Viikon ruokalista – hyvää ja edullista!

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten näen taloudellisesti järkevän elämän. Tässä yhteydessä yhtenä talouden hallinnan keinona otin esiin ruokien valmistamisen mahdollisimman pitkälti itse. Nyt haluan esitellä yhden version viikon ruokalistasta. Tämä on esimerkki tosielämästä eli sisältää ruokia, joita itse teen usein.

Lista peilaa tosielämää siinäkin mielessä, että jokaiselle päivälle ei ole varattu eri ruokalajia. Ruokia, joita on mahdollista ja järkevää valmistaa kerralla isompi annos ja joiden maku ja rakenne eivät kärsi jääkaapissa, on valmistettu kahden päivän tarpeisiin.

Ruokalistan on tarkoitus kunnioittaa neljää arvoa: edullisuus, maukkaus, terveellisyys ja helppous. Jotkin näistä arvoista lyövät toisiaan hiukan korville. Tästä johtuu, ettei ruokalista ole pihistelyn ehdoton huipentuma. Kaikki eivät myöskään välttämättä pitäisi tätä ruokalistaa kaikkein mallikkaimpana esimerkkinä terveellisyydestä. Terveellisyys sitä paitsi käsitetään nykyään monella tavalla – itselleni se tarkoittaa ennen muuta monipuolista ruokavaliota. Helppous taas haastaa hiukan kaikkia kolmea muuta tavoitetta, ja maukkaus puolestaan on aina enemmän tai vähemmän mielipidekysymys. Kaikesta huolimatta väitän, että ruokalista yhdistää neljä mainittua ominaisuutta varsin mukiinmenevästi, vaikka ne kompromisseja vaativatkin.

Katso itse ja päätä, mitä mieltä olet!

Viikon ruokalista:

Maanantai: Juustoinen kasvissosekeitto ja leipä (Hinta/annos: n. 1 euro)
Tiistai: Juustoinen kasvissosekeitto ja leipä (Hinta/annos n. 1 euro)
Keskiviikko: Keitetty riisi, broilerin koipireidet ja paistetut kasvikset (Hinta/annos n. 1,5 euroa/hlö)
Torstai: Tonnikala–raejuusto–kasvis-tortillat (Hinta n. 2 euroa/annos)
Perjantai: Tonnikala–raejuusto–kasvis-tortillat (Hinta n. 2 euroa/annos)
Lauantai: Jauhelihamureke, ruskea kastike, perunasose ja vihersalaatti (Hinta n. 1,80 euroa/annos)
Sunnuntai: Jauhelihamureke, ruskea kastike, kermaperunat ja vihersalaatti. Vadelmarahka. (Hinta n. 2,70 euroa/annos)

Huomautuksia: Ylempänä esitetyt hinnat ovat tosiaan annoshintoja – eli ilmaisevat kyseisen ruokalajin hinnan per lautanen. Nämä hinnat on laskettu edullisimpien vaihtoehtojen mukaan ja lisäksi on ajateltu, että annoskoko on pienehkö/keskikokoinen. Jos ostaa edullisimman sika-naudan sijaan naudan luomujauhelihaa ja kotona odottaa reiluja annoksia syövä, kasvava teinipoika, ilmoitetut hinnat voi suosiolla kaksinkertaistaa.

Vaikka hinnat eivät yllä kuvatuista syistä ole kiveen hakattuja, yhtä kaikki voi tehdä seuraavan havainnon: viikon lämpimät pääateriat on mahdollista valmistaa 12 eurolla/hlö, ilman että kyse edes on minimiin kiristetystä pihistelystä ja ilman että terveellisyys ja maukkaus on uhrattu. Ei kovin kallista, vai mitä?

Esittelen tässä vielä ylempään ruokalistaan liittyen muutaman reseptin.

 

Juustoinen kasvissosekeitto (4 annosta)

0,8 litraa vettä
700-800 g perunoita ja juureksia (valmis keittoihin tarkoitettu pakastepussi tai oman maun mukaan – käytä ainakin porkkanoita tuomaan väriä!)
2 kasvisliemikuutiota
250 g Koskenlaskijaa tai muuta samantyyppistä sulatejuustoa
suolaa

Lisää veteen pilkotut perunat ja juurekset ja kasvisliemikuutiot (viimeksi mainitut eivät ole pakollisia, jos haluat välttää lisäaineita). Keitä. Kun peruna ja juurekset alkavat olla lähes pehmeitä, lisää sulatejuusto noin 1 sentin paksuisina siivuina. Tämän jälkeen hämmennä säännöllisesti – juusto voi palaa pohjaan. Kokonaiskeittoaika noin 25 min. Kun juusto on täysin sulanut, nosta kattila liedeltä ja soseuta sisältö. Lisää tarvittaessa suolaa.

