Vinkit hyvän ja pehmeän pullan leipomiseen

Jos jotain olen keski-ikään tullessa oppinut, se on hyvän ja pehmeän pullan leipominen. Pulla on yksi parhaista leivoinnaisista, mutta jos se on vähänkään kuiva, kova tai mauton, se ei maistu edes kahvin kanssa hyvälle. Hyvin tehty pulla säilyy maukkaana pitkään.

Pullataikina kohonneena
Kauniisti kohonnut taikina on valmis leivottavaksi.

Kokosin vinkit hyvän ja pehmeän pullan leipomiseen

  • Pullataikinaan ei laiteta kananmunaa. Kananmuna tekee pullasta kovan, kuten myös liika jauho.
  • Pullataikinan rasva sekoitetaan/vaivataan taikinaan vasta, kun taikinassa on kunnolla rakennetta eli loppuvaiheessa. Rasvaa ei sulateta, vaan paras pulla tulee huoneenlämmössä hieman sulaneella margariinilla tai voilla, joka vaivataan taikinaan muutamassa erässä.
  • Pullataikinaan kannattaa sekoittaa kunnon annos kardemummaa. Itse laitan ”kerran kiellon päälle” aina, ja hyvää tulee! Taikinaan kannattaa ripsauttaa myös vaniljasokeria.
  • Jauhojen kanssa pitää olla tarkkana. Liika jauho, kuten yllä jo kirjoitin, tekee pullasta kovan. Mieluummin hieman löysä taikina kuin yhtään liian jämäkkä!
  • Hyvässä pullataikinassa on sitko. Sitko taas vaatii kunnollista vaivaamista. Taikinan tekovaiheessa voit tarkistaa sitkon ottamalla pienen nokareen taikinaa käsiin. Pyöritä taikina käsissä palloksi ja levitä sitä. Jos taikina repeilee herkästi, jatka vaivaamista. Vaivaamiseen kannattaa käyttää aikaa – ja vaivaa.
  • Hyvässä korvapuustissa on kunnolla täytettä. Kanelin, sokerin ja rasvan voi sekoittaa kulhossa ja levittää sitten ”levitteenä” taikinalevylle tasaisesti, tuhti kerros. Taikinalevyä ei kannata kaulia liian ohueksi, jotta valmiista pullasta ei tule kuiva.
  • Hyvässä voisilmäpullassa on kunnolla täytettä. Voisilmäpullan voimössön voi myös sekoittaa kulhossa valmiiksi: voita/margariinia, sokeria ja hippasen vehnäjauhoa ja vaniljasokeria sekoitetaan tahnaksi ja työnnetään kohonneen pullan keskelle sormella tehtyyn koloon.
  • Pullien paistoaika. Pullia ei saa paistaa liikaa. Liikaa uunissa aikaansa viettäneistä pullista tulee kuivia. Sopiva paistoaika pikkupullille ja pienille korvapuusteille on 7–10 minuuttia 220-asteisessa uunissa. Kiertoilmauunissa lämpö kannattaa alentaa 200-asteeseen ja paistaa tarvittaessa pullia hieman pidempään. Pulla on valmis, kun se pohjasta kypsynyt ja rusehtava.
Kierrepullia pellillä
Kierrepullia. Usein teen korvapuustit toiseen malliin, mutta helpolla pääsee, jos leipoo yksinkertaisia kierteitä.
Voisilmäpullia pellillä
Voisilmäpullista tulee helposti isoja. Mutta kun täytettyä on runsaasti, isokin pulla menettelee.

Näin teet puolen litran pullataikinan

Tarvitset:

5 dl maitoa, mieluusti täysmaitoa
50 g tuorehiivaa tai 2 pussia kuivahiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa (kerta kiellon päälle!)

1tl vaniljasokeria
n. 13 dl vehnäjauhoja
200 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

Voiteluun kananmuna
Täytteeksi joko margariinia, sokeria ja kanelia tai voisilmätahna

Tee näin:

Ota voi/margariini huoneenlämpöön ajoissa ja anna sen pehmetä.
Liota tuorehiiva kädenlämpöiseen maitoon ja lisää sokeri, suola, vaniljasokeri ja kardemumma. Kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin.
Lisää jauhoja hiljalleen  taikinaa alustaen.
Taikina saa jäädä pehmeäksi, mutta on hyvä, että se irtoaa taikinakulhon reunoilta.
Lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa taikinaa vielä, kunnes siihen muodostuu sitko.

Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi noin 30 minuuttia.

Leivo pullat korvapuusteiksi tai voisilmäpulliksi. Anna niiden kohota pellillä n. kymmenen minuuttia. Voitele munalla. Koristele korvapuustit halutessasi raesokerilla. Paista pullia 220 asteisessa uunissa n. 7-10 minuuttia.

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ajattelin tänään

Elokuisen viikon parhaat plussina ja miinuksina

Olipahan viikko. Arkista uurastusta, monenlaista menemistä ja tekemistä, kaikenlaista ja kaikilla. Huh hah hei!

Mutta. Kuten olen aina sanonut, pidän ihan tavallisesta arjesta. Juuri siitä, jossa jokaisella on oma paikkansa, tekemisensä ja menemisensä. Siitä, jossa päivät rullaavat omalla painollaan ja iltaisin harrastellaan mukavia asioita. Siitä, jossa iltaisin alkaa luontaisesti väsyttää ja aamuisin herätään herätyskellon soittoon. Tai jo ennen sitä. Rutiineista.

Kokosin tämän viikon parhaat plussina ja miinuksina.

Jokiranta ja tuomiokirkko

Ensin plussat

Elokuu. On niin elokuu, että sydänalaa lämmittää. Suurimmaksi osaksi olemme nauttineet lämpimästä kesäsäästä ja auringosta, sellaisista aamuista ja illoista, jolloin on ihan hyvin pärjännyt kesämekolla ja farkkutakilla – jopa ilman takkia! Sadekuurotkaan eivät ole tahtia hidastanut. Elokuu on kesäkuu.

Työt. Pidän työstäni ja viihdyn työtehtävieni äärellä.

Työmatkat. Pidän siitä, että edes joinakin aamuina ehdin ja pääsen kävellen työhön ja iltapäivällä takaisin kotiin. Työmatkalenkit ovat parhautta.

Vehreä ankkalammikko Urheilupuistossa

Asioiden sujuminen. Aina on kiva, kun hommat hoituvat ja asiat sujuvat siten, kun ne on suunnitellut. Tällä viikolla moni asia meni kerralla maaliin mukavasti. Pidän myös siitä, että saan työssäni itsenäisesti suunnitella aikataulujani ja tekemisiäni ja toteuttaa suunnitelmiani. Työn autonomia on yksi lempisanapareistani.

Kasvihuoneen kirsikkatomaatit. Kirsikkatomaatteja tulee tänäkin vuonna paljon. Ensimmäiset kypsät söimme alkuviikosta – maukkaita!

Kirsikkatomaatteja kädessä

JVG. Ihan yhtäkkiä työnantajamme tarjosi JVG:n yksityiskeikan osana Shift-tapahtumaa. En millään olisi jaksanut raahautua pitkän opetuspäivän jälkeen enää kampuksen piha-aukiolle, mutta kun sinne lopulta pääsin, olin onnellinen seuraavat kolme päivää. Mahtava juttu. JVG on ilmiö, jonka olen pitkään halunut kokea. Nyt se onnistui.

Sitten miinuksia

Siivousvimmattomuus. Kun arki on hiukankin kiireistä, kukaan perheestä ei jaksa, viitsi eikä ehdi tarttua moppiin. Siivoaminen ei houkuttele ketään. Torstaina yritin aloitella vessojen pesulla, perjantaina viimeistelin hyvin köykäisellä koko huushollin raivaamisella. Imuroinnin aikana jo tylsistyin.

Kiire. Kun syksy on alkanut, alkaa usein myös kiire. Omalla kohdallani kiire kestää viikon tai kaksi, sitten on taas seesteisempää. Nyt kaikki sidosryhmät ovat aktivoituneet, sähköposti kilisee ja jokaisella on jotakin mielen päällä. On pakko kirjata ihan jokainen työ kalenteriin, jotta ne muistaa varmuudella tehdä. Siitä tietää, että on kiire.

Kasvihuoneen kurkku, ei kun kesäkurpitsa. Kesäkurpitsa, joka minulle myytiin kesäkuussa varmana kurkuntaimena, tekee kukkasia muttei hedelmiä. Kesäkurpitsasato (ja kurkku kaikkinensa) jää saamatta. Olisi pitänyt keinopölyttää niitä…

Tähän on tultu.

Minna

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään