuun tekemisen jossakin määrin myös tasa-arvokysymyksenä. Olen huomannut, että nykyäänkin miehet ovat useammin niitä, jotka kokevat, ettei jälkien siivoaminen kuulu heille. Luulen, että aika moni on nähnyt esimerkiksi niitä kodin remppoja, joissa miesten jälkeen jää kasa roskia, sahanpurua, laudanpätkiä, vääntyneitä nauloja ja pahimmillaan työkalut taivasalle. Tarkoitus ei välttämättä edes ole, että siivottaisiin joskus myöhemmin, vaan vaimon (tai jopa äidin) oletetaan tekevän se…

Joku voi tietysti pitää reiluna diilinä, että jos mies on hikoillut remontin parissa, niin nainen siivoaa jäljet. Itse en tästä ajatuksesta pidä siksi, että harvemmin sama käy toisinpäin. Jos naisella on menossa jokin projekti, vaikka synttärijuhliin leipominen tai puutarhan siistiminen, harvoin keittiön siivous jää miehelle tai nainen jättää puutarhaan epämääräisiä röykkiöitä oksanpätkiä ja rikkaruohoja ja nurmikolle viskotut välineet, jotka mies saa käydä siivoilemassa pois. (Eikö olisi aika hassu ajatuskin?)

Tämäkin on yksi syy siihen, minkä vuoksi koen, että hommat on parempi tehdä kerralla loppuun ja vielä niin, että jälkien siivoamisesta vastaa sama ihminen, joka homman on aloittanutkin!

Lämpimin terveisin

Rouva R

Kuva Renate Köppel/CC0/Pixabay