Vinkki: Tarjoa mieluiten tuoreen leivän tai patongin kanssa.

 

Tonnikala–raejuusto–kasvis-tortillat (8 tortillaa)

8 täysjyvätortillaa
n. 1 dl majoneesia
2 purkkia tonnikalaa (vedessä)
200 g raejuustoa
½ keskikokoinen kurkku
8 kpl salaatinlehtiä

Levitä tortillojen päälle ohut kerros majoneesia. Laita jokaiseen tortillaan salaatinlehti ja jaa niille sama määrä tonnikalaa, raejuustoa ja kurkkua, joka on paloiteltu pieniksi siivuiksi tai paloiksi. Huom! Tortillat on tarkoitettu ja soveltuvat hyvin syötäviksi kylminä.

Vinkki: Jos haluat tortilloihin lisää kosteutta ja makua eikä kalorien kanssa ole niin tarkkaa, voit sekoittaa myös tonnikalaan pienehkön määrän majoneesia.

 

Jauhelihamureke (4 annosta)

400 g jauhelihaa
0,8 dl maitoa
1 dl korppujauhoja
1 muna
1 rkl suolaa
2 rkl sipulijauhetta (tai erittäin hienoksi pilkottu, pieni sipuli)
Lisäksi päälle:
sinappia
korppujauhoa

Kaada kulhoon maito, johon lisätään korppujauho. Anna korppujauhon turvota hetki. Lisää muut ainekset. Vaivaa käsin tasaiseksi massaksi. Muotoile uuninpellille leivinpaperin päälle mureketaikinasta tasainen pötkö. Hiero päälle ohut kerros sinappia ja ripottele päälle hieman korppujauhoa. Paista uunissa 225 asteessa n. 35 minuuttia. Murekepötkön paksuus ja käytetty jauheliha vaikuttavat paistoaikaan. Jos olet epävarma kypsyydestä, voit loppuvaiheessa ottaa murekkeen välillä uunista ja leikata sitä hieman tarkistaaksesi kypsyyden. Tarjoiluvaiheessa leikkaa mureke noin 2 sentin paksuisiksi siivuiksi.

Vinkki: Murekkeeseen saa vaihtelua ja makua erilaisilla täytteillä. Voit piilottaa murekkeen sisään esim. juustoa, kinkkua tai pari keitettyä kananmunaa.

 

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Christine Sponchia/CC0/Pixabay (ylempi) ja Republica/CC0/Pixabay (alempi)

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Oma elämä Puhutaan rahasta

Hallitse aikaa: tee loppuun asti

Esittelin jo aiemmin yhden minulle rakkaan ajanhallintakeinon. Nyt haluan esitellä toisen, joka on itselleni yhtä rakas ja mielestäni myös tärkeä ja keskeinen keino ajan hallitsemisessa.

Lähestyn tätä ajanhallintakeinoa yksinkertaisen kysymyksen kautta: kun teet jotakin, milloin olet valmis? Oma vastaukseni tähän on, että olen valmis silloin, kun olen tehnyt homman täysin loppuun. Tämä pitää sisällään jälkien siivoamisen, välineiden paikalleen laittamisen ja muun vastaavan, mikä kulloiseenkin hommaan liittyy. Jos tuntuu vaikealta päätellä, mikä kaikki tähän lukeutuu, voi esittää seuraavan kysymyksen: milloin homma on siinä mallissa, ettei siihen tarvitse enää palata?

Lasten kanssa on tavallista, että askartelun lopuksi sakset tippuvat kädestä siihen, missä sillä hetkellä sattuu olemaan, paperisilppu ei löydä tietään roskikseen ja liimapurkki jää avonaiseksi kuivumaan. Lapsia yritetään kasvattaa ulos tästä ja heille opetetaan omien jälkien siivoamista.

Mutta entä kaikki ne aikuiset, jotka eivät myöskään koe, että tavarat tulisi laittaa paikalleen tai jälkensä siivota? Se, että heitä on aika paljonkin, on ollut itselleni vähän hätkähdyttävä oivallus. Monilla aikuisillakaan välineet eivät tosiaan löydä paikalleen käytön jälkeen eikä ruoanlaiton tai pikkuremppailun jälkiä siivota homman päätteeksi. Kertaalleen kokoon haravoitu lehtikasakin saattaa unohtua niille sijoilleen, josta tuuli puhaltaa sen uudestaan pitkin pihaa.

Ei se sinänsä minulle kuulu, miten muut asiansa hoitavat, mutta on pakko myöntää, että välillä harmittaa muiden puolesta, kun he tekevät asiat tarpeettoman hankalasti ja tuhlaavat omaa aikaansa.

