”Kaikki mulle heti!”

Nykynuorisossa on ollut aina jotakin vikaa, käsitykseni mukaan jo ennen ajanlaskumme alkua. ”Kaikki mulle heti” on asenne, jota tässä ajassa on mainittu nuorten helmasynniksi jo aika kauan. (Itse asiassa niin kauan, että osa tuosta asenteesta parjatuista henkilöistä ei varmastikaan enää edusta nuorisoa…)

Sekä kyseinen asenne että sen halveksiminen ovat asioita, jotka herättävät minussa vähän ristiriitaisia tunteita.

Muistan tilanteen, jossa tuntemani, silloin hiukan alle 60-vuotias pariskunta avoimesti paheksui sitä, että asuntovelallinen matkustaa. Oli kuulemma heidän nuoruudessaan ollut itsestään selvää, että jos on velkaa, niin ei todellakaan laiteta rahaa mihinkään kalliisiin turhuuksiin. Jos on pakko matkustaa, niin korkeintaan Kuopioon ja takaisin, mieluummin ei sinnekään. Jos vähänkin ylimääräistä rahaa ilmenee, se tulee tietysti käyttää lainan lyhentämiseen! Kaikkea muuta he tuntuivat pitävän ”kaikki mulle heti” -löysäilynä.

Tuollainen ajattelutapa sai kulmakarvani kiipeämään otsaa pitkin ylemmäs. Oli – ja on – erittäin vaikea olla samaa mieltä siitä, että ihmisen, jolla on lainaa, pitäisi pyhittää elämänsä lainanmaksulle siihen asti, että se on hoidettu. Kaikki kunnia vastuulliselle rahankäytölle, ja sitä itsekin lämpimästi kannatan! Ei kai silti tarvitse periaatteen vuoksi olla velallisena tekemättä mitään maksullista hauskaa, jos saa rahat siihen järjestymään ja pystyy edelleen noudattamaan maksuaikataulua, johon on lainojen osalta sitoutunut? Näen suorastaan haitallisena sellaisen ajattelun, että elämänsä pitäisi laittaa sivuun ja omistaa pelkästään lainalle vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi.

Muutenkin tämän ajan itsekkyys ja vaativuus on tiettyyn rajaan asti hyväksi. Sehän on positiivista, jos pystyy kertomaan, mitä haluaa, ja osaa vaatia sitä itselleen eikä edes tyydy siihen, että ”ehkä sitten joskus”. Loputon pitkäjänteisyys, odottaminen ja vaatimattomuus eivät ole olleet vanhemmissa sukupolvissa pelkästään hyvä asia. Moni on odotellut parempia aikoja elämänsä ohi, ja tyytymisen filosofia on liian usein saanut sietämään monta vuosikymmentä esimerkiksi surkeaa avioliittoa tai kamalaa työpaikkaa.

Mutta tämä on vain asian yksi puoli. Toinen puoli on sellainen, että se saa minutkin suhtautumaan ”kaikki mulle heti” -asenteeseen kriittisesti. On nimittäin havaittavissa, että kaikki eivät enää ymmärrä vaivannäön merkitystä. Asioita osataan haluta muttei aina ymmärretä, että niiden saamiseksi täytyy nähdä vaivaa. Mitä isompia asioita halutaan, sitä enemmän vaivaa täytyy nähdä, joskus vuosissa tai vuosikymmenissä laskettava aika.

Uskon, että yksi syy vaivannäön merkityksen hämärtymiseen on se, että tällä hetkellä nuorista ja nuorehkoista ihmisistä suuri osa on jo syntynyt yltäkylläisyyteen. ”Parempi elämä” ei ole horisontissa siintävä tavoite, jota kohti ponnistellaan vaatimattomista oloista. Tämä oli todellisuutta vielä erittäin monille 50-60-luvulla, osittain 70-luvullakin syntyneille ihmisille. Toki se on sitä tänä päivänäkin joillekin, mutta yleisesti ottaen samanlaisille elintasoloikille ei ole enää tarvetta – eikä kenties mahdollisuuttakaan.

