Pian on taas kunta- ja aluevaaliaika. Käytän äänioikeuteni aina, ja jokainen äänestyskerta on ainakin jossain mittakaavassa varsin harkittu valinta. Painotan arvoja, osaamista ja todellista tekemistä. Politiikka ei siis tarkoita minulle pelkkää puhetta tai vastakkainasettelua, vaan sen tulee pohjautua realistisiin ja toteutettavissa oleviin ajatuksiin ja ratkaisuihin, jotka vaikuttavat sekä omaan elämääni että yleisesti yhteiskuntaan. Mieluusti konkreettisesti.
Miten äänestän politiikassa, kuka saa ääneni?
1. Huomioin ehdokkaan arvopohjan ja näkemykset. Ehdokkaan on edustettava arvoja, jotka resonoivat omieni kanssa. Haluan nähdä, että hän ajattelee pitkäjänteisesti ja tekee päätöksiä, jotka tukevat kestävää tulevaisuutta, eivät vain lyhytnäköistä suosiota. Ehdokkaan arvomaailma pohjaa toki aina puolueen arvopohjaan – ensin pitääkin tietää, mikä tai mitkä puolueet kokee omimmiksi.
2. Pohjaan totuuteen ja realismiin, vaikka optimisti olenkin. Oman ehdokkaani on ymmärrettävä, miten asiat toimivat oikeassa elämässä, ei vain teoriassa. Tyhjät lupaukset eivät kiinnosta, vaan haluan kuulla realistisia tavoitteita ja konkreettisia keinoja niiden saavuttamiseksi. En pidä yltiömäisestä hehkutuksesta enkä korulauseista. Jalat maassa -tyyppi sen täytyy olla!
3. Vaadin vahvaa kokemusta ja osaamista. En etsi karismaattista puhujaa vaan henkilöä, jolla on näyttöjä ja osaamista. Kokemus ei tarkoita pelkästään pitkää poliittista uraa, se tarkoittaa myös käytännön tuntemusta eri aloilta. Arvostan koulutusta ja vahvaa osaamisperustaa, joiden pitää näkyä vaalikampanjoinnissa ja kaikessa tekemisessä. Sinne tänne huitelu ja monen asian vuorotellen julki tuominen esimerkiksi puolueohjelmasta saa minut epäileväksi – kohdennus ja teemoitus kannattaa.
4. Arvostan omaa agendaa ja rohkeutta. Haluan äänestää ehdokasta, joka keskittyy omaan asialistaansa eikä rakenna kampanjaansa pelkästään nykyhallituksen haukkumisen tai muiden poliitikkojen virheiden varaan. Kritiikki ja vastakkainasettelu ovat toki osa politiikkaa, mutta jatkuva negatiivisuus ilman rakentavia ratkaisuehdotuksia ei vie asioita eteenpäin.
Arvostan erityisesti sitä, että ehdokas rakentaa oman kampanjansa ja tekemisensä rohkeasti omalle agendalleen ja osaamiselleen. Agendan ei edes tarvitse olla mitenkään hirmuisen laaja tai kaiken kattava, pääasia, että oma ääni kuuluu. Painotan sanaparia ”oma ääni”.
5. Pidän tulevaisuususkoisuudesta (onko se edes sana?). Minusta politiikassa tarvitaan toivoa, ratkaisukeskeisyyttä ja eteenpäin katsomista. Ehdokas, joka tuo esiin vain ”kurjuutta ja pessimismiä” ja nostaa itseään ja puoluettaan toisten puolueiden ”huonojen päätösten” kustannuksella ilman toivoa paremmasta, ei ole minun valintani. Haluan kuulla, miten asioita voidaan kehittää, en vain sitä, mikä kaikki on jatkuvasti huonosti.
6. Konkreettisuus ja ymmärrys arjesta saavat minut liikkeelle. Sillä on väliä, miten ehdokas tuo esittämänsä asiat arkeen, oikeaan elämään. Pelkkä kirjoitus tai puhe paremmasta tulevaisuudesta ei riitä – tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä muutos tarkoittaa minulle, minulle ammattilaisena, tavallisena tallaajana, vanhempana, puolisona ja opiskelijana.
Äänestäminen on vaikuttamista. Se on tapa tuoda esiin ne arvot ja asiat, joita pidämme merkityksellisinä. Demokratia toimii vain, jos ihmiset osallistuvat siihen aktiivisesti ja tekevät harkittuja valintoja. Ajattelen, että äänestämällä voin vaikuttaa siihen, millaiseksi oma elämäni, perheeni elämä ja samalla yhteiskuntamme kehittyy. Ja juuri siksi ajattelen, että nämä tällaiset valinnat minun kannattaa tehdä huolella.
Tähän on tultu.
Minna