Asioiden tekemisessä kerralla loppuun on paljon etuja. Kun homma on niin sanotusti taputeltu, siihen ei tarvitse enää palata ja se on poissa kuormittamasta muistia. Jos kyse on jollakin tavalla haastavasta hommasta, itseään ei myöskään tarvitse orientoida samaan asiaan yhä uudestaan vaan homma tulee tehtyä loppuun yhdellä ajattelulla.

Monet käytännön jutut on myös helpompi tehdä loppuun, kun ne tekee heti. Esimerkiksi ruoanlaiton jälkeen tiskaaminen on paljon helpompaa, kun ruoka ei ole kuivunut astioihin kiinni muutamaa päivää. Myös monet tahrat lähtevät vaivattomasti, kun ne siivoaa välittömästi eikä sitten joskus. Aikaa ei myöskään tuhraannu tavaroiden etsimiseen, kun tietää, että ne ovat aina omalla paikallaan. Silloin ei tarvitse miettiä, minkä puolivalmiin projektin ääreltä mikäkin tavara  pitää hakea.

Miten tämä sitten säästää aikaa? Kuten sanoin, monet asiat on yksinkertaisesti helpompi tehdä heti kuin myöhemmin. Lisäksi jälkien siivoaminen tässä ja nyt tuntuu ylivoimaiselta usein lähinnä asennetasolla eli sen takia, että itselle on annettu lupa jättää asiat kesken ja niiden viimeistely tuntuu siksi ylimääräiseltä hommalta. Harvoin viimeinen silaus oikeasti näyttelee ajankäytössä merkittävää roolia. Kun tekee kerralla valmista, se ei usein vaadi muuta kuin sen, että jaksaa purra hammasta vielä hetken. Sen sijaan jos niitä viimeisiä silauksia jättää roikkumaan sinne tänne, sama ei enää pädekään. Niistä voi saada kasattua mojovan keskeneräisten asioiden listan, jonka purkamiseen oikeasti tuhraantuu aikaa – sellaista aikaa, jonka olisi voinut käyttää paremmin kuin jahtaamalla vanhojen projektien ”häntiä”!

Monenlaisia hommia tehneenä tietysti ymmärrän, ettei kaikkea edes voi saada valmiiksi kerralla. Joskus käy niinkin, että aikataulujen sanelemasta pakosta homma täytyy jättää kesken juuri sitä viimeistä silausta vailla. Tällaisissa tilanteissa pyrin itse toimimaan niin, että mietin jo valmiiksi, minä lähitulevaisuuden hetkenä viimeistelen homman (ja sitten myös teen niin).

Tämä ajatus rönsyilee ajanhallinnasta vähän pidemmälle, mutta olen myös sitä mieltä, että hommien viimeistelyn olisi yleensä parasta kuulua sille, joka homman on muutenkin tehnyt. Vaikka esimerkiksi parisuhteessa kotitöitä jaettaisiin monin tavoin, itse välttäisin sellaista jakoa, jossa yksi tekee ja toinen siivoaa jäljet. On yleensä reilumpaa ja motivoi alun perinkin toimimaan huolellisemmin, jos omien jälkien siivoaminen kuuluu omalle vastuulle!

Näen asioiden loppuun tekemisen jossakin määrin myös tasa-arvokysymyksenä. Olen huomannut, että nykyäänkin miehet ovat useammin niitä, jotka kokevat, ettei jälkien siivoaminen kuulu heille. Luulen, että aika moni on nähnyt esimerkiksi niitä kodin remppoja, joissa miesten jälkeen jää kasa roskia, sahanpurua, laudanpätkiä, vääntyneitä nauloja ja pahimmillaan työkalut taivasalle. Tarkoitus ei välttämättä edes ole, että siivottaisiin joskus myöhemmin, vaan vaimon (tai jopa äidin) oletetaan tekevän se…

Joku voi tietysti pitää reiluna diilinä, että jos mies on hikoillut remontin parissa, niin nainen siivoaa jäljet. Itse en tästä ajatuksesta pidä siksi, että harvemmin sama käy toisinpäin. Jos naisella on menossa jokin projekti, vaikka synttärijuhliin leipominen tai puutarhan siistiminen, harvoin keittiön siivous jää miehelle tai nainen jättää puutarhaan epämääräisiä röykkiöitä oksanpätkiä ja rikkaruohoja ja nurmikolle viskotut välineet, jotka mies saa käydä siivoilemassa pois. (Eikö olisi aika hassu ajatuskin?)

Tämäkin on yksi syy siihen, minkä vuoksi koen, että hommat on parempi tehdä kerralla loppuun ja vielä niin, että jälkien siivoamisesta vastaa sama ihminen, joka homman on aloittanutkin!

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva Renate Köppel/CC0/Pixabay

Hyvinvointi Hyvä olo Syvällistä Tasa-arvo