Ammattiylpeys, missä luuraat?
Näen asiat helposti palveluntarjoajan näkökulmasta, mihin oma yrittäjyyteni myös vaikuttaa. En siis koe olevani ns. hankala asiakas. Päinvastoin välttelen huonon saati vihaisen palautteen antamista ja olen mielelläni ymmärtämässä pieniä virheitä, koska niitä sattuu jokaiselle. Pidän ikävänä sitä asiakas- ja ihmistyyppiä, joka tuntuu suorastaan kyttäävän tilaisuutta päästä sanomaan jostakin. Heitäkin näkee jonkin verran.
Kuitenkin silloin, kun olen törmännyt aivan ala-arvoiseen toimintaan, olen pari kertaa ottanut asiakseni selvittää asian juurta jaksain. Kerran käytin tunteja asian selvittämiseen ja palautteen kirjoittamiseen, kun eräs suuri, ylikansallinen yritys mokaili oikein huolella. Mokailu oli sillä tasolla, että oli siinä rajoilla, rikottiinko jo lakia. Kaiken kaikkiaan syntyi kuva asiakassuhteiden piittaamattomasta hoitamisesta, joka ei vaikuttanut olevan kiinni kenenkään yksittäisen henkilön virheestä vaan näytti minusta enemmänkin paljastavan yrityksen huonot toimintatavat. En tiedä, muuttiko palautteen antaminen mitään, mutta pidin yhtä kaikki tärkeänä, ettei tuon tason törttöilyä paineta villasella.
Tästä törttöilystä päästäänkin siihen, että vaikka pidän itseäni melko helppona asiakkaana, olen useita kertoja joutunut järkyttymään siitä, kuinka vaikeaa ammattitaitoisen palvelun löytäminen voi joskus olla. Sanavalinta ”järkyttyä” ei ole liioittelua. Minua aidosti järkyttää se, että on mahdollista löytää itsensä tilanteesta, jossa kipeästi tarvitsisi tiettyä palvelua mutta sitä ei vain ole saatavilla – ainakaan sellaiselta palveluntarjoajalta, johon uskaltaisi luottaa.
Vaikeudet löytää luotettavaa palvelua ovat – taas kerran liioittelematta – jopa onnistuneet horjuttamaan perusturvallisuudentunnettani. Itse olen aina pyrkinyt hoitamaan ns. oman tonttini kunnialla ja tekemään työni hyvin ja siten omalta pieneltä osaltani pitämään rattaat pyörimässä. Olen myös ajatellut, että jokaiselle työlle on tekijänsä ja jokaiseen asiaan löytyy osaaja. Olen kuitenkin joutunut oppimaan, että tämä on naiivi ajatus. Ja se on oikeastaan aika pelottavaa.
Ammattitaitoisten tekijöiden puute on pahimmillaan ilmennyt niin, että kun nk. ammattilaiset on kutsuttu apuun, tilanne on heidän myötävaikutuksellaan vain pahentunut. On myös ollut tilanteita, joissa on itse amatööripohjalta joutunut korjailemaan ammattilaisten tekemiä virheitä. Minulla on tavattoman kätevä aviomies, ja olen useasti joutunut toteamaan, että vaikkei hän kätevyydestään huolimatta ole tietenkään ammattilainen joka alalla, hyvään lopputulokseen voi hänen kohdallaan luottaa paljon varmemmin kuin monen nk. ammattilaisen kohdalla. Kaikki kunnia tietysti miehelleni, mutta samalla tilanne tekee tosi surulliseksi. Eihän se niin saisi olla, että kotona puuhaamalla tulee parempaa kuin ammattilaisten tekemänä!
Myös tuttavien kanssa käydyt keskustelut ovat herättäneet ajatuksia. Eräs ystäväni teetti asuntoonsa taannoin remontin, ja oli melkoisen salapoliisityön takana, että hän ylipäätään uskalsi valita remontille tekijän. Pelko siitä, että tulee järjetön lasku tai aivan sutta ja sekundaa tai parhaimmillaan molemmat, oli (muun muassa lähipiirin kokemuksiin pohjaten) suuri ja todellinen. Tämä tarina päättyi kyllä onnellisesti ja ystäväni löysi remontille asiallisen tekijän, mutta tästäkin jäi surullinen ja turvaton olo: Ei todellakaan ole niin, että voisit vain tilata ammattilaisen paikalle ja luottaa siihen, että hän tosiaan on ammattilainen. Voi päinvastoin käydä niin, että kun ensin ostat tavallisen kuluttajan mittapuilla varsin hintavan palvelun, sinulle ei jää käteen kuin kasa murheita. Tämän uhkakuvan torjuminen vaatii viisautta ja vaivannäköä – ja hyvin todennäköisesti nostaa stressitasot pilviin!
