Oudoimmat asiat minusta

Olen aiemmin kertonut kymmenen faktaa itsestäni ja laatinut elämäni aakkoset. Nyt pääsette tutustumaan minuun oudoimpien itseeni liittyvien asioiden, tekemisten ja tapojeni kautta.

Varmistan aamukahvin ja varaudun vesikatkoihin

Minulla on tapana iltapalan laiton yhteydessä täyttää vedenkeitin jääkylmällä vedellä ihan vain siltä varalta, että aamulla olisi vesikatkos enkä saisi keitettyä kahvia. Vesi vedenkeittimessä pelastaisi päivän alun. Teen tämän joka ikinen ilta. Joka ikinen ilta ajattelen päässäni tilanteen vesikatkosaamuna. Ja sen myötä täytän vedenkeittimen nopeasti.

Syön appelsiinin kuorilohkoina ikään kuin imemällä

Teen sen lavuaarin päällä. Jotta sotkuilta vältyttäisiin. Matruusipoika on omaksunut saman tavan, eikä yhdeksänvuotiaskaan karta kuorilohkoja. En koskaan kuori appelsiineja palasiksi.

Mustan tussin – oikeastaan minkä tahansa kynän – pitää olla käden ulottuvilla aina

Aina. Koskaan ei tiedä, mistä luovuuspuuskasta itsensä löytää. Olen merkitsijä, näpertäjä ja piirustelija, joka puhelujen, Teamsien ja kaikennäköisten aivoriihien aikana työstää koko ajan jotakin lähellä oleviin papereihin (ruutupaperi, käytetyt kirjekuoret, post it -laput, kaikki käy!). Jotain on useimmiten sanoja, joskus myös kuvia, eläimiä, palloja, laatikoita, hymynaamoja, kukkia. Kaikkein oleellisimmat muistiinpanot hukkuvat usein kaikkeen tähän suttaamiseen.

Minulle riittää kuusi karkkia

Ja se on taivaan tosi. Kun elokuvateatterit olivat vielä auki ja saatoimme kerran kuussa käydä leffassa, mies kauhoi omaan irtokarkkipussinsa täyteen, mutta min valitsin kuusi kaikkein parasta laareista ja tyydyin niihin. Usein kuusi riittää, mutta enempään on toki hyvä varautua – viikonlopun herkkupussi on usein 500 gramman painoinen sekoitus salmiakkia, lakritsia ja toffeeta. Mutta minulle riittää siitäkin kuusi. Kahmin ne muutamassa minuutissa ja se on sitten siinä. Enempää ei tee mieli, makeanhimo on taltutettu.

Autoni ei pysy kuosissa

Eikä työhuoneeni. Eikä vaatekaappini. Eikä maustekaappini.  Mutta muuten olen varsin järjestelmällinen ja siisti ihminen. Suuripiirteisyyteni toki tulee esiin aina silloin tällöin, mutta se ei liiemmin haittaa arkista tekemistä.

Olen ekstrovertti introvertin tahtotilalla

Olen sosiaalisesti taitava ja ilme-analyysinkin mukaan vuorovaikutukseltani kutsuva verkostoituja sekä hyvänilmanlintu. Mutta. Sisimmältäni janoan yksin oloa, yksin tekemistä, yksinäisiä hiljaisia hetkiä, yksin treenaamista ja niin edelleen. Nautin sosiaalisista tilanteista ja olen hyvä tiimitekijä, mutta tahdon myös istuskella omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ihan hiljaa. Kuulla omat ajatukseni.

En juo koskaan kahvikuppiani tyhjäksi

Otan mukin täyteen, kaadan psykologisen maitotipan joukkoon, juon kahvini kuumana ja jätän loput. Kahvi ei saa missään olosuhteissa, koskaan ikinä, olla haaleaa, lämpöistä tai kylmää. Sen pitää olla kuumaa, ja siksi siitä jääkin usein yksi kolmasosa mukin pohjalle. Jos haluan toisen mukillisen, kaadan vanhan pois, huuhtelen mukin ja kahvishow alkaa alusta. En myöskään juo kahviani kylmänvärisestä (esim. sininen) mukista.