Esimerkiksi asuminen nykyaikaisessa, kaikilla mukavuuksilla varustetussa omakotitalossa on monille ollut lapsesta saakka itsestäänselvyys. Lapsuuden jäädessä taakse oikotie tähän saatetaan koettaa löytää kyseenalaisilla tavoilla, kuten rajulla ylivelkaantumisella. Asiaan liittyy joskus myös muita lieveilmiöitä, kuten itsenäistymisen jarruttelu sen välttämiseksi, ettei joutuisi asumaan vaatimattomasti.

Kuulin kerran sivusta keskustelun, jossa kaverukset puhuivat yhteisestä tuttavastaan. Tämä oli kuulemma vihdoin saanut uuden, hienon asunnon haluamaltaan alueelta. Toinen kaveruksista sanoi huokaisten, että tämä tuttava on sen todella ansainnut, koska on haaveillut siitä jo niin pitkään. Ajatuskuvio kuulosti oudolta. Sillä tavallako asioita ansaitaan, että niistä haaveillaan? Tai ansaitaanko asioita ylipäätään? Eikö niiden eteen tehdä töitä ja sen työnteon kautta – mahdollisesti – saavuteta niitä? Juuri tämä on asia, jota monet eivät hahmota, ja sitä mielestäni sietääkin kritisoida!

Ehkä suurin ongelma ”kaikki mulle heti” -asenteessa on se, että se ilmenee usein kyvyttömyytenä priorisoida. Tai vielä selvemmin sanottuna: kyvyttömyytenä tehdä elämänvalintoja. Kun tosiaan pitää saada kaikki ja kun se myös pitää saada heti eli kaikki samaan aikaan, ollaan helposti tilanteessa, jossa sen kaiken kanssa ollaan aika solmussa. Moniko on havahtunut keskeltä nousujohteista uraa ja omakotitalon tee-se-itse-remppaa lapsi molemmissa kainaloissa ja mittava lemmikkilauma jaloissa? Lisäksi ensi kesänä piti tehdä unelmien maailmanympärysmatka ja aloittaa uusi kehittävä harrastus ja hoitaa samassa parisuhdekin niin, että kumppani on vierellä kaiken tämän jälkeenkin.

Erittäin harva meistä on supermies tai supernainen. Vain todella pienellä ihmisjoukolla on kyky pitää rajaton määrä lankoja käsissään, olla nukkumatta sen aiheuttamatta mitään vahinkoa ja jättämään seuraava lepohetki viiden vuoden päähän. Meillä muilla kattila kiehuu jossakin vaiheessa yli, jos elämässämme on kerta kaikkiaan enemmän asioita, kuin ehdimme hoitaa. Tämä sitten helposti näkyy niin, että mihinkään ei ehditä kunnolla panostaa eikä keskittyä ja lopulta mielikin on paha ja unelmat alkavat tuntua enemmän painajaisilta.

Itse olen ihminen, joka haluaa kannustaa pitämään unelmistaan kiinni. Jos joku kertoo minulle vaikeasti saavutettavista unelmistaan, en sano, ettei kannata yrittää. Sanon, että sitten unelmista ei ainakaan tule totta, ellei edes yritä. Siitäkin huolimatta, että kannattaa rohkeasti tavoitella asioita, joita haluaa, elämä ei ole vain unelmia vaan se on myös valintoja. Usein vain elämänvalintojen kautta unelmat saa tehtyä todeksi. Jos yrittää tallata montaa elämänpolkua kerrallaan, käy helposti niin, ettei etene millään niistä kunnolla.

Tietysti elämässä voi ihan sujuvasti olla vireillä asioita enemmän kuin yksi kerrallaan. Harva esimerkiksi enää nykyään kokee, että täytyy ehdottomasti valita joko perheen tai uran väliltä. Rajansa kuitenkin kaikella!  Jos kerää elämäänsä vain äärettömästi asioita ja kaikki ne samaan aikaan, lopputulos on helposti kitkeränmakuinen sillisalaatti tai kaikenkirjava tilkkutäkki jämäpaloista.

Mitä mieltä siis lopulta olen siitä, että ”kaikki mulle heti”? Sitä mieltä, että otetaan tuosta asenteesta määrätietoisuus ja terve vaativuus mutta jätetään lyhytnäköisyys ja valitsemisen vaikeus.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuva PixxlTeufel/CC0/Pixabay

Puheenaiheet Hyvä olo Ajattelin tänään Syvällistä

Taloudellinen tiukkuus ja sen kanssa pärjääminen

Taloudelliset haasteet ovat vaikea aihe käsitellä, koska se on monille kipeä aihe. On paljon ihmisiä, jotka kärsivät taloudellisista vaikeuksista päivittäin – siis todella kärsivät! Tämän vuoksi epäröin kirjoittaa tästä aiheesta ja toivon, ettei tämä aiheuta turhautumista tai mielipahaa.

Haluan korostaa, että ymmärrän taloudellisesti tiukan tilanteen voivan olla ahdistava, masentava ja nöyryyttävä. Paljon riippuu siitä, kuinka tiukka taloudellinen tilanne on ja onko siihen näköpiirissä helpotusta. Elämänmittaisesta köyhyydestä kärsineen henkilön silmissä keskiluokkaisten ihmisten säästövinkit voivat tuntua keskisormen heiluttamiselta. Ainakin niistä voi tulla tunne siitä, ettei toinen lainkaan tiedä, mistä puhuu.

Itse olen kokenut paitsi sen perinteisen opiskelijan köyhyyden, myös pitkittyneen työttömyyden. Tämä näytti yhden puolen taloudellisesta tiukkuudesta. Toisaalta myös menoni olivat noina aikoina minimaalisen pienet. Toisenlainen puoli taloudellisesta tiukkuudesta on näyttäytynyt minulle myöhemmin. Olen oppinut, ettei huolena aina ole vain tulojen mahdollinen pienuus vaan myös menojen suuruus. Kokemuksesta tiedän, että jälkimmäinen voi olla paljon isompi murhe!

Vaikka olen kokenut elämäni eri vaiheissa välillä suoranaista epätoivoa raha-asioissa, olen pystynyt näkemään niukassa budjetissa hyviäkin puolia. Laiha lompakko opettaa tehokasta taloudellisten asioiden hoitoa ja antaa eväitä taloudellisesti järkevään elämäntapaan, josta ei ole haittaa siinäkään vaiheessa, kun pihistely ei ole enää käytännön sanelema pakko. Olen oppinut paljon esimerkiksi siitä, miten tehdään maittavia, terveellisiä ruokia niin, että myös kukkaro kiittää. Lisäksi tuotteiden hintavertailu ja aidosti hyvien tarjousten etsiminen on oma taitolajinsa, jossa voi kehittyä (ja josta voi saada myös jotakin sairasta tyydytystä…).

Olen koonnut tähän omat vinkkini taloudellisesti järkevään elämään. En kuvittele keksineeni ruutia tai edes pyörää uudelleen, eli tuttujen asioiden kertausta löytyy varmasti paljon, mutta tässä silti oma vinkkilistani:

