Miesten ja naisten välisestä ystävyydestä
Olen maininnut aiemminkin siitä, että kavereistani suuri osa on miehiä. Olen huomannut, että vielä 2020-luvullakin miesten ja naisten välinen ystävyys on asia, joka herättää keskustelua ja joskus jopa epäluuloa.
Ajattelin kertoa tässä omia kokemuksiani tilanteesta, jossa kaverit ovat eri sukupuolta, sekä hiukan vertailla, mitä eroa on ystävyyssuhteissa naisten ja miesten kanssa. Kyse ei tietenkään ole mistään taivaalta tipahtaneesta totuudesta vaan nimenomaan omista kokemuksistani ja niiden synnyttämistä ajatuksista.
Miltä osin stereotypiat ovat totta?
Lähes jokainen on varmasti joskus kuullut niitä yleistyksiä, että naisten kesken kaikki on aina vaikeaa, naiset ovat draamakuningattaria ja susia toisilleen. Tällainen on tietysti aika naisvihamielistä puhetta. (Aihetta on käsitelty muun muassa tässä Johanna Malisen kolumnissa.) Jos noista yleistävistä puheista typistetään terävin kärki, jonkinlaista yhteyttä tosielämään pystyn niistä kuitenkin tunnistamaan.
Naiset eivät tietenkään oikeasti ole aina hankalia draamakuningattaria – enhän itsekään koe sellainen olevani, eivätkä myöskään omat naispuoliset ystäväni ole sellaisia! Oman kokemukseni perusteella naisten väliset ihmissuhteet ovat kuitenkin helposti mutkikkaampia ja sosiaalisesti ja emotionaalisesti haastavampia. Miesten kanssa pelisäännöt tuntuvat olevan monin tavoin yksinkertaisemmat.
Itse arvostan omissa kaverisuhteissani suunnattomasti sitä, ettei niihin sisälly juuri minkäänlaista sensitiivisyyden tai poliittisen korrektiuden vaatimusta. Nähdäkseni nykypäivänä ei ole lainkaan itsestään selvää, että edes lähipiirissään voisi esittää millaisia näkemyksiä hyvänsä. Miespuolisten kaverieni kanssa koen kuitenkin voivani tehdä näin ilman pelkoa siitä, että kukaan ahdistuu tai loukkaantuu.
Tietenkään kyse ei ole mustavalkoisesti vain hyvästä asiasta. Miesten suoraviivainen kommunikointitapa voi yllättää myös törppöydellään. Joskus olen kuullut miehiltä sellaista töksäyttelyä, että mieleen on tullut, ettei kukaan nainen sanoisi toiselle noin! Jos haluan keskustella jostakin hyvin henkilökohtaisesta asiasta, jonka vuoksi sydämeni vuotaa jo valmiiksi verta, otankin sen mieluummin puheeksi naispuolisten ystävien kanssa.
Olette varmasti kuulleet senkin yleistyksen, että miesten ystävyys on enemmän yhdessä tekemistä ja naisten ystävyys enemmän puhumista? Tämä vastaa omia kokemuksiani ainakin jossakin määrin. Jos haluan puhua tuntikausia syvällisiä, puhun mieluummin ystävättärille. Jos taas haluan mennä jonnekin ja tehdä jotakin, tämä tapahtuu usein luontevammin miesporukan kanssa.
Mikä stereotypioissa ei pidä paikkansa?
Vaikka juuri kirjoitin, että miesten ystävyys painottuu usein yhdessä tekemiseen, tämä ei oman kokemukseni mukaan tarkoita sitä, etteivätkö miehet puhuisi mistään niin sanotusti syvällisistä aiheista.
Onhan miesten puheissa aika paljon esimerkiksi tekniikkaa ja teknisten yksityiskohtien puimista. Minua usein hiukan hymyilyttää, kun kuuntelen pitkällisiä keskusteluja jostakin talvirenkaista ja öljynvaihdosta, niin että asiaan vielä liitetään mukaan paljon tunnetta ja egoa – vähän siinä hengessä, että se on tosimies, joka on oikeassa tässä elämää suuremmassa asiassa!
