Tag: materia

Harva meistä oikeasti pystyy antamaan työllään niin merkittävän panoksen, että sillä voisi aidosti lunastaa maailmasta niin paksun siivun, jota halajamme.

Niukkuus ei ole minulle ehdoton itseisarvo, vaan kannatan ennen muuta turhan karsimista. Harkitussa niukkuudessa vailla turhuuden kaaosta on jotakin äärimmäisen houkuttelevaa.

Tavaran, työn, vaivan ja rahan suhde elämässämme on helposti sekava, hiukan epäterve ja yhteen kietoutunut kuin sotkuinen lankavyyhti.

Se ei tunnu oikealta, kun kiittelee lahjasta, joka tuntuu melkein loukkaavalta. Miksi minä kiitän toista siitä, ettei hän ole ajatellut minua yhtään?

Olen aina ajatellut, että shoppailu voi olla nautinto – enkä ole koskaan kokenut, että tämä sinänsä olisi väärin. Keskeinen kysymys on paljolti se, mitä shoppailulla tarkoitetaan ja mitä se pitää sisällään.

Kun koetan analysoida sitä, mikä jossakin pienessä kopissa asumisessa viehättää, niin ennen muuta se, mistä kaikesta olisi vapaa: hyvin vähän siivottavaa, väkisinkin vähän materiaa, jota täytyy hallita, järjestellä, hoitaa…

Kun sanotaan, että lahjassa ajatus on tärkein, olisi hyvä huolehtia, että se ajatus on tosiaan mukana ja että ajattelee nimenomaan lahjan saajaa.

Ongelma on siinä, miten olemme tottuneet näkemään materian ja miten olemme hyväksyneet sen kertakäyttöisyyden. Tämän sijaan meidän tulisi opetella arvostamaan materiaa.

Meidän kulttuurimme suosii materian hankkimista – eikä suinkaan kerralla, kestävästi ja loppuelämäksi, vaan aina vain uudestaan. Kun osoitamme huomanneemme, että toisella on jotakin uutta, se on olevinaan kohteliasta juuri siksi, että samalla huomioimme toisen onnistumisen jossakin, mikä on meidän kulttuurissamme tärkeää.

Vältän muiden kulutustottumusten suoraa arvostelua, koska arvoihini ei kuulu se, että tuomitsisin muiden valinnat omien periaatteideni pohjalta. On kuitenkin kolme tilannetta, joissa minun on vaikea niellä arvostelevat sanat.