1. Kokkaa ja leivo. Valmista ruoka itse niin usein, kuin se on suinkin mahdollista. Tavallisen, arkisen mutta maittavan ruoka-annoksen saa tehtyä noin 2-4 eurolla per henkilö. Ei kovin kallista, vai mitä, kun verrataan vaikka monien lounaspaikkojen hintoihin? Myös leipominen on yllättävän halpaa, ja uunista ulos tulevan höyryävän herkkupellillisen maku on usein omaa luokkaansa valmistuotteisiin verrattuna.
2. Hyödynnä tarjoukset ja alennukset. Samalla kannattaa korvata kalliit merkkituotteet edullisemmilla aina, kun se on mahdollista ja järkevää. Yhdellä ainoalla kauppareissulla voi säästää useamman euron, kun hyödyntää alennukset ja vähemmän brändikkäät tuotteet. Mieti, mitä se merkitsee pidemmällä aikavälillä – etkä kuitenkaan ole jäänyt mistään paitsi!
3. Huolehdi olemassa olevasta omaisuudestasi. Tämä koskee yhtä lailla talvikenkiä kuin asuntoa. On ikävää joutua ostamaan ennen aikojaan uutta vain siksi, että on laiminlyönyt vanhaa. Tutki myös asenteitasi: ethän ajattele, että on noloa käyttää esimerkiksi korjattuja vaatteita? Kekseliästä, taitavaa ja säästäväistä se on!
4. Tee itse. Kaikessa ei kannata säästää ammattilaisen palkkiota (ne sähkötyöt!), mutta on myös niitä asioita, joissa voi säästää. Osaisitko ehkä sittenkin itse lyhentää farkkusi, pestä autosi ja mahdollisesti myös tehdä jotain pientä remppaa?
5. Kilpailuta. Kannattaa säännöllisesti tarkistaa, voisiko postilaatikkoon putoilevia laskuja keventää. Kilpailuta ainakin seuraavat: sähkö, netti, puhelin, vakuutukset. Säästö ei välttämättä ole kuukausitasolla kuin euroja, mutta vuositasolla puhutaan jo suuremmista summista. Etkö keksisi sillekin rahalle parempaa käyttöä?
6. Maksa suoraviivaisesti. Vältä mahdollisimman pitkälti kaikenlaista ”osta nyt, maksa joulun jälkeen” -maksamista sekä osamaksuja. Jos ostat asioita muttet maksa niitä heti, se vaikeuttaa kokonaiskuvan säilyttämistä omasta taloudellisesta tilanteesta. Osamaksut myös houkuttelevat ostamaan omiin taloudellisiin realiteetteihin nähden liian kalliita tuotteita. (”Sehän tekee vain kympin kuussa!”)
7. Hallitse riskejä. Säästä itsellesi pieni puskuri yllätyskuluja varten (ja tämä on tärkeää etenkin, jos muut varautumiskeinot eivät tule kyseeseen) tai hanki itsellesi luottokortti hätätilanteita varten – ja vain niitä varten! Osaa yllätyskuluista voi myös ennalta torjua tai ainakin pienentää vakuuttamalla. Eri riskit, niiden todennäköisyys ja tuhoisuus kannattaa punnita tarkkaan ja ottaa selvää vakuutuksista. Esimerkiksi siihen vähän vanhempaan autoonkin kannattaa ehkä ottaa kasko, jos ajopelin menettäminen olisi taloudellinen ja käytännön katastrofi.

Ehkä keskeisin ajatus, joka itselläni ohjaa rahankäyttöä, on periaate, jota voisi kutsua mielihyväleikkuriksi: älä anna rahan valua siihen, mikä ei ole pakollista eikä anna sinulle mitään. Tällä tarkoitan, että sen lisäksi, mihin on pakko käyttää rahaa, sitä ei pitäisi päästää huomaamatta valumaan sellaisiin asioihin, jotka eivät nosta omaa elämänlaatua mitenkään ja joissa maksaa omalta kannaltaan tyhjästä.

Eniten rahankäytöstä – on rahaa sitten paljon tai vähän – on iloa omaan elämään silloin, kun sen käyttää asioihin, jotka todella tuntuvat! Tämä voi tarkoittaa panostamista esimerkiksi rakkaaseen harrastukseen. Tai ravintolailtoihin ystävien kanssa tai vaikka viherkasveihin, jos ne ovat itselle se juttu. Tärkeintä on selvittää itselleen, mikä se oma juttu on; mihin käytettynä rahasta saa eniten irti.

