Satu Rämön Islantiin sijoittuva dekkarisarja on ollut kiinnostavinta ja virkistävintä, mitä suomalaisella dekkaririntamalla on hetkeen tapahtunut. Kun olin lukenut Hildurin ja Rósan & Björkin, tiesin, että tarttuisin tekeillä olevaan kolmanteenkin osaan välittömästi, kun se julkaistaisiin.

Ja niin kävi.

Rämön dekkarisarjan kolmannessa osassa seikkaillaan sekä Islannissa että Suomessa. Juoni on kaksihaarainen ja kerronta etenee kahdessa tasossa. Kirjan kantavana teemana on luonnonsuojelu.

Jakob on lukijan hetkessä koukuttava teos. Hildur ja Rósa & Björk olivat minusta taidokkaita, ja tämä jatko-osa ansaitsee miltei yhtä paljon hehkutusta: hiottu ja sujuva tarina, yllättävä draamankaari ja taitava, eteenpäin vievä kerronta.

Hildurilla sekä Rósalla & Björkillä minut hurmannut kirjailija ei petä tälläkään kertaa: tapahtumia on riittämiin, aiheet ovat ajankohtaisia ja kirjassa setvitään sekä rikoksia että päähenkilöiden elämää.

Kalankasvattamon verkosta löytyvä ruumis saa Hildurin ja Jakobin liikkeelle Isafjördurin poliisiasemalta. Pian tämän murhan lisäksi maassa ilmenee toinenkin murha sekä joukko samaan vyyhtiin liittyviä pahoinpitelyjä.

Lukijalle ja kuuntelijalle alkaa hiljalleen selvitä, että dekkarissa on yllättävä mutta ajankohtainen teema, joka avautuu hiljalleen teoksen edetessä. Päähenkilöiden elämän haasteiden ja kahden pohjoismaan poliisitutkimusten ohella mukaan on ujutettu pimeää hevosverenkauppaa Islannissa ja kaivostoimintavehkeilyä Lapissa.

Teoksen nimen mukaisesti teoksessa keskitytään islantilaisia villapaitoja kutovan sympaattisen suomalaispoliisi Jakobin henkilökuvaan. Hänestä paljastuukin yllättäviä ja epämiellyttäviä puolia. Jakob on edelleen kiinni huoltajuuskiistassa ja joutuu matkustamaan Lappiin. Hän tekee kaikkensa saadakseen tavata lastaan.

Äkkiä lukija – kuten Hildurkin – huomaa olevansa keskellä uutta rikostutkimusta.

Jakobin Islantiin sijoittuva kirjan päätarina on huolellisesti rakennettu. Rämö pitää lukijan tiukasti otteessaan, ja lopun epilogi kruunaa kokonaisuuden. Jakob on teos, joka koukuttaa heti ensimmäisiltä riveiltä. Rämön punomissa juonissa on käänteitä ja koukkuja, ja Islannin kuvaus on tässäkin teoksessa kiehtovaa. Myös henkilöhahmot ovat todentuntuisia ja helposti samaistuttavia.

Teoksen puolivälissä, ja etenkin Suomeen sijoittuvien tapahtumien kohdalla, minulle tuli kuitenkin tunne, että kirjassa on hieman liikaa kaikkea: murhia, teemoja ja kaikenlaisia juonenkäänteitä.

Kun pohdin Rämön dekkarisarjaa kokonaisuutena, asetan ne helposti paremmuusjärjestykseen: ykköseksi nousee Rósa ja Björk, kakkoseksi Hildur ja pronssia saa Jakob. Suurin syy sille on se, että sekä ensimmäisen että toisen osan kohdalla kirja oli täyden viiden tähden teos, mutta Jakobista uupuu tietynlainen emotionaalinen syvyys ja uskottavuus. Ne korostuivat kirjasarjan aiemmissa teoksissa.

Jakobin kohdalla arvioni yltää vain neljään tähteen.

On silti lukijalle mukavaa, että jokainen kirja on ollut omanlaisensa. Rämö on onnistunut koukuttamaan lukijakuntansa ajankohtaisilla teemoilla ja kirjoittamisen taidollaan. Lisäksi kirjoissa on ollut uskomattoman hyvä lukija.

Tähän on tultu.

Minna