Tag: keskusteluilmapiiri

Onko eriäviä mielipiteitä omaavien henkilöiden canceloiminen omasta elämästä sittenkään ryhdikäs, vakaita arvoja ilmaiseva teko – vai itse asiassa suvaitsematonta, ahdasmielistä hölmöilyä?

Haluaisin nähdä enemmän ymmärrystä siitä, ettei oman elannon ansaitseminen ole rangaistus eikä itsestäänselvyys. Se on mahdollisuus.

Ei ole niin kovin tärkeää sanoa sitä, mitä kaikki muutkin sanovat, eikä vahvistaa sitä, mikä on jo entuudestaan vahvaa.

Arvojen ympärillämme ei tarvitse haista hyviltä, olla kädenlämpöisiä ja sopia kaikille – koska juuri se takaa sen, että myös meillä itsellämme saa olla juuri ne omanlaiset arvot ja vapaus ilmaista niitä.

Onko jotakin syytä, miksi kuukautisten osalta täytyisi mennä enemmän yksityiskohtiin kuin muiden ruumiintoimintojen osalta?

Maailma ja muut ihmiset eivät ole olemassa meidän identiteettimme ja egomme pönkittämiseksi. Se tulisi mielestäni yhä tänä päivänäkin muistaa.

On surullisen selvää, ettei suvaitsevaisuus tai erilaisuuden hyväksyminen ole suinkaan lisääntynyt. Suvaitsemattomuuden painopiste on vain siirtynyt.

Olen kokenut, että jos on mahdollista tehdä edes jotakin sen eteen, että erilaiset näkemykset pysyvät pinnalla ja niitä uskalletaan esittää, se on myös tehtävä.

Tällaisena aikana kaikenlaista toksisuutta nähdään vähän joka puolella. Voisi kuitenkin kysyä, eikö juuri loputon loukkaantumisen kehä ole toksista – oikein supermyrkyllistä?

Rasistiselta vaikuttava henkilö halutaan mielellään leimata vihan hengessä toimivaksi, vaikka toimintaa saattaa todellisuudessa ohjata pelko.