Kumman valitset? -blogihaasteen matkailuversio

Olen ehdottomasti ja ikuisesti reissunainen, rakastan matkustamista ja etenkin kaikenlaisten matkojen suunnittelua. Nyt tiedossa on syyslomaan ajoittuva Tallinnan-matka perheen kesken, ja siitä intoutuneena päätin osallistua hauskaan matkailuaiheiseen blogihaasteeseen, jonka nappasin Via Per -Aspera Ad Astra -blogista.

Kumman valitset?

Uusi maa vai tuttu kohde?

Heti ensimmäinen kysymys on hankala, sillä nautin tietynlaisesta tuttuudesta, mutta olen aivan ehdottomasti ihminen, joka kaipaa uutta ja erilaista arkeen ja lomapäiviin. Virkistyn vaihtelusta. On matkakohteita, joihin palaan mielelläni uudelleen: Kreikan kaikki saarikohteet, Kroatian kohteet (esimerkiksi Split), Barcelona sekä itänaapurissamme sijaitsevat Tallinna ja Riika. Myös Tukholmassa voisin piipahtaa vuosittain.

Usein vaihtelu tarkoittaakin minulle ja perheellemme sitä, että maa tai saari pysyy samana, mutta varsinainen kohde siellä vaihtuu. Vuokraamme melkein aina auton, joten pääsemme piipahtamaan erilaisissa kohteissa. Ehkä (lopulta) tässä vastaus on kuitenkin tuttu?

Rinkka vai matkalaukku?

Matkalaukku. Vain harvoin reissaan niin, että rinkka olisi sopiva laukku tavaroideni pakkaamiseen ja niiden roudaamiseen. Matkalaukussa vaatteet ja tavarat pysyvät järjestyksessä, lisäksi niitä saa pakattua mukaan enemmän, jos tarve vaatii. Matkalaukku on siitäkin kätevä, että usein minulle ja kolmetoistavuotiaalle riittää yksi iso matkalaukku, kun lähdemme lomareissulle.

Laivalla vai junalla?

Taas yksi kinkkinen kysymys. En oikein pidä kummastakaan. Jos matkustan Turusta Helsinkiin, valitsen junan bussin sijasta, mutta esimerkiksi Euroopan-reissulle en lähtisi mieluusti junalla. En toki laivallakaan, mutta ehkä kuitenkin mieluummin laivalla kuin junalla.

Molemmissa kulkupeleissä on jotain, mistä en pidä: hytkytys, keinutus, tietynlainen turvattomuus (kuten lentämisessäkin), hitaus ja se, ettei ole tekemistä. Lopullinen valinta osuu kuitenkin laivaan.

Alanya vai Fuengirola?

Olen käynyt Alanyassa kahdesti. Turkissa minua viehättävät hintataso ja ilmasto. Fuengirolassa en ole koskaan käynyt, mutta yleisesti pidän Espanjasta. Siellä on kaunista, kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa  ja sopivan lämmin melkein ympäri vuoden. Juuri tällä hetkellä valinta osuisi Fuengirolaan – voisihan tällaista turistirysääkin kokeilla?

Aasia vai Afrikka?

En ole koskaan hinkunut kumpaankaan. Jos näistä nyt kuitenkin pitää valita, taitaisin päätyä Afrikkaan. Jokin siinä kiehtoo ja viehättää enemmän kuin Aasiassa.

Auringonnousu vai auringonlasku?

Ehdottomasti auringonnousu. Olen aamuihminen henkeen ja vereen, ja etenkin matkustaessa on ihana herätä ajoissa uuteen päivään. Välimeren kohteissa aamuissa on ihmeellistä taikaa: kesä tuoksuu puissa ja puskissa, meri-ilmassa ja kuuluu linnuissa ja sirkoissa.

Matkamuisto vai tuliainen?

Tämäkin kohta on minulle haastava. En ole matkamuistoihminen enkä liioin perusta tuliaisten ostamisesta. Mutta koska tykkään itse saada tuliaisia, valitsen tuliaisen.

Hattu vai aurinkolasit?

Aurinkolasit. Pidän aurinkolaseja aina, kun aurinko paistaa. Muuten joutuu siristelemään, ja seurauksena saa migreenityyppisen päänsäryn. En ole oikein osannut koskaan käyttää kesähattuja. Talvisin pipo menee ihan kivasti, mutta kesähatut ovat eri juttu. Lippis ei ainakaan sovi minulle…

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Matkat Ajattelin tänään

Viikon parhaat: Mitä kaikkea jäi tekemättä tällä viikolla?