En voi olla miettimättä, miksi tilanne on tämä. Missä on ammattiylpeys, joka auttaisi myös asiakasta luottamaan siihen, että hän saa, mitä on tilannut? En toki itsekään ole työssäni täydellinen, mutta minulle on kunnia-asia, että voin sanoa hoitaneeni hommani hyvin. Jos kuitenkin tulee tehtyä virheitä, pyrin oma-aloitteisesti korjaamaan ne.
Tämä ei toki tarkoita sitä, että olisin valmis tekemään asiakkaiden tyytyväisenä pitämiseksi mitä hyvänsä, enkä edellytä sitä muiltakaan. Aina on niitä asiakkaita, jotka ovat kärttämässä satasella kahden sadan palveluita, ja he helposti jäävät tyytymättömiksi. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että työ olisi tehty huonosti. Kohtuutonta asiakasta voi olla mahdoton miellyttää, ellei suostu kynnysmatoksi, mutta silti voi tehdä sen, mistä on sovittu ja maksettu.
Ammattiylpeyden puute on ilmiö, jossa ei mielestäni ole kyse edes siitä, että taidot vain loppuisivat kesken. Tähän ymmärrykseni voi jopa riittää – mutta paljon huonommin siihen, ettei työtä edes yritetä tehdä hyvin. Olen viime aikoina useasti törmännyt siihen, ettei yksinkertaisistakaan lupauksista pidetä kiinni.
Olen ottanut tavakseni neuvoa puolipiloillani, että helpoin tapa päästä erilaisista suoramarkkinoijista eroon on sopia myöhemmästä yhteydenotosta. Kaikkien kohdalla tämä ei ole edes mahdollista, ja he sanovat sen suoraan. Osa suoramarkkinoijista kuitenkin reippaasti lupaa, että totta kai he laittavat tarjouksen sähköpostiin tai soittavat tunnin päästä, kun ovat selvittäneet kysytyn asian, tai jopa itse ehdottaa tällaista yhteydenottoa – eikä monistakaan heistä sen jälkeen kuulu enää koskaan mitään. Tämä on ihan hyvä vinkki, jos olet miettinyt, miten suoramarkkinoijat voi tehokkaasti torjua, mutta tuntuu aika pahalta siinä tapauksessa, kun olisit oikeasti kaivannut yhteydenottoa.
Mihin voi luottaa sellaisen yrityksen tai ammattilaisen kohdalla, jonka kohdalla et voi luottaa edes siihen, että hän vaivautuisi laittamaan lyhyen ja ytimekkään ”anteeksi, mutta puheena ollut asia ei onnistukaan, hyvää jatkoa” -viestin – kun on kerran luvannut palata asiaan? En minä ainakaan uskalla luottaa sen jälkeen kyseisen tahon kohdalla enää mihinkään.
Vaikka tällainen nostalgisointi on usein mielikuvituksen värittämää ja myös täysin hyödytöntä, huomaan sortuvani ajattelemaan, että ennen oli paremmin. Kun näen satoja vuosia vanhan rakennuksen tai useita kymmeniä vuosia vanhan käyttöesineen, ihastelen usein sitä, kuinka se on kestänyt ajan hammasta tähän asti – ja on monesti myös laadukkaamman oloinen kuin modernimmat esineet edes aivan uutena. Näissä tilanteissa mieleen myös hiipii, löytyykö sellaisen työn tekijöitä enää.
Löytyykö ammattilaisia, jotka tekisivät ylpeydellä niin hyvää jälkeä, että se jälki näkyy vielä aikojenkin päästä? Vai puhaltavatko ajan tuulet todellakin enemmän siihen suuntaan, että jos tästä nyt jotenkin saan palkkani, niin aivan sama?
Lämpimin terveisin
Rouva R
Kuva Matteo Orlandi/CC0/Pixabay