En lähtisi moralisoimaan, että se tai tuo on väärä kohde käyttää rahaa. Mikä hyvänsä kohde on oikea, kunhan sen itse kokee niin. Siksi ne väärät kohteet ovat todellisuudessa juuri ne huomaamattomat rahanreiät: Se lehtitilaus, jota edelleen makselet, vaikket oikeasti ehdi lukea lehtiä. Se sisältöpalvelu, jonka käytöstä maksat joka kuukausi, vaikka muistat käyttää sitä kerran vuodessa ja vaikka se olisi täysin korvattavissa muilla aktiviteeteilla. Ne ylihintaiset tuotteet ja palvelut, joita ostat tottumuksesta, kun et ole jaksanut ottaa selvää, saisiko ne halvemmalla. Saati sitten ne tuotteet ja palvelut, joita ostat, koska sinusta vain tuntuu – ehkä ryhmäpaineen tai näyttämisen halun vuoksi – että niin kuuluu tehdä. Nämä ovat niitä juttuja, jotka joutaisivat leikkuriin ja joiden osalta voisit säästää rahasi!

Ehkä vielä tärkeämpi periaate rahankäytön suhteen on se, että pitää olla realisti, ei tunteilija. Rahankäyttökohteet voi valita oman maun mukaan mutta vain siltä pohjalta, mihin rahaa todellisuudessa on. Taloudellisten ongelmien taustalla on usein sellaisia asioita kuten itsensä palkitseminen ja lohduttaminen. Tiedättehän: Kyllä minäkin ansaitsen toteuttaa unelmani kauniisti sisustetusta kodista. Tai minunkin pitää voida lähteä rentoutumaan pikkumatkalle, kun olen raatanut koko talven töissä niin kovasti. Juuri tällä tavoin rahankäyttöön liittyviä päätöksiä ei pitäisi tehdä.

Oman pankkitilin pitäisi ostopäätöksissä aina olla se ensimmäinen neuvonantaja, ei mielihyvän tavoittelun, kauniiden mielikuvien saati sen ajatuksen, että ostamalla voi palkita tai lohduttaa itseään.

Jos olet joskus lukenut ammattilaisten neuvoja niille, jotka ovat ajautumassa taloudellisiin vaikeuksiin, niissä toistuu usein sama ohje: älä lamaannu. Tätä minäkin haluan korostaa. Taloudellisiin vaikeuksiin liittyy usein epätoivoa ja häpeää, jotka saavat työntämään pään pensaaseen. Jättämään laskut avaamatta, viesteihin vastaamatta, vain toivomaan, että paha menee pois, jos laittaa silmät kiinni… Tämä on kuitenkin se tilanne, jossa tulisi pyrkiä rutistamaan ulos kaikki aikuinen vastuullisuus, jota itsestään löytää. Selvitä kokonaistilanne, selitä tilanteesi ja pyydä maksuaikaa, neuvottele ja järjestele… Se voi tuntua kamalalta ja voit häpeissäsi toivoa, että maa nielaisisi sinut, mutta sillä – ja usein vain sillä – voit estää orastavia vaikeuksia ajautumasta täydeksi katastrofiksi.

Mitä hetkellinen häpeä ja nöyrtyminen loppupeleissä merkitsee siihen nähden, että annat itsellesi mahdollisuuden löytää tien vaikeuksista ulos?

Hui, menipä loppua kohti synkäksi saarnaamiseksi… Vaikka katastrofin välttämisestäkin tuli puhuttua, niin tärkein asia tuli käsiteltyä ennen sitä: miten hoitaa taloutensa niin, ettei se katastrofi olisi lähelläkään.

Lämpimin terveisin

Rouva R

 

Kuvat Sasin Tipchai/CC0/Pixabay (ylempi) ja Nattanan Kanchanaprat/CC0/Pixabay (alempi)

Työ ja raha Puhutaan rahasta Syvällistä Vastuullisuus