Vaikka kuinka suunnittelin tekeväni kaikenlaista ja ehtiväni monenmoista, havahduin viikon aikana monesti siihen, että aika on rajallista. Ja siihen, että olen varsin mukavuudenhaluinen. Kokosinkin viikon parhaat asioista, jotka jäivät tekemättä tällä viikolla.Kuva maisemaikkunalta

Tämä viikko oli opetusviikko. Se tarkoittaa kohdallani sitä, että kolmena päivänä olin opetustehtävissä ja kahtena tein työtehtäviä, jotka linkittyivät opetukseen. Tehtävätarkastuksia, luentojen viilauksia, verkko-opetukseen sisältyvien ryhmätehtävien suunnittelu, tiedonhakuja, korvaavien tehtävien laatimista, arviointeja, opinnäytetyöraporttien lukemista…

Minun piti aloittaa yhden uuden kokonaisuuden ensimmäisen avainluennon tekeminen, mutta perjantaina havahduin, että se jäi tekemättä. Ajoitin sen ensi viikolle. Voi olla, että oikeasti pystyn tarttumaan tähän vasta syysloman jälkeen. Sen sijaan pidin Viestintäverkostolle esityksen omasta urapolustani ja siitä, miten viestintä on osa työtäni ja miten viestinnästä voi innostua.

Minnan esitysdia

Olin päättänyt, että alan syömään jälleen lounaslounasta useammin. Syön toki lounaan päivittäin, mutta olen mestari korvaamaan kunnon lounaan (eli esimerkiksi lämpimän ruoan tai ruokaisan salaatin) jollakin ihanalla täytetyllä leivälle tai patongilla ja hyvällä kahvilla. Se ei ole aina järkevää, mutta poikkeuksena ihan loistava valinta. Nyt poikkeuksesta on tullut sääntö. Tälläkään viikolla en lisännyt kunnon lounaiden määrää, vaan nautiskelin erilaisia täytettyjä leipiä. Ensi viikolla sitten. Olen havainnut, että kampuksella ollessa lounastelu on helpompaa kuin silloin, kun työskentelee etänä.

Olen saanut järjesteltyä kesävaatteet vaatekaappien takahyllyille ja siivottua eteisestä sandaalit pois syys- ja talvikenkien tieltä. Tällä viikolla minun piti saada siivousurakka päätökseen ja siirryttyä kokonaan syystamineisiin. Mutta. Osin työ on edelleen kesken. Ja minun on edelleen vaikea päästää irti kesästä ja kesävaatteista. Missä ihmeessä kaikki ehjät sukkahousutkin ovat? Parillisista sormikkaista puhumattakaan…

Tällä viikolla elettiin FitClubin Power II -treenien kolmatta viikkoa. Olin suunnittelut, että saan tehtyä kaikki kolme treeniä peräkkäin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Vaan kuinkas sitten kävikään? Arki yllätti. Jouduin siirtämään keskiviikon treenin perjantaille ja torstain treenin sunnuntaille. Onneksi sain sentään tehtyä lenkin päivittäin ja lauantaina tein lisäksi MyBnB-kotitreenin Sari Niskasen pilateksen ikään kuin välipalana tai palauttavana treeninä.

Viikonloppukimppu

Kolmetoistavuotiaan yläkoulun opiskelujakso vaihtui viikon alussa. Olin päättänyt opetella kouluun menoajat ja koulun päättymisajat, mutta heti tiistaina kompastuin, sillä herätin lapsen aivan liian myöhään, sillä muistin, että hän menisi kouluun vasta 9.40. Koulu kuitenkin alkoi jo kymmentä yli kahdeksan. Minä herätin tyttären 7.50. Hän ehti kouluun, sillä suostuin autokuskiksi.

Jaksoissa etenevä yläkoulupolku sujuu hyvin. Olen siitä erityisen iloinen. Tytär on selvästi äitinsä tyyppinen ihminen: pitää vaihtelusta, innostuu muutoksista ja viihtyy erilaisten ihmisten parissa. Mielenkiinto pysyy yllä, kun aineet ja ihmiset vaihtuvat säännöllisin väliajoin. Tässä jaksossa seiskaluokkalaisella on fysiikkaa, josta tuli yhtäkkiä hänen lempiaineensa. Osasin odottaa tätä.

Minun on pitänyt jo monesti kirjoittaa ”jokin juttu” tai palaute tämän kyseisen yläkoulun systeemeistä ja tavoista olla, opettaa ja kohdata, mutta olen joutunut jatkuvasti siirtämään sen tekemistä. Niin tälläkin viikolla.

Aurajokirannan maisema

Lauantaina oli ihana ilma. Sain puuhasteltua melkein kaikkea, mitä olin ajatellutkin. Lenkkeiltyä, haettua viikonloppukukat, tehtyä pilatestreenin ja siivoiltua kotia. Minun piti lisäksi kirjoittaa yhtä artikkelia, mutta se jäi myöhemmäksi viikonlopun mukavimman asian tieltä: tapasimme kummityttömme ja hänen vanhempansa päivällisen ja jälkkärikahvien merkeissä Fontanassa. Kolme tuntia hujahti hetkessä, ja sain taas tankattua hyvää mieltä seuraavaksi viikoksi.

Sunnuntaina olin päättänyt tehdä vaikka mitä, mutta toteutin vain artikkelin kirjoittamisen, lenkkeilyn ja Power II -treenin. Kesäkukat ovat edelleen terassipurkeissaan ja etuoven edustalla, kasvihuone on purkamatta ja yksi juurrutettu kasvi istuttamatta. Kodinhoitohuonetta en tietenkään siivonnut.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään