Yrittäminen ja minimalismi – oivalluksia
Olen useampaankin kertaan kirjoittanut siitä, että olen minimalismiin kallellani. Olen tainnut jo aiemmin kirjoittaa myös siitä, että minimalistisia ihanteita on vaikea ulottaa läheskään kaikille elämän osa-alueille.
Yrittämisen suhteen olen pitkään ajatellut, ettei minimalismi kuulu eikä sovi siihen. Yrittäjänä minulla täytyy olla myytävää, ja mieluummin enemmän kuin vähän. Lisäksi yritystoiminnan pyörittäminen vaatii – ainakin minun tapauksessani – tiloja, laitteita ynnä muuta sellaista. Toisin sanoen yrittämiseen vaaditaan monenlaista tavaraa, mikä taas lyö korville minimalistisia ihanteita.
Yritystoimintaa on toki monenlaista. Ympärillä vellova tavaramäärä ja sen tarve on paljonkin kiinni siitä, oletko vaateliikkeen omistaja, koneurakoitsija vai personal trainer. Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta muuttaa sitä, mitä teen työkseni – tai ehkä haluaisin jonkin verran hioa ja tarkentaa toimenkuvaani, mutta se liittyy etupäässä muihin asioihin kuin minimalismiin.
Päädyin kuitenkin tässä taannoin kyseenalaistamaan niitä ajatuksia, joita minulla on ollut yrittämisen ja minimalismin yhdistämisestä ja sen mahdottomuudesta. Luin nimittäin lehtijutun saman alan yrittäjästä, joka pyöritti yritystoimintaansa poikkeuksellisen pienellä määrällä laitteita. Jutussa ei taidettu kertaakaan mainita sanaa ”minimalismi”, mutta silti se herätteli. Onko minimalismin yhdistäminen yrittämiseen sittenkään niin mahdotonta, vai olenko vain tottunut ajattelemaan, että se on? Jos lehtijutussa haastateltu yrittäjä pärjää yhdellä laitteella työssä, johon minä mielestäni tarvitsen viisi laitetta – noin kärjistetysti – olisiko omassa tavassani tehdä asioita parantamisen varaa?
En toki mene niin pitkälle, että väittäisin, että minulla olisi laitteita ja välineitä suuret määrät täysin turhaan. Ei sentään. Huomaan kuitenkin itsessäni sellaista ajattelua, että laitteiden määrä on kasvanut, koska on hirveän paljon kätevämpää tehdä jokin homma tällä kuin tuolla laitteella. Ja entä jos sitä koettaisi tehdä puoliväkisin kauhean määrän juttuja sillä yhdellä laitteella, niin eikös se siitä hajoaisi, kuluisi, vaatisi hirveästi huoltoa…
Nämä ajatukset eivät ole toki täysin hakoteillä, mutta onhan asiassa se toinenkin puoli: Okei, ehkä samojen töiden tekeminen pienemmällä määrällä laitteita ja välineitä johtaisi nimenomaan siihen, että niitä täytyisi huoltaa enemmän ja uusia nopeammin, mutta olisiko se oikeasti yhtään hankalampaa kuin lukuisten eri laitteiden kanssa säätäminen? Voisiko se olla jopa helpompaa? Ja entä sitten, jos jokin homma on vähän vaikeampi tehdä ilman jotakin tiettyä laitetta tai välinettä? Kyllähän jokainen uusi laite aiheuttaa lisätöitä sekin. Joidenkin hommien kohdalla voi myös kysyä, onko niitä pakko tehdä itse asiassa lainkaan. Voisiko ne ulkoistaa? Tehdä vuokralaitteilla?
Meidän kulttuuriimme kuuluu vain niin kovin vahvasti se, että jos jonkin asian voisi ratkaista ostamalla tavaraa, niin sittenhän ostetaan tavaraa!
Minimalismia usein torjutaan melko hassuilla selityksillä ja ajatuskuvioilla: No mutta kun minä tarvitsen nämä kuusitoista kenkäparia ja viisikymmentä paitaa (vaikken käytä niistä puoliakaan). Ehkä omassa suhtautumisessani yritystoiminnan pyörittämiseen on jotakin samaa? Väitän itselleni, että tässä nyt vain tarvitaan hirveästi kaikenlaista tavaraa ympärille, vaikka tosiasiassa se tavaramäärä jo itsessään työllistää aika paljon. Laitteita täytyy huoltaa, tiloja siivota, tavarat pitää järjestyksessä ja niin edelleen.
Olen periaatteessa aina tiedostanut, että minimalismi ei ole ytimeltään sisustustyyli vaan kokonainen elämänasenne. Se on ylimääräisen karsimista, jotta olennaiselle jäisi tilaa. Joudun kuitenkin huomaamaan, että tämän ajatuksen toteuttaminen on omassa elämässäni vielä enemmän kesken, kuin olen ymmärtänytkään.
Minimalismi ei ole vain tyhjä tai lähes tyhjä huone tai vaatekomero. Minimalismi on sitä, miten teet asioita. Minimalismi on sitä, miten priorisoit – ja että ylipäätään priorisoit. Minimalismi on läsnä siinä, kun pakkaat tavaroita matkalle tai lahjaa ystävälle. Minimalismi on läsnä siinä, kun harkitset uusia harrastuksia ja niihin tehtäviä hankintoja. Minimalismi on läsnä myös siinä, kun teet työtäsi.
Ainakin se voisi olla läsnä siinä, ja juuri tämän ajatuksen jätän hiljakseen hautomaan mieleni perukoille. Kun oikein tarkkaan mietin asiaa, en nimittäin voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, etteivätkö työhöni liittyvät epäkohdat liittyisi sittenkin aika paljonkin siihen, etten pääse toteuttamaan minimalistisia ihanteita. Vaikken ole tottunut minimalismin käsitteen soveltamiseen yritystoiminnassa, onhan se, miten paljous ja kaiken ylitse pursuaminen työssä ahdistaa, kenties hyvinkin läheistä sukua sille, että samat asiat ahdistaisivat myös siellä vaatekomerolla.
Kun on liikaa kaikkea, kuormittuu turhaan eikä olennaiselle jää riittävästi aikaa. Ei taida olla mitään syytä, miksei se olisi työtä tehdessä yhtä totta kuin muussakin elämässä.
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuva Daniel_Nebreda/CC0/Pixabay