Toisaalta olen käynyt miespuolisten kaverien kanssa paljon myös parisuhteisiin liittyviä keskusteluja, ja nimenomaan heidän aloitteestaan, sekä todistanut tällaisia keskusteluja sivusta. Jos siis uskoo, etteivät miehet keskustele ihmissuhteista ja tunneasioista, ainakaan oman kokemukseni mukaan se ei pidä paikkansa.
Sitten on erityisesti yksi stereotypia, joka on mielestäni syytä oikaista. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että miesten kaverisuhteet ja erityisesti ns. poikien reissut luovat erinomaisen ympäristön, tilaisuuden ja alibin ties mille sikailulle. Omasta puolestani voin kertoa, etteivät ne poikien reissut, joilla olen itse ollut mukana, ole ainakaan vähentäneet uskoani miessukupuoleen. Halutessaan voi toki ajatella, että minun läsnäoloni on estänyt ylilyönnit, mutta kaverisuhteideni dynamiikan tietäen en itse oikein usko siihen.
Onko miesten ja naisten ystävyydessä kuitenkin jotakin hämärää?
Nykypäivänäkin törmää välillä sellaiseen epäilyyn, että voiko miehen ja naisen välinen ystävyys kuitenkaan olla pelkkää ystävyyttä.
En ole itsekään täysin välttynyt ihmettelyltä tai silmien pyörittelyltä, joka liittyy miespuolisiin kavereihin. Oma lähisukulaisenikin on joskus ilmaissut huolta ja hämmästystä miesporukassa liikkumisen vuoksi. En ole viitsinyt edes kysyä, mitä hän tarkalleen ottaen pelkää tapahtuvaksi. Luultavasti vastaus tekisi minut vain vihaiseksi.
Jotkut lähestyvät miesten ja naisten väliseen ystävyyteen kohdistettavia epäilyksiä rientämällä vakuuttamaan, että he ainakin pitävät eri sukupuolta olevia kavereitaan täysin epäviehättävinä ”siinä” mielessä. Minusta tämä on vähän hämmentävää ja huvittavaa. Siis miksi tuollaista täytyy vakuutella – ja miksi niin edes tarvitsisi tuntea?
Minusta on aika ylidramaattista olettaa, että mikä hyvänsä kemia miehen ja naisen välillä vääjäämättä saastuttaisi ystävyyssuhteen ja tekisi siitä juuri sellaisen hämärän, epäilyttävän suhteen – kemia kun ei automaattisesti johda sen enempää tekoihin kuin edes toiveisiin. Jonkinlaista kemiaahan voi olla vaikka työkaverin kanssa. Siitä huolimatta muut kuin sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset yleensä suhtautuvat melko huolettomasti siihen, että kumppani käy töissä.
Onhan osa miesten ja naisten välisistä ystävyyssuhteista silti minunkin silmissäni aika… erikoisia. Joistakin suhteista tulee väkisinkin mieleen, että ellei suhteessa ole tapahtunut mitään ystävyyteen kuulumatonta, se mahdollisesti johtuu vain siitä, etteivät suhteen osapuolet ole syystä tai toisesta valmiita myöntämään tosiasioita. Jos ystävyys alkaa vaikuttaa kaikin tavoin siltä, että on iso kysymysmerkki, mahtuuko siihen kummallekaan mitään kumppania – tai edes paperiarkkia – väliin, ei tällaisten ”ystävysten” väliin ehkä edes kannata mennä.
Noin muuten olen sitä mieltä, että jos ihminen on keksinyt sähkön, mennyt kuuhun ja luonut hyvinvointiyhteiskunnan, ei liene syytä epäillä, etteivätkö mies ja nainen voisi olla ystäviä keskenään. Se on sentään aika paljon pienempi ihme.
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuvat kerplode/CC0/Pixabay (ylempi) ja Tú Anh/CC0/Pixabay (alempi)