Tankkaan virusvaarassa itseeni energiaa

Kun noro-, influenssa- tai enterovirus liikkuu, aloitan kerryttämään kaloreita itseeni. Olen tehnyt tätä vuosia. Kymmeniä vuosia. Niin kauan kuin taloudessa on ollut lapsia. Kun Wilma-järjestelmässä ilmoitetaan koulussa riehuvasta vatsapöpöstä tai naapurustossa on todettu influenssapositiivisia, se alkaa. Armoton syöminen varastoon. Jos kuitenkin sairastun enkä jaksa tai pysty syömään.

Olen hoikkarakenteinen ja kaikki sairaus ja energiahukka näkyy minussa heti. Posket menee lommoille ja housut putoavat päältä. Niin en tahdo käyvän, siksi on hyvä tankata.

Minulla on Muumimukeja

Siinä ei ole mitään outoa tai ihmeellistä, tiedän, mutta minä toimin niiden kanssa kuin ne olisivat kansallisaarteita: mukeja on kaksi hyllyllistä, molemmilla hyllyillä kahdessa rivissä, kaksi päällekkäin. Eturivissä ovat ne, joita saatan käyttää arkisin sekä ne, jotka on nimetty kullekin perheenjäsenelle. Ei ole nimittäin ihan sama, kuka juo mistäkin mukista. Tai kuka saa juoda mistäkin mukista. Minulla on kolme mukia, joita vain minulla on lupa käyttää. Ne ovat Iltapurjehdus, Näkymätön Ninni ja  2017 juhlavuoden Muumilaakso-muki. Mymmelikin on vähän siinä ja tässä…

Mies saa juoda Muumipappa- ja Haisuli-mukeista, Esikoiselle on varattu Poliisi-muki ja Matruusipojalle Nuuskamuikkunen. Yhdeksänvuotias käyttää Rakkaus-mukia. Tarkkaa touhua. Vanhoista, arvokkaimmista mukeista ei saa kukaan koskaan juoda mitään.

Niihin ei saa edes koskea.

Tähän on tultu.

Minna

Kommentit (4)
  1. Noiden intro- ja ekstroverttisekoitusten sijaan voi ihan hyvin käyttää ambivertti-ilmaisua. Ei kaikki ole välttämättä leimallisesti kumpaakaan, vaan samassa ihmisessä voi olla melko tasapainoinen sekoitus molempien tyyppien piirteitä.

    Ja on myös täysin mahdollista olla sosiaalisesti taitava introvertti. Erityisesti jenkkisarjojen tapa patologisoida introvertit piirteet johtaa helposti siihen, että ihan päivän selvät introvertit selittelee, etteivät ole introverttejä koska eivät kauhistu sosiaalisia tilanteita. Ei se introverttius tai ekstroverttius kerro muusta kuin siitä, että onko sosiaalinen oleminen enemmän energian antaja kuin ottaja.

    Jos pari päivää yksin kotona alkaa ahdistaa, on todennäköisesti ekstrovertti joka kaipaa kontaktia ihan henkisen hyvinvointinsa ylläpitoon. Jos taas kavereiden kanssa vietetyn mökkiviikonlopun jälkeen ei todellakaan jaksa lähteä mihinkään sosiaalisiin rientoihin muutamaan päivään, on todennäköisesti introvertti, jolle sosiaaliset kontaktit – ne nautinnollisetkin – ovat aina jonkinlainen energiasyöppö ja palautumiseen tarvitaan omaa aikaa.

    Valoa kevääseen!

    1. Kiitos kommentista!
      Mielenkiintoinen juttu kaikkiaan koko ekstro- ja introkeskustelu. Minä olen ehkä vahvemmin ekstrovertti kuin introvertti, ja minua eristäytyminen ahdistaa. Mutta kaikkeen, tai siis vallitseviin olosuhteisiin, sopeutuu. Se on peruspsykologian ”totuus”.

      Minna

  2. Haha, olen tuollainen samanlainen appelsiinilohkojen imeskelijä, joka häälyy lavuaarin yllä ettei tule sotkua. Ei kovin rento aamiaishetki tai someystävällinen ”kattaus”, mutta hiton kätevää. :’D

    https://astuharhaan.wordpress.com/

    1. Moi,

      kiitos kommentista ja ”vertaistuesta”! Appelsiinit ovat ihania, mutta vain helppoina lohkoina, siististi syötyinä ilman, että sormet ja kynnenaluset ovat täynnä appelsiininkuorta. 😀

      